Meillä kaikilla on omat ärsyttävät tapamme. Näin myös kissoilla. Kerronpas teille hieman meidän nuoremman kisuneidin ärsyttävästä piirteestä (tiivisteiden ja ovenkarmien raapimisen lisäksi…)! Kun olen saanut pojan päiväunille, valmistanut itselleni kahvin ja istahtanut alas, hän saa jonkin ihmeellisen hepulin! Te kissaihmiset varmastikin tiedätte nämä kissojen selittämättömät, aamuöiset hepulikohtaukset? Kun mennään tuhatta ja sataa pitkin kotia, törmäillen oviin ja seiniin, hirnutaan, nau’utaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Ja vielä niiiiin äänekkäästi ja vaativasti että! No Sissy saa usein tuon hepulin M:n päiväunien aikaan. Arvaattekin varmaan: mua ei juurikaan silloin naurata. Se ainoa hetki, kun saisi istua ja olla hetken rauhassa omien ajatustensa kanssa (herkkukahvin jäähtymisestä puhumattakaan…), niin ei.
No tässä yhtenä päivänä tein niin, että laitoin Sissyn rauhoittumaan lasitetulle terassille. Ajattelin, että purkakoon siellä energiansa, minä juon tämän kahvini nyt ja kaikki muu saa odottaa. Kello oli jotain kaksi tuolloin ja kun kello tuli viisi, jätti sydän lyönnin välistä terassille vilkaistessani: kissa oli siellä edelleen! Olin kiireissäni unohtanut koko asian! Heti sekunnin päästä säikähdyksestäni saatoin jo nauraa, sillä ei tuo kattimus kovin kärsivältä siellä näyttänyt vai mitä mieltä te olette?
Kuva on surkea, koska jouduin ottamaan sen ikkunan läpi, jotta oven aukaisu ei herättäisi sikeässä unessa olevaa kattimattia. Nauratti niin, kun podin järkyttävän huonoa omatuntoa ja toinen vain nautiskeli! Tuolla oli varmasti ihana makoilla viileänä sadepäivänä; kuunnella sateen ropinaa ikkunoihin, nukkua rauhassa ilman häiriötekijöitä ja vieläpä pehmoisella sohvalla ♥. Pakko tähän väliin huomauttaa, jos joku sattuu huolestumaan, että en koskaan aurinkoisena kesäpäivänä laita kissoja terassille niin, että ovet olisivat kiinni! Siellä on silloin liian kuuma ihmisillekin, saati sitten näille turkki päällä eläville. Tämä oli tosiaan tällainen viileämpi kesäpäivä alle kymmenen plussa-asteen kera… Tuollaiset päivät ovat oikein omiaan kissojen terassifiilistelyyn – kissa ja kissanpäivät!
Poika on tällä viikolla oppinut hauskasti kissojen ”ojentamista”. Hokee tämän tästä kuuleppas Sissy, ei sinne mennä! Alle vuoden ikäisestä on taputtanut käsiään yhteen, kun näkee kissan keittiön tasolla ja tomerasti kutsuu kissoja syömäänkin. Mainiota seurattavaa! Mitä ärsyttäviä piirteitä teidän lemmikeistänne löytyy vai löytyykö mitään? :)
Samaiset hepulit päiväunien aikaan ja leikillisesti sanottuna, että vaikka kissat ovat jo kymmenen vuotiaita molemmat, eivät ne osaa vieläkään kelloa. Tämä ärsyttävä piirre paljastuu jos sattuu olemaan päivällä kotona, kissat alkavat jo klo 12-13 välillä pyörimään jaloissa ja kerjäämään ruokaa, vaikka ruoka-aika on vasta klo 16 jälkeen kun tulemme töistä. Samoin jos yöllä joutuu heräämään lapsen takia tai vessaan neljän aikaan tai sen jälkeen, niin kissat ovat sitä mieltä että nyt on aamu, nyt pitää saada ruokaa. Jos herätys tapahtuu kolmelta, niin kumpikaan karvatassuista ei korvaansa lotkauta.
Aamulla sitten toinen ronteista käy ensin raapimassa meidän makkarin ovea ja kun ei reagoida, menee hän raapimaan tytön ovea. Ilmeisesti tajunnut että kun tyttö herää, niin sitten nousee muukin perhe…
Heh! Mietinkin jo, että meidän vanhemmalla kisulla ei juuri ärsyttäviä piirteitä olekaan, mutta on tuo ruuan kerjääminen! Aina jaloissa kun joku on keittiössä… Se söisi hevosen lailla!
