Joulua edeltävänä viikonloppuna veimme vauvan ensimmäistä kertaa pulkkailemaan. Oli vihdoin lunta sen verran, ettei tarvinut jään päällä matkustaa. Otin sisältä lämpimän lampaantaljan pulkan pohjalle ja laitoin vauvan pulkkaan – ilmeet olivat näkemisen arvoisia! Pitääkö mun tässä istua… Hieman erosi rattaissa matkustamisesta! Koko ensimmäinen pulkkaretki sujui hiljaisuuden vallitessa, hieman hämmentyneitä katseita ympärille jaellen. Toisella kertaa pulkka oli jo tuttu juttu ja siinä istuttiin ja hihkuttiin käsiä heilutellen! Edelleen hän käyttäytyy pulkassa tuolla tavoin, paitsi silloin kun hieman väsyttää. Silloin hän mieluiten nojailee taaksepäin ja katselee taivaalle. Tai vierellä kulkevaa kissaa.
Nyt on pulkkakelit hetkeksi ohi, tiet aivan jääratoina ja nyt iltaa kohti loskassa. On satanut vettä ja nyt iltaa kohti räntää. Eilen pelotti kävellä jopa muutaman metrin matka varastoon! Kun on kerran jalka murtunut (vaikka liukkaat kelit eivät siihen liittyneetkään), niin sen muistaa elämänsä loppuun saakka. Etenkin, jos on samaan aikaan ollut raskaana eikä uskaltanut sen vuoksi syödä kuin erittäin mietoja särkylääkkeitä, muistaa sen kivun melkoisen tarkkaan…
Erehdyin :) kirjoittamaan unikoulustamme tänne viime viikolla. Kuten lähes kaikissa tapauksissa, myös meillä sen hoiti mies. Siihen asti, kunnes minä sössin koko koulun. Tuskin pääsimme edes alkuun… Aloitimme unikoulun tapaninpäivänä päiväunista, hieman tuli itkua, mutta todella nopeasti vauva kuitenkin nukahti molemmille päiväunille. Yöunille meno sujui siten, että kun vauva laskettiin omaan sänkyynsä, hän jutusteli ja leikki siellä ensimmäiset 40 minuuttia. Sen jälkeen alkoi tuskastunut kitinä, jota seurasi itku. Itku ei ollut erityisen voimakasta missään vaiheessa ja sitä kesti alle viisi minuuttia, kuuntelin sitä olohuoneesta käsin. Tuon alle viiden minuutin aikana mies teki syliinnostoja kolme. Kun hän viimeisen kerran laittoi vauvan sänkyynsä, vauva ei aloittanut enää itkua, vaan kääntyi kyljelleen, jolloin mies aloitti tassuttelun eli selän silityksen. Siihen vauva nukahti 2-3 minuutissa ilman itkua.
Itse nukuin olohuoneen sohvalla korvatulppien kera. Heräsin kuitenkin yhdeltä yöllä vauvan itkuun, hän herätti tuolloin ensimmäisen kerran nukuttuaan kolme tuntia. Tein sen klassisen virheen, minkä vuoksi äidit olisi hyvä passittaa pois kotoa ensimmäisiksi unikouluöiksi… Tästä lääkärikin sanoi unikoulusta puhuessamme, sanoi myöskin, että äideillä on sen verran univelkaa, että jo se väsymys saa toimimaan itkun lopettamiseksi.
Tuolloin yöllä herätessään vauva ei lopettanut itkua, kuten oli päivällä tehnyt. Otin hänet miehen sylistä omaan syliini, jolloin itku lakkasi, mutta maitohan siinä tuoksui… Koska vauva hamuili kovasti rintaa, palasimme vanhaan. Mulla ei ollut yöllä väsyneenä sydäntä kuunnella sitä itkua, ei yhtään. Vaikka tiedostin, ettei vauva siitä vahingoittuisi millään tavalla. En vain kuitenkaan loppujen lopuksi tainnut olla valmis. Kun otin hänet rinnalle, itkin. Itkin sen vuoksi, koska vauva näytti siinä niin valtavan onnelliselta. Tuo näky mielessäni jaksan nyt vielä toistaiseksi näitä öitä. Asiaa on auttanut myöskin miehen joululomailu, jolloin olen saanut aamuisin nukkua tunnin pidempään ja pääkivutkin ovat pysyneet poissa. Lisäksi tuon epäonnistuneen unikoulun jälkeen ei ole ollut kuin yksi maratonherätysyö, muina öinä vauva on herättänyt 3-5 kertaa.
Menemme nyt päivän kerrallaan eteenpäin omaa oloani ja jaksamistani seuraten. Seuraava suunnitelma on jo olemassa, mutta ei siitä sen enempää. En missään nimessä vastusta unikouluja, uni on niin valtavan tärkeää ihmiselle. Sen merkityksen ymmärtää täysin vain ihminen, joka huonoista unista kärsii. Toki jokainen kokee univelat eri tavalla: yhdelle kahden viikon unettomuus on liikaa, toinen jaksaa sitä kuukausia. Tämän vuoksi kukaan toinen ei oikein voi toisen univelkoja ja siihen liittyviä toimia arvostella.
Täytyy näin yleisesti ottaen muistaa, että vaikka perheessä on vauva, ei se tarkoita sitä, että äiti valvoisi ensimmäisen vuoden. Tuo ei todellakaan ole mikään automaatio eikä sitä tarvitse purematta niellä, jos ei halua. Apua on saatavilla, täytyy vain rohkeasti olla esim. neuvolaan yhteyksissä. He ovat siellä mm. meitä äitejä varten, muistakaamme se. Meidän terveydenhoitaja on aivan ihana ja hänellä on aina neuvoja tarjolla. Joskus pelkkä puhelinkeskustelu saattaa auttaa antamaan uusia näkökulmia asioihin.
Mutta nyt takaisin noiden hassujen miesteni pariin! Olohuoneen matolla on menossa tuollainen möyrimis-/treenituokio, jossa vauva on jaloillaan sätkivä puntti. Näyttää nauttivan! :D
Hei!
Ymmärrän paremmin kuin hyvin sinua… ;)
Meillä aloitettiin eilen illalla unikoulu ja vauva ehti huutaa ehkä 5 minuuttia, kun korvatulpista huolimatta sen kuulin ja menin paikalle ja otin vauvan syliin ja tissi suuhun :) Minusta tuntui siltä, että miten voin tehdä hänelle tämän, kun hän on päivisin niin kiltti minulle!? Ajatus voi olla ihan hullu, mutta puoli vuotta valvoneena aivot ei enää toimi normaalisti…joka päivä tapahtuu jotain ”outoa” tai en muista ihan joka päiväisiä asioita…
Mutta näin, toivottavasti hyviä öitä edessä teillä ja meillä :)
:) Minusta tuntui siltä, että haluan sen hämmentyneen ja ehkä aavistuksen surullisenkin ilmeen hänen kasvoiltaan pois keinolla millä hyvänsä. Että kyllä mä jaksan valvoa, kunhan hänellä on hyvä olla. Tuon voimin nyt porskutetaan :D. Se unikouluyömuisto on vielä niin tuoreena mielessä, että en halua siitä toistoa ainakaan hetkeen.
Voi nuo muistin pätkimiset on kuule tuttuja. Voitko kuvitella, että unohdin tänään antaa pojalle iltapuuron??? Sai hän sen toki, mutta tunnin myöhässä :/. Minun kohdallani tuon selittää univelat, mutta mikähän mieheni kohdalla, heh.
Toivotaan parasta! Ei tätä loputtomiin kestä :).
Halaus sinulle ja tuolle suloiselle pulkkamiehelle. Meillä A (parin viikon päästä 8kk) nukkuu öisin nyt 12-13h mutta herää syömään 1-3 kertaa. Päivällä nukkuu yhteensä 1,5h, yleensä kolmessa pätkässä. Nukahtaa aina rinnalle, en ole opettanut muita keinoja, yleensä myös päiväunille. A nukkuu tosi harvoin omassa sängyssään, kun en malta häntä sinne siirtää. Nukkuu siis kainalossani. Usein tuntuu ettei hänellä yöllä ole edes kovin nälkä, joskus riittää kun vain painan hänen kasvonsa yöpaitaani vasten, nukahtaa siihen. Kun oli kipeä, ei muutamaan yöhän syönyt yöllä ollenkaan, maito väheni aika radikaalisti. Siksi ajattelen että mahtaisikohan olla meillä imetyksen loppu jos lopettaisi yösyömisen. Haluaisin jatkaa vielä ihan sen rintaruokinnan helppouden vuoksi.
Halusin kokemuksellani sanoa vain että automaattisesti rinnalle nukuttaminen/vierekkäin nukkuminen eivät aiheuta tiheää yöheräilyä ja rinta suussa nukkumista (jos meidän 1-3 krt/yö ei lasketa sellaiseksi). Ehkäpä teilläkin tilanne rauhoittuu itsekseen muutaman kuukauden kuluessa, jos vain suinkin jaksat? Meillä on 7- ja 5-vuotiaat ennestään ja ovat lopettaneet yöheräilyt pian 1v. täytettyään, siksi ajattelen että 4kk päästä helpottaa jo… Unikoulu sopii varmasti tilanteeseen jossa vanhempi on niin loppu ja väsynyt ettei enää kertakaikkiaan jaksa iloita mistään. Itse ajattelen tällä hetkellä että pienempi rasitus on syöttää tuota mörökölliä muutamat kerrat yön aikana kuin alkaa mihkään massiivisiin nukkumisprojekteihin. Pian se on jo sekin aika kun taas haikailen että olispa meilläkin vielä vauva…. ;)
P.S. Miehellekin aina näytän kuvia täältä sinun blogistasi kun ovat niin hauskan samanlaiset nuo meidän poikaset. Jouluaaton aattona korkattiin pulkka meilläkin, vieläpä tuo sama sininen :)
Kiitti Elina! Saatko itse nukuttua, kun A nukkuu kainalossasi? (Kuulosti muuten niin ihanalta tuo, että melkein itketti! <3) Eikö A pyöri unissaan? Täällä on sellainen pyörijä, että aika lailla saa olla tyhjää tilaa ympärillä... Nyt vielä alkanut kierimäänkin unissaan :D.
Onko teillä päivisin kuinka monta imetyskertaa? Olen aivan yllättynyt tästä enkä olisi etukäteen osannut tätä kuvitellakaan, mutta itsekin mielelläni jatkan imetystä vaikka siihen vuoden ikään asti. Ei sitä tarvitse lopettaa ennen kuin siihen on itse valmis. Nautin niistä hetkistä tuon pienen kanssa. Eihän ne kestä kerrallaan edes viittä minuuttia, mutta siinä jo ehtii silmiin katsella ja hiuksia silitellä. M näyttää siinä niin kovin onnelliselta, että haluan nauttia niistä hetkistä vielä pitkään.
Usein kuulee, että yöt rauhoittuvat pian sen jälkeen kun imetys loppuu, mutta en sen vuoksi halua sitä aikaisemmin lopettaa.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että unikoulun voi ottaa käytäntöön jo ennen kuin väsymys on tuota kuvailemaasi luokkaa.
Joo ajatella, täälläkin 8kk-synttärit jo kuuden päivän päästä! Kyllä menee nopeasti aika :).
A nukkuu aika rauhallisesti, joko kyljellään tai selällään, ei pyöri. Puen hänelle iltaisin unipussin, saattaa rauhottaa. Imetän kolme kertaa päivällä, illalla saatan ravata makkarissa kolmekin kertaa Ennenkuin alkaa nukkua pitemmästi ja sikeämmin. Yöllä keskimäärin 2 kertaa, eli 6 imetystä suunnilleen/vrk. Miten teillä? Ryömitäänkö vielä? Oli hauska huomata että teilläkin tykätään leikkiä istuallaan. Se vähän hidastaa tuota liikkeelle lähtöä.
Tuota unipussia mietin itsekin jossain vaiheessa, mutta en tiedä olisiko se kelvannut. M ei nimittäin huoli edes peittoa! Potkii sen aina pois unissaankin ja joskus, jos ei peitto helposti lähde, herää sitten sitä itkemään…
Itse imetän 4-5 kertaa päivässä :D (aterioiden jälkeen), viimeisin on iltaimetys ennen yöunia. Ei ryömitä, takaperin liikkuu jonkin verran silloin tällöin. Siis peruuttaen. Ei ole kiirettä lähteä liikkeelle vielä! :D
Heippa! Syksyllä kirjoittelin sinulle meidän pojan huonoista öistä. Silloin tilanne hetkeksi helpotti, mutta nyt heräämisiä on taas n. kahden tunnin välein. Poika on pian 6kk. Uskon, että meillä kyseessä on opittu tapa, josta pitäisi jossain kohtaa oppia myös pois.
Olen öisin antanut vauvan nukahtaa rinnalle ja nyt kun hän heräilee niin kaipaa rintaa rauhoittuakseen uudestaan. Olen useasti toiminut samalla tavalla kuin sinä, olen ottanut vauvan mieheltä rinnalle, kun vauva ei ole rauhoittunut miehen syliin. Myös Kirpun kommentti kuulosti tutulta… Olemme me aika hassuja :)
Nyt vielä menemme näin, katsotaan tilannetta sitten joskus uusiksi ja pitää pohtia vastaavaa unikoulua kuin teillä oli.
Voimia arkeen!
Heippa Reetta! Muistan kyllä. Oletko aloittanut jo kiinteät? Onko hänelle tullut hampaita? Meidän vauvallehan tuli lyhyen ajan sisällä neljä hammasta, että varmasti vaikutti öihin huonolla tavalla sekin. Nyt taitaa lisää pukata, sen verran tulee kuolaa ja on sormet suussa.
Toivottavasti saat levättyä edes jonkin verran! Vaikka sitten päivisin.
Aiemmin jotenkin soimasin itseäni siitä, kun olin antanut vauvan oppia tuon rinnalle nukahtamisen. Että oma syyni, en voi nyt tavallaan sen vuoksi vaatia asiaan muutosta… VÄÄRIN! Ja turha siitä on itseään syytellä, sitä on vain toiminut parhaan kykynsä mukaan ja onhan vauva siitä toki nauttinut :D.
Kiitos Reetta, voimia sinullekin! Piti vielä mainita siitä, että oletko harkinnut vauvasi mummoa unikouluttajaksi? Olen kuullut monilta hyviä kokemuksia tuosta ja se kortti meilläkin on vielä olemassa. Äitini on jo lupautunut auttamaan ja hän on muutenkin usein saanut vauvan nukkumaan päiväunia helposti. Jo ajatuksena tuo tuntuu helpottavalta, että on jokin ns. hätäsuunnitelma, jos paukut loppuu :).
Voi Satu kiitos! Viime yönä just tokaisin itku kurkussa, että enhän mä voi vaatia rauhoittumista ilman tissiä kun niin olen opettanut!
Ollaan tällä viikolla aloitettu antamaan kasvissosetta j tänään hän sai lisäksi tuoretta päärynää. Saa nähdä olisiko niistä apua. Hampaat on varmasti ollut teillä iso osa yöuniin vaikuttajista, ainakin kuulostaa siltä, että niitä on tullut hurjaa vauhtia. Täällä hampaita ei ole tullut, kuolaa kyllä :D muttei musta näytä vielä siltä, että heti olisi tulossa.
Ei olla vielä sen enempää puhuttu unikouluasiasta, mutta uskon että tukea löytyy <3 terkkuja vain äidille jos luet tätä! Hänen vinkistä aloin lukea blogiasi ;) Hyvä, että teillä on suunnitelma valmiina ja tukiverkostoa ympärillä :)
Eipä mitään, ihana kuuulla, jos oli jotain apua. Älä stressaa asiasta, olen nyt itsekin ottanut hieman leppoisamman asenteen ja hyväksynyt asian ainakin toistaiseksi :). Kyllä tämä tästä, niin meillä kuin teilläkin! Ja huomasin, että tärkeää on kuunnella omaa sydäntään. Toimia siten, mikä itsestä hyvältä tuntuu eikä siihen vauvan itku ja rinnasta vieroittaminen kuulu, ainakaan vielä.
Jatkan vielä, että ystäväni toteutti pari kuukautta vanhemmalle tyttövauvalleen unikoulun juuri tässä 7kk iässä. Siirsi pinnasängyn eri huoneeseen ja lopetti yösyötöt. Heräili vain ekana yönä, sen jälkeen nukkunut aamuun asti. Mutta aamu alkaakin jo 5-6 välillä. Että molempi parempi. Taidan itse kyllä mieluummin tuikata tissin suuhun vielä silloin 5-6 välillä tietäen että sillä konstin saamme nukkua vielä 2-3 tuntia lisää kuin että nousisin siihen aikaan keittelemään puuroa…
Voi kun nauratti tuo viimeinen lause :D :D. Jep, samaa mieltä tuossa mielessä!
Nukahtaako A muuten hyvin iltaisin? Mun illathan on yhtä ravaamista makuuhuoneen ja olohuoneen välillä (useimmiten), ei nuku edes tuntia putkella, kun nukahtaa yöunille. Vaatii aina tissin uudestaan ja uudestaan… Juuri kun olisi edes hetki sitä omaa aikaa niin se menee sitten tuohon ravaamiseen.
Hei! Saattaa olla, etten ole aikaisemmin kommentoinut blogiisi. Olen ollut mukana kuitenkin melkolailla alusta saakka eli juttusi ovat koukuttaneet. :) Olen toistaiseksi vapaaehtoisesti lapseton, mutta perheenperustaminen on alkanut tulla mieleeni omaksi yllätyksekseni aina vain useammin. On mielenkiintoista lukea juttuja äitiydestä ja vauva-arjesta. Itselläni mietityttää kovasti lapsiperhearjen rankkuus, omasta ajasta luopuminen ja parisuhteen unohtuminen taka-alalle. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta ovat minulle todellisia pohdintaa aiheuttavia juttuja. Haluaisitko kertoa, miten sinä olet ne kokenut?
Välillä mediaa seuratessa ja ystäviä kuunnellessa tuntuu, että lapsen kasvattaminen on silkkaa ydinfysiikkaa! Niin monimutkaiselta ongelmanratkaisuviidakko vaikuttaa. Toisena, minua järkyttää se kuinka taitavia äidit ovat syyllistämään toisiaan ja verhoamaan se jotenkin siihen, että ”lapselle tahdotaan hyvää”, vaikka todellisuudessa ollaan vain ilkeitä, kuten vaikka sinun unikoulupostauksen kommenttilaatikossa. Luulen, että äideillä on tapana syyllistää itse itseään ihan tarpeeksi ilman, että muut tulevat kuoroon laulamaan.
Kiitos ajatuksia herättävästä blogistasi ja tsemppiä unijuttujen kanssa!
Mukava kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa noinkin pitkään :).
Mielestäni ei kuulosta pinnalliselta, vaan onhan nuo hyvä tiedostaa etukäteen ja asennoitua sitten asiaan oikein. Sillä kyllähän siinä hetkellisesti niin käy, että oma aika on tosi kortilla ja parisuhde jää taka-alalle. Asenne kuitenkin auttaa; kun siihen on varautunut ja tiedostaa, ettei sitä ikuisuuksiin kestä, niin ehkä se on helpommin sulateltavissa. Vaikka vauva-arki on välillä rankkaa esim. väsymyksen vuoksi, voittavat ne hyvät puolet mennen tullen ja niitä on todellakin huomattavasti enemmän tuohon rankkuuteen verrattuna. Tuosta en olisi huolissani. Sydäntä särkee, koska kaikki eivät syystä tai toisesta pääse tätä asiaa elämänsä aikana kokemaan. Ei sitä vielä tuossa vaiheessa tiedäkään, miten upealla tavalla elämä muuttuu. Nyt sen vasta huomaa ja kunnolla ymmärtää, miten kamalan tyhjää olisi, jos ei olisi lasta saanut.
Tuo on totta, että osa äideistä on todella ilkeitä toisilleen – täysin tahallisesti. En itse ymmärrä siihen syytä ja olen tullut siihen tulokseen, ettei mun tarvitsekaan. Noista unikoulupostauskommenteista paistaa jotenkin läpi, että on odotettu hetkeä, milloin iskeä. Usein tuollaiset kommentit on 1-2 ihmisen kädestä eli ei ole mitään valtavan suurta laumaa, jotka käyttäytyvät noin :). Omassa tuttavapiirissäni moista ei esiinny ja mielestäni se on tärkeintä.
Älä siis suotta murehdi tuota asiaa, pitkästi yli 90% naisista ja äideistä on ihanan kannustavia ja auttavaisia. Sen huomaan usein täällä blogissanikin. Jos/kun ehdin, voisin syventyä tähän aiheeseen hieman enemmän jonkin postauksen muodossa :).
Kiitos vastauksestasi! Olenkin ajatellut, että palkinnon arvoa ei kerrassaan voi ymmärtää ennen kuin olisi itse siinä tilanteessa, että vauva tuhisisi vieressä. :) Postaus aiheesta olisi kyllä kiva!
Juuri näin. Ei sitä tässä elämässä mistään voi kunnolla tietää, ennen kuin sen on itse kokenut :).
Kuulostaa tutulta… Mutta meillä kestin noin viikon ja luovutin. Esikoinen oppi uusille tavoilla kolmessa yössä puolen vuoden iässä ja siitä lähtien on nukkunut yönsä hyvin. Kuopus ei olekaan niin helppo tapaus. Meillä oli tuota heräämistä viitisen kertaa yössä ja lopulta pienellä seurailulla yhdistin, että poika on herkkäuninen. Havahtui heti kun me tulimme myöhemmin nukkumaan ja siitä se sitten lähti. Tehtiin myös kuopukselle oma huone ja siellä hän on nukkunut siitä asti. Ei vielä täyttä nukuttua yötä, mutta max kaksi ja ensimmäinenkin vasta kolmelta! Ja nyt koputan puuta ettei mene huonompaan suuntaan kun avasin sanallisen arkkuni. ;)
Voi, koputa todellakin puuta! Aina kun sanoo jotain tuollaista ääneen (tai kirjoitan täällä blogissa…), tulee takapakkia. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin :D. Meidän vauva on myös useimmiten herkkäuninen, mutta toistaiseksi ei ole auttanut se, että hän nukkuisi yksin, joten samassa huoneessa jatketaan :).
Moi taas! Olen kertonut jo aiemmin meidänkin unikoulusta, mutta kertaan vielä, jos saisit siitä vähän lohtua siihen, että tulevaisuudessa saattaa helpottaa :) Poika oli ihan samanlainen yöheräilijä ja rauhoittui ainoastaan tissille. Jos sain unta joskus harvoin yhden kolmen tunnin pätkän, niin se oli luksusta. Musta kuitenkin tuntui, että hormonit auttoivat jotenkin jaksamaan, vaikka erittäin väsynyt luonnollisesti olinkin. Mä olin ajatellut, että meidän strategia on kertarysäys: samaan aikaan loppui imetys ja poika siirtyi vierestä omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Koska halusin imettää noin vuoden, niin ajankohdaksi valikoitui eräs viikonloppu pojan ollessa 11,5kk. Lähdin ensimmäistä kertaa juhlimaan ja isä ja poika jäivät kotiin hoitamaan uusia unijärjestelyitä. Odotin katastrofia. Suurin katastrofi oli kuitenkin mun rinnat :) kannattaa ehkä vähän himmailla ennen imetyksen lopettamista, eikä lopettaa kerrasta niin, että vuorokaudessa on vielä ollut yli 10 imetystä (joista 6-8 yöllä).. Asiaan. Ensimmäisenä yönä poika oli herännyt ehkä kolmesti, mutta rauhoittunut kohtuullisen nopeasti. Myös illan nukahtaminen oli mennyt hyvin siihen nähden, että edelliset 11,5kk hän oli nukahtanut vain tissille. Hyvin nopeasti ja yllättävän vähällä protestoinnilla siis selvittiin. Uskon, että ehkä meidän jätkälle aika oli tuolloin kypsä. Ja ihan ehdottomasti auttoi, että mä poistuin kotoa ensimmäisenä yönä. Meilläkin oli sama tausta-ajatus kuin teillä, että vauvaa ei missään nimessä huudateta yksin. Mutta äidit vaan kestävät vauvan itkua paljon huonommin, vaikka isä olisikin jo lohduttamassa :) Vauvat ovat erilaisia, samoin vanhemmat. Ja samat asiat eivät sovi kaikille. Mutta haluan lohduttaa, että jo muutaman viikonkin päästä teidän poika voi olla kypsempi muutokseen! Tai yöt saattavat parantua itsekseen! En tiedä kuinka pitkään ajattelit imettää, eli voisiko tuollainen kertalopetus toimia teillä. Mä ajattelin, että ehkä pojan on helpompi ymmärtää, että loppu mikä loppu, eikä hänen tarvitse arpoa, että milloin sitä tissiä saa.. :) Mutta kuten sanottua, jokainen toimii kuten parhaaksi omalle perheelleen kokee! Tsemppiä!
Kiitos kovasti, että kerroit tästä näin yksityiskohtaisesti! Mielettömän mielenkiintoista lukea muiden tarinoita. Niin repesin tuon suurimman katastrofin kohdalla :D.
On ihan totta, että hormonit auttavat jaksamaan, mutta kyllä väsymys silti välillä saa ihan fyysistä kipua aikaan. Päätä särkee enkä aamuisin meinaa päästä ylös, kun joka paikkaa särkee (erityisesti selkää ja hartioita) ja kädet tuntuvat valtavan raskailta.
Jotenkin ajattelen, että yksi muutos kerrallaan meidän pojan kohdalla. Imetyksen vähentäminen (esim. yösyötöt pois), omaan sänkyyn kokonaan siirtäminen ja sitten omaan huoneeseen vasta myöhemmin. Mutta aikahan sen vasta näyttää, miten oikeasti käