Kaikki härvelit tulee testata – voiko niitä antaa vauvalle? Vai olisiko sittenkin parempi, että minä ottaisin tämän omaan käyttööni..?
Tämä kattimatti on kyllä niin hupaisa! Hänellä on aivan omat juttunsa, joille saa nauraa tämän tästä. Meillä asustaa kaksi kissaa, jotka pikaisesti katsottuna näyttävät aika samannäköisiltä. Luonteet kuitenkin eroavat kuin yö ja päivä. Vanhempi kissa on tosi kiltti, rauhallinen ja tottelevainen. Sylikissa. Tämä nuorempi taas… Hänen kanssaan saa käydä läpi tunteiden koko kirjon! Hän on nyt viime viikkoina ottanut tavaksi kivan hepulihetken juuri sillä sekunnilla, kun olen saanut vauvan päiväunille ja istahtanut alas. Silloin häntä viedään! Raapii ovia ja ovenkarmia, juoksee päättömästi ympäri taloa, järsii, syö, rapistelee ja kolistelee kaikkea kiellettyä. Ja kaiken hyvän lisäksi juoksee mua karkuun :D. Ja ei, tämä ei johdu vauvasta – tämä on oikeastaan jokatalvinen tapa.
Vanhempi kissaneiti oli yhtä villi kaksi ensimmäistä vuottaan, mutta nyt 12,5-vuotiaana melkoisen rento. Olen odottanut, milloin tämä miusku rauhoittuisi, mutta toukokuussa tulee mittariin jo kahdeksan vuotta. Meillähän muuten vietetään tämän kissan ja pojan synttäreitä samana päivänä :D. Muita samanlaisia hepuleita saavia kissaeläimiä?
Meidän poikakissa joka muuten oli hyvin samannäköinen kuin teidä kissat, valkoista vaan oli enemmän mahan alla ja kyljissä, oli kova hyppimään ulkona ihmisten jalkoihin. Tai lähinnä anopin jalkoihin tykkäs hyppiä kun oli täällä käymässä, saattoi hyökätä nurkan takaa ja napat jalasta kiinni, mutta teki sen ihan vaan leikiten ja juoksi lujaa karkuun. Koskaan ei rääpinyt tai ottanut lujasti kiinnin vaan kevyesti tassut säären ympäri ja äkkiä karkuun :) Tyttökissa taas joka oli ihan valkoinen mussutti häntäänsä öisin. Tuli meidän jalkopäähän nukkumaan ja alkoi hännänpäätänsä imemään tai mitä sitten sille tekikin mutta ankara maiskutus kuului, ei siihen ääneen edes pystynyt nukahtaa. Häntä oli sit tuon operaation jälkeen sellanen et karva sojotti sivulla klimpissä ja se häntäruston pää oli näkyvissä. Ja usein teks iltaisin ku alkoi nukkumaan olisikohan jotenkin sekottanut sen hännän emon nisään ja hakis varmaan jotain samanlaista turvantunnetta kuin imiessä tai jotain sellaista :)
Voi ku meidän kissat oli kyllä niin kauniita ja ihania ja niin kovasti harmittaa että heidät jouduttiin päästää kissojen taivaaseen kuten lapsille sanottiin. Meillä muuten lapset muistaa molemmat kissat vaikka tyttökissa on ollut pois jo reilu kolme vuotta ja poikakissa vajaan kolme. Ikävä on vieläkin <3
Harmi kun ei taida tähän kommenttikenttään saada mitenkään kuvaa liitettyä.
Voi teidän tyttökisua, ihan säälittämään alkoi <3. Varmasti emon kaipuuta!
Heh, meidän vanhempi kisu teki tuota jalkoihin hyökkäämistä parina ensimmäisenä vuotenaan... Aina, kun nousin sängystä, hyökkäsi jalkaan. Olipa ihana käydä öisin vessassa :D. Myöskin, jos hän oli viikonloppuhoidossa vanhemmillani, oli sunnuntai-illat yhtä hyökkimistä, kun olin jättänyt hänet hoitoon... ♥
Kyllä neljän kisun kanssa on aika menoa ja meininkiä joka päivä ;D Hassuja tilanteita riittää :) Ja mamman pitää välillä olla erotuomarina kun leikki menee tappelun puolelle. Mutta niin rakkaita karvalapsia kisut on että mamman sydän pakahtuu rakkaudesta ♥♥♥
Voin vain kuvitella :D. Joskus kahdenkin kanssa aika meiningit :).
toi kaveri kissa on tosi tosi ihana ,ja sen kuulumisia on niin kiva nähdä ja lukea ,onneksi oN eriluontois muuten joutisi ostaan kahdet taaperokärry kun niistä tulsi riitä kumpi saa nukkua niissä ;),TOI OLI PÄIVÄN PIRISTE..
Voi miten mukava kuulla! :)
Voi ihana! :)
:)