Päiväuniaika. Sinne hän nukahti taas niin suloisen näköisenä; kyljellään kädet tyynyllä, unikaveria käsiensä väliin puristaen. Teki mieli ottaa heti syliini sängystään, halia ja pusuttaa ♥. Olin tuona hetkenä taas niin kiitollinen siitä, että on mahdollista edelleen nukuttaa hänet omaan sänkyynsä – on mahdollista viettää leppoisia ja kesäisiä kotipäiviä. Juuri sanoinkin äidilleni, että on niin ihanaa, kun saa olla koko kesän kotona!

Meidän päiviämme rytmittää nuo pojan yhdet päiväunet, jotka alkavat normaalisti klo 13.30. Hänen nukahdettuaan keittiössämme pärähtää käyntiin kahvikone ja valmistan itselleni herkullisen kahvijuoman. Useimmiten se on cappuccino tai mocha. Juon yhden kahvikupposen päivässä ja se maistuu parhaimmalta näin päiväuniaikaan. Kahvikupposen kanssa siirryn yleensä koneelle, jossa on päivittäin vino pino asioita odottamassa. Näitä asioita kutsun työkseni ja niistä suurin osa liittyy tällä hetkellä blogiini, ei kuitenkaan kaikki. Nämä asiat tuovat mukavaa vaihtelua näille kotiäitipäiville ja nautin näistä suunnattomasti. Näiden myötä saan vaihtelun lisäksi paitsi arvokasta omaa aikaa, vertaistukea ja seuraa teistä blogini lukijoista, mutta nämä myös osaltaan mahdollistavat nämä kotipäivät ja sen, että voin hoitaa poikaa kotona.

Olen itse ollut lapsena päiväkodissa enkä kokenut sitä mitenkään pahana, en ollenkaan. Päiväkotielämässä oli paljon hyviä puolia, huonoja en keksi omalta päiväkotitaipaleeltani lainkaan. (Tai no ehkä yksi ”tarhatäti”, joka ei ollut niin mieluinen…) Isona plussana pidän myöskin sitä, että kun oli aika siirtyä esikouluun ja sieltä sitten kouluun, oli seurana roppakaupalla tuttuja kavereita. Niitä, joiden kanssa olimme jakaneet leikkejä jo päiväkodissa. Se oli varmasti ratkaisevassa asemassa muutoksiin sopeutuessa. Silti nyt oman lapsen kohdalla asiaa miettii eri kantilta, etenkin nykypäivänä ja kaavailtujen muutosten vuoksi. Ystäväni, joka on myös poikamme kummitäti, on lastentarhanopettaja, joten asiat ovat jonkin verran tuttuja tuotakin kautta. Olenkin viime päivinä miettinyt kovasti, miten päiväkodin voisi välttää; olisiko perhepäivähoitaja sittenkin parempi ratkaisu. Ja jos päiväkoti tulee kyseeseen, miten saisi järjestettyä niin, ettei pojan tarvitsisi olla siellä kuin muutamana päivänä kuukaudesta. Kotihoito esikouluikäiseksi asti ei kuitenkaan tunnu parhaalta vaihtoehdolta, sillä sen ikäinen kaipaa varmasti jo säännöllisesti ikäistänsä leikkiseuraa.

Noh, nämä nyt eivät ole meille vielä ajankohtaisia asioita, kunhan mielessäni pyöriviä tänne raapustelen. Piti oikeastaan kirjoitella jotain ihan muuta, kevyempää aihetta, mutta joskus käy näin! Mitäs teidän mielessänne pyörii?