Tulipahan erilainen päivä, mitä olin etukäteen kaavaillut! Olimme pojan kanssa lähdössä tänään joka tapauksessa mummuani moikkaamaan, mutta saimmekin lähteä sinne melkoisella kiireellä: mummu oli aamupostia hakiessaan kaatunut pyörällä ja sen seurauksena röntgenkuvissa näkyi olkaluun murtuma. Puoli päivää istuin hänen kanssaan päivystyksessä kirurgin mielipidettä odotellen: leikataanko vai eikö leikata. No hän lopulta päätti, että ei leikata, mikä oli tietysti iso helpotus mummulle itselleen.
Nyt sitten valtava stressi siitä, miten 84-vuotias pärjää yksin omakotitalossa, kun käsi on siteessä vähintään viisi viikkoa eikä sitä saisi liikuttaa yhtään… Ja kun yksi yö terveyskeskuksessa tuotti hänelle jo ajatuksena valtavaa tuskaa eikä häntä saisi sieltä päästää kotiin ennen kuin kotisairaanhoito on saatu järjestettyä! Siinäpä haastetta hoitohenkilökunnalle, voi apua… :D
Onnettomuus sattui aamulla viiden maissa, mummu oli soittanut minulle ennen seitsemää ja minä tulin katsoneeksi puhelintani vasta kahdeksan aikoihin pojan herättyä. Mummu oli kaatunut niin pahasti, ettei ollut meinannut päästä ylös, mutta onneksi naapuri oli nähnyt hänet ja päässyt auttamaan. Kun mummu oli kävellyt siitä pienen matkan kotiinsa, oli hetken päästä pihaan kurvannut ambulanssi. Tässä tulee erikoisin ja sydäntälämmittävin yksityiskohta: läheltä menee junarata ja veturinkuljettaja oli nähnyt mummuni maassa kaatuneena ja soittanut hätäkeskukseen. Mua vieläkin itkettää ajatella tuota! Jotenkin tänä päivänä saa lukea ja kuulla niin paljon päinvastaisia tarinoita, että on aivan ihana saada todeta, että tällaistakin toimintaa vielä löytyy!
Joten kiitos, se oli meidän rakas mummu ♥.
Toki ambulanssilla oli kestänyt oma aikansa löytää oikea paikka ja talo, sillä veturinkuljettaja ei ollut tietenkään osannut kertoa osoitetta. Ajattelin heti, että lapsuudenystäväni kautta saan tämän tiedon ja kiitoksen jakoon! Nimittäin tämä yksi Suomen harvoista naispuolisista veturinkuljettajista lukee blogiani ja ehkä hän saa välitettyä tämän kiitoksen töissään eteenpäin! ♥
Jos ambulanssia ei olisi paikalle hälytetty, mummuni tuskin olisi suostunut lääkäriin edes lähtemään. Hän ei nytkään ambulanssin matkassa sinne lähtenyt, vaan soitti minut kuskiksi :D. Sydäntä riipaisi nähdä mummu niin kovissa kivuissa. Toivottavasti hän saa terveyskeskuksessa hyvää hoitoa ♥.
Voi miten ihanaa, minäkin ihan liikutuin veturinkuljettajan toiminnasta <3
En ihmettele! :)
Voi onnetonta! Toivotaan pikaista toipumista mummulle. Tippa tuli minullakin silmään, kun luin postauksesi. Mutta eikö se ole toisaalta ihan omituista, että toisen auttaminen, mikä pitäisi olla aina itsestäänselvää, ei nykyään sitä enää olekaan.
Toivon todella, että kiitoksesi menevät perille. Hienosti toimittu ja miten ihmeessä kuljettaja ehtikin junasta vielä huomata avun tarpeen. Varsinainen onni onnettomuudessa sattuma.
Toivotaan todellakin! Ainakin kovin pirteänä mummu on, se on hyvä merkki :).
Ystäväni yrittää metsästää oikean veturinkuljettajan ja välittää viestin!
Ja tosiaankin; nykypäivänä asiat on niin eri tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten…
Voi vitsit miten ihana veturinkuljettaja <3
Pikaista paranemista ja hyviä vointeja mummulle :)
Kiitos kovasti, Suvisini! :)
Aivan ihana tarina! Hyviä vointeja mummullesi <3 ja veturinkuljettajalle iso peukku, esimerkillistä toimintaa :o)
Kysyisin tekemistäsi pannunalusista, onko nimikirjain/merkki piirretty helmeen vai poltatko sen jollakin siihen? Mietin pannunalusen tilaamista mutta mietityttää kestääkö teksti siinä jos joutuu joutuu kosketukseen muutaman vesipisaran kanssa?
Kiitos Ellen!
Olen laittanut sinulle sähköpostia pannunalusiin liittyen.
Toivon mummullesi kaikkea hyvää ja paranemista ! Onneksi olkapää ei ilmeisesti ollut murtunut koska leikkausta ei tarvinnut.
Ymmärrän huolesi, sillä olette varmaan tosi tärkeitä toisillenne mummun kanssa.
Veturinkuljettajalla on suuri vastuu ihmisistä työssään ja hän osoitti suurta sydäntä nostaen jälleen ammattikuntansa mainetta. Hienoa !
Lämmin kiitos, M! Valitettavasti olkaluu on murtunut, mutta kuulemma luutuu ilman leikkausta…
Minullakin on ollut murtuma jalassa, joka parani ilman leikkaushoitoa :).
Mummu on vieläkin (onneksi) terveyskeskuksessa ja tänään sain järkättyä hänelle sinne puhelimen, jotta voin soitella suoraan hänelle.
Huh, onneksi ei käynyt pahemmin! Olipas erittäin ihana veturinkuljettaja <3 Toivotan mummullesi pikaista paranemista!
Kiitos Marika ♥.