Aamulla ei oikeen irronnu juttua, olin niin kohmeessa! Mutta siis piti sanomani, et täällä on kaikki muuttunu! Ennen täällä oli vain yks pomo: minä. Nyt tuntuu et mä häärään ja joku muu määrää. Ja se pahinkin on tapahtunu: sehän alkoi käymään samalla ruokakupilla! Tosin onneks se loppu lyhyeen ja oon jo antanu anteeks. Se korvas sen hienosti tarjoilemalla meille omatoimisesti ruokaa. Ennen ruokaa tuli noin kolme kertaa päivässä, nykyään joskus jopa kuus! Kato vaikka miten hyvässä talvikunnossa mä oon:
Vain tuon kamuni ansiosta! Se on niin antelias eikä yhtään niuho! Ja on sillä huono musti! Ei se muista, että vasta anto ruokaa ja minähän en kyllä muistuttele! Se ei muista myöskään miten käy, kun ei anna hännän olla rauhassa – joka kerta sama näpäytys. Sit mami aina sanoo ei saa koskea kissan häntään ja taas kaikki alkaa alusta.
Oikeestaan kun tarkemmin ajattelee ni se taisin olla minä, joka alunperin tuolle pikkutyypille opetin, missä meidän murkinat sijaitsee… Että kaikkihan on sittenkin mun ansiota. Joo, niin on.
Hei, ruokakuppi kilahti – ja väsyttääkin vähän. Syömään ja unille – moi!
:) :) kiitos tästä ihanasta jutusta naurataa vieläkin …on se kiva että joku pitää huoltaa ruokaajoista oikein tuplana , ja on ne vaan niin söpöt noin kisuveijarit.
Ihana kuulla, että nauratti! :)
Meillä myös kissat sai viime viikolla kaksi kertaa iltapäiväsapuskat. Mä annoin niille ruokaa, kun tulin töistä ja lähdin sen jälkeen lenkille. Mies tuli kotiin sillä välin ja etenkin toinen kisu oli tantteerannu jaloissa siihen malliin, että ruokaa pitäisi saada ja niinpä mieskin oli ne ruokkinut. On ne ovelia! :D
Hahhah! Meidän vanhempi kisuneitinen harrastaa ihan tuota samaa! Aina ”en ole syönyt moneen tuntiin” -ilmeellä :D.
Hei, luin postauksesi,jonka olit kirjoittanut 05.01.2014.Kertoisitko mikä kissalla oli ja mikä tilanne nyt?
Minun rakkaalla todettiin kolme viikkoa sitten sydämmen vajaatoiminta ja huonolta näyttää. Kismir täyttäisi kesäkuussa 10v. Lääkärissä käytetty nyt kaksi kertaa ja lääkitys menossa.
Tilanne on tällä hetkellä ihan normaali. Ei oikein selvinnyt, mikä kissalla oli hätänä. Häneltähän lähti turkkikin loppuraskaudessani: kissa oli sieltä täältä ihan kalju! Karva alkoi kasvamaan heti, kun vauva syntyi. Eläinlääkäri sanoi, että toiset kissat ovat vain herkempiä kuin toiset ja raskaanaolevat erittävät jotain tuoksua, josta eläimet saattavat stressaantua. Näin kävi meidän vanhemmalle kisulle ♥
Toivotaan, että kissasi lääkitys auttaa. Ja ainahan voi käyttää vielä toisellakin eläinlääkärillä, jotta kuulee toisenkin arvion. Tsemppiä teille, sekä sinulle että kissallesi!
Aivan ihana kisupostaus! Oli todella ihana lukea kisumietteitä pitkästä aikaa. Olisi mukava jos muistaisit meitä kisufaneja useammin.
Oikein hyvää pääsiäistä koko perheelle karvahanurit mukaan lukien!
Kiitos Inka! Yritän pitää tuon mielessä :). Jotenkin tuntuu, että olen tässä viimeisen parin vuoden aikana kadottanut taidon ajatella kisumaisia ajatuksia :D.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!