Miten lohduttavaa kuulla, että muuallakin saadaan näitä ihmeellisiä hepulikohtauksia. Meidän Leo on oikein mestari näiden vetämisessä. Milloin mihinkin aikaan. Yleensä ensimmäinen hepuli iskee, kun yritän syödä aamupalan rauhassa :) Ja samaan syssyyn tehdään ihan vain saadakseen huomiota kaikki tuhmuydet, kuten verhojen nykiminen.. Kyllä ne osaa :)
On ne semmosia! :D ♥
Hei,
ihana terassinautiskelija teillä!
Hepulikohtaukset ovat meilläkin lähes jokailtaisia. Niistä on ihmisille suurta hupia, mutta joskus huolta, kun rallin tiimellyksessä esim. kynsi tarttuu mattoon ja kissa heittää volttia. Siinä ihmisen sydän heittää volttia myös, sillä se näyttää siltä,että kynnelle varmasti käy huonosti ja eläinlääkärireissu siitä tulee. Kuin ihmeen kaupalla kynnet ovat pysyneet kiinni tassussa, eikä kissa ole ollut volteista moksiskaan :)
Ulko-oven tiivisteet ovat meilläkin aivan riekaleina. Olemme alistuneet siihen, että ne vain on vaihdettava pari kertaa vuodessa.
Ulkoilutan meidän kissaa valjaissa ja ehkä hieman ärsyttävää on se, että kissa haluaa kököttää pitkiä aikoja puskassa pikkuisen lenkkipolulta sivussa. Siinä sitten tarkkaillaan lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Olen ehkä saanut sen ansiosta puskatirkistelijän maineen naapurustossa. :)
Kaunista juhannusviikkoa teille!
Nuo kynsien tarttumiset milloin mihinkin on täälläkin tuttuja juttuja!
Hei puskatirkistelijä :) ; huomasitko alempana Sirkan vinkin noihin tiivisteisiin liittyen!
Hei, ajattelin antaa sinulle vinkin, joka on toiminut meidän kissoilla – eivät raavi enää oven pieliä eivätkä revi muovisia tiivisteitä parvekkeen ovista. Laitoin Feliway-suihketta ovenpieliin ja siihen loppui raapiminen kuin naulan kantaan.
Kiitti vinkistä, täytyypä testata tätä. Kuinkahan tiheästi suihketta täytyy sitten aina laittaa uudestaan/kuinka nopeasti haihtuu?
Mulla ei ole kissaa, mutta
osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.
:)
Meidän ylipainoinen Esko – kissa (12 v) ei saa juoksuhepuleita. Ei juokse, ei pääse edes hyppäämään tuolille. Ainut ”temppu” on se, että laahaa itseään sänkymme alla ja paukuttelee kynsillään sängynpohjaa. Että varmasti herätään! Siksi nukutaankin yleensä eri huoneissa…
Oi Eskoa ♥. Varmaan nivelrikkoakin voi jo olla. Meidän syksyllä 14 vuotta täyttävällä oli alkavaa sellaista pari vuotta sitten havaittavissa, mutta kyllä syöksyy vielä puihin ja tuoleilla/sohvillakin nukkuu :).
Moikka. Nyt oli ihan pakko kommentoida ;) Voisin vaikka kirjan kirjoittaa kisujeni tempauksista ;D
Kyllä neljä kisua saa tempauksillaan mamman useimmin naurun valtaan kuin harmituksen.
Luka-kisu on nyt niin oma persoonansa kun ulkoillaan valjaissa, ollaan koettu VAIKKA mitä ;D Mamma ei kyllä pidä kukonlaulun aikaan alkavista huutokonserteista viikonloppuisin.
Norski tytöt Fanny ja Eden ovat niin mamman tyttöjä, Eden hakee mammaan iltaisin nukkumaan, hellyyskohtaukseen sängylle (mamman pitää mennä peiton alle ja hän kävelee päälle ja muikkaa molempia käsiä)Fanny haluaa polkea mamman sylissä määrätyllä fleece peitolla ja on kaikista hiljaisin miukumaan joka on kovin hellyyttävää <3 ja Pippurinen Lucy, mamman pusutyttö,kova pussailemaan <3 Haluaa tulla peiton alle öisin vaikka tulee kuuma. Herkkutikun saamisesta ruoan jälkeen pitää huolen ;D Ja auta armias jos mamma ei huomaa kun toinen kutsuu, ja istuu tiskipöydällä-> tarkoittaa raksuja.
Päivän paras tänään (jota ketään muu ei nauranut, kisu oli oksentanut pojan kenkään ;D ;D) Ai hellitty kisut ”pilalle” ;D Ei tietenkään ;D Kissahullu on puhunut heheh <3
Ihana kuulla teidän kissoistanne hieman enemmän, on ne niin omia persoonia kaikki! Ja edelleen ihastelen, miten kauniit nimet heillä on ♥