Eilen pojan päiväunien aikana tartuin maalipensseliin. Valitsin valkoisen ja mustan lisäksi erilaisia sinisen, mintun ja lilan sävyjä ja aloin sutimaan! Tällainen siitä syntyi:
Tuli ihan kesäfiilis tuosta taulusta, kun laitoin nuo heinät sen viereen. Ehkä hieman turhan kirkas sävyiltään tästä tuli, mutta ihan hauska kokeilu! Ja mikä parasta: en köyhtynyt tuosta juurikaan ja aina voi maalata päälle, jos/kun tuo alkaa kyllästyttämään. Tulisi aika kaunis sellaisestakin, kun näitä sävyjä yhdistäisi puhtaisiin mustaan ja valkoiseen hieman graafisemmin!
Mainitsinkin eilen Kun isi lomailee… -postauksessani, että nyt kun olemme miehen kanssa molemmat kotona, pojan rytmit ovat jostain syystä ihan sekaisin ja hän käy aivan kuin ylikierroksilla. Hetki sitten sain nukuttaa häntä tunnin! Aivan yliväsyneenä huusi niin, että hyvä kun sai henkeä vedettyä… Yritin kaikkea: puhua rauhallisesti, välillä jämäkämmin ja välillä lempeämmin, silittää, laulaa, hyräillä, olla ihan hiljaa jne. Toinen huutaa puoliunessa tonne ja näyttää olohuoneeseen. Kun sanon, että nyt nukutaan, aivan kirkuu päätä puolelta toiselle heilutellen. Kumpi tuossa on parempi vaihtoehto: antaa lapselle periksi ja skipata päiväunet vai kuunnella huutokonsertti, kunnes lapsi nukahtaa omaan nyyhkytykseensä? Tuollaisen episodin jälkeen tuntee itsensä kyllä melko huonoksi äidiksi :(.
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa ei saa ”antaa periksi” lapselle ja päästää olohuoneeseen. Teit ihan oikein kun olit aikuinen tilanteessa ja sanoit että nyt on päiväunen aika. Sillä sinulla on hyvä syy -päiväunet, olla antamatta periksi. Antamalla pienelle periksi olisit saavuttanut luultavasti sen että loppupäivän lapsi olisi kiukutellut väsymystään Ja toiseksi ,seuraava samanlainen kerta voi tulla ja sitten pojan on helpompi ymmärtää että vaikka raivoitkua tekee niin sillä ei saa ”erikoisetuja”. Ymmärrän tuon ns.huonon omantunnon tunteen(itsellä vajaa 2v tyttö) kun joutuu välillä olemaan kovana jostain asiasta ja lapsi kiljuu ja protestoi Kieltoihin ja muihin tahtojen taisteluihin meillä vanhemmilla on hyvät syyt. Ei se ole huvin vuoksi vain mukava rajoittaa lapsen tekemisiä/haluamisia. Kyllä ne (kai) joskus tajuaa Näin itselleni perustelen. Rakkautta ja rajoja-se on hyvä!
Olen ihan samaa mieltä, tuota toistelin mielessäni itselleni… Että jos nyt annan periksi, mitä viestin lapselle? Se on vain niin kurjaa katsella, kun se on se oma rakas lapsonen ♥
Rakkautta ja rajoja on kyllä hyvä kombo :)
Ilman muuta huutokonsertti, kun aikuinen jotain päättää niin se myös pitää niin hyvässä kuin pahassa:) ens kerralla helpompaa!
Näinpä! Itse olen aika hyvin pärjännytkin tuossa, mutta miestä joutuu usein muistuttelemaan :D
Huutokonsertti vaikka se kurjalta tuntuukin. Tosin +2v kohdalla päiväunista joustaisin jos ei lasta väsytä yhtään, alla esim. 12h yöunet ja kyseessä rauhallinen kotipäivä. Mutta tässä olikin kyseessä protestointi+yliväsymys kuten kirjoitit joten päiväunet ehdottomasti.
Jep, jostain syystä ei nukahtanut millään, vaikka ei yleensä kyllä päiväunia protestoi. Isin lähes jatkuva läsnäolo saa pojan jotenkin ihan sekaisin :D
Tosi kauniit sävyt tuossa taulussa, niin raikkaan keväistä! Nuo päikkäriasiat ei aina oo yksinkertaisia. Meillä esikoisen kanssa paras ratkaisu oli jo aika pienenä antaa päiväunien olla. Tyttö nukkui sen jälkeen tosi pitkiä, rauhallisia yöunia.
Kiitos Hanna-Mari! :)
Mä niin toivon, että poika nukkuisi päiväunia vielä muutaman vuoden :D
Meillä käy aina samoin – kun isi on kotona ja pitäisi olla ihanan leppoisaa, niin arjen rutiinit muuttuukin ja lapsi (nyt vähän reilu 3v) kokeilee aina uudelleen rajojaan periksi ei anneta, vaikka pahalta tuntuu kun toinen huutaa ja raivoaa .. Mutta tsemppiä! Menee yleensä ohi muutamassa päivässä, kun lapsi tajuaa, että ei tässä nyt sen kummemmasta ole kyse, kuin että koko perhe on kotona! (Ja siis meillä mies on paljon kotona ja osallistuu paljon – silti näin… )
Siis mistä ihmeestä se johtuu! En ole ennen tällaiseen törmännyt, niin olen ihan ihmeissäni! Meilläkin mies on suht paljon kotona ja hyvin osallistuva, joten ei siinä sen puolesta mitään uutta ole. Eilen kävimme lähikaupungissa harrastusten jälkeen syömässä (näin olen tehnyt pojan kanssa aiemminkin), niin hän oli siellä aivan villinä eikä syönyt juuri mitään. Ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Sanoin jo miehellekin, että tätä lasta en tunnista pojakseni, niin erilaista käytöstä koko ajan :D Että jee, vielä pari viikkoa ;D
Voi hyvinkin olla iän puolesta pientä uhmaa tuloillaan. Meille sanottiin tytön 2v neuvolassa tässä pari päivää sitten että saattaa hyvinkin olla että tyttö jättää päiväunet kevään ja kesän koittaessa. Kuulemma näin tapahtuu usein kun on 2v iässä ja alkaa olemaan valoisampaa. Itsekin luulimme että tyttö nukkuisi päiväunet vielä pari vuotta mutta ehkei sittenkään, katsotaan :) Ja ilman muuta päiväunet tuossa tilanteessa, tsemii!
Juu uskon myös näin. Meillä on makuuhuoneen isommassa ikkunassa pimennysverho, mutta pikkuikkunassa ei… Täytyy hommata siihenkin, jos se tepsisi :D.