Äitienpäivän kulkua muistoksi blogiin!
Äitienpäivän aamuni alkoi jättimäisellä lasillisella tuorepuristettua appelsiinimehua, joka kannettiin lahjan kera sänkyyn asti. Mies kyseli toiveitani jo edellisenä iltana ja tiesi, että aamiaisen nautin mieluiten pöydän ääressä. Oi että tuo mehu; maailman parasta mehua, jota voisin juoda ihanan kylmänä vaikka ja kuinka!
Lahja tuotiin itsetehdyn kortin kera: kortissa esillä kuulemma kevään trendisävyt :D. Poika oli maalannut kortin pensselillä isin avustuksella ja hokikin useaan otteeseen korttia näyttäen, että autotallissa piirtää. Kortin takana oli miehen keksimä runo, joka sai aika tehokkaasti kyyneleet silmiin. Runo oli aika pitkä, yksi lause kuului näin: Äiti, olet tärkeä minulle ja näytänkin sen joka päivä sinulle. Niisk! ♥
Vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi Pandoran hopeisen rannekorun ja siihen sain täksi äitienpäiväksi valita lisää täydennystä. Hieman Nomination-korun tyylinen, mutta tämä on enemmän omaan makuuni. Mielestäni tällainen lahja on ihana; tätä voi aina täydentää uusilla osilla tai jos haluaa, hankkia siihen vain muutaman osan ja ostaa vierelle toisen, jota täyttää. Näin tavaralahjoja ei keräänny kaappeihin, kun on joku tällainen täydennettävä lahja. Korun eri osia katsellessa muistaa sitten aina, että tuon osan sain muistoksi silloin ja tuon pienen yksityiskohdan sinä päivänä jne.
Äitienpäiväkukkaseksi valitsin valkoisen hortensian viime viikolla ostamani vaaleanpunaisen version kaveriksi. Molemmat vielä hengissä, jei!
Äitienpäiväni oli kovin hemmottelupainotteinen. Mies valmisti aamiaisen ja kyseli, milloin haluan lähteä lounaalle jne. Lounaalla kävimme valmiissa pöydässä ja sen jälkeen vuorossa oli puistoilua. Puiston jälkeen autoajelua, jonka aikana poika nukkui päikkärit ja sen jälkeen suuntasimme vanhemmilleni kakkukahveille. Äitienpäivän viimeinen etappi oli mökillä, jossa kävimme viemässä äitienpäivätervehdyksen vuorostaan fammulle. Alkuillasta olimme kotona ja yhdeksän aikoihin (pojan käytyä yöunille) sohvalla makoillessani uni vei voiton :D.
Nyt meillä alkaakin taas hieman erilainen arki. Mies tekee poikkeuksellisesti vuorotyötä tämän toukokuun aikana ja se tuntuu jo heti tänä ensimmäisenä päivänä. Aamulla jo mietin itsekseni, että kylläpä olemmekin onnekkaita, kun mies on säännöllisessä päivätyössä eikä tämä vuorotyö ole jokapäiväistä arkeamme. Olen itse tehnyt vuorotyötä useamman vuoden ajan enkä ole ajatellut sellaiseen palata, varsinkaan enää nyt, kun elämässä on lapsi. Lapsiperhe-elämän myötä olen alkanut arvostamaan päivärutiineja ihan eri tavalla. Huomaan, että olen hyvin tottunut siihen, että ruoka-ajat ovat tiettyyn aikaan, poika nukkuu päiväunensa tiettyyn aikaan ja mies tulee arkisin kotiin tiettyyn aikaan ja voin sitten järjestää omat menonikin sen mukaan. Huomaan myös selvästi, millainen vaikutus rutiineilla on pojan tyytyväisyyteen, joten miksi ihmeessä en haluaisi niistä pitää kiinni! Nyt pasmat ihan sekaisin, kun vuorot on päälaellaan, mutta eiköhän tähänkin pian omanlaisensa ”rutiini” löydy. Tosin ehti tuossa tulla jo sellainen tunne, etten saa mitään tehtyä vaikka päivä ei ole vielä puolessakaan :D.
Mutta näistä fiiliksistä uuden viikon kimppuun – kivaa viikkoa meille kaikille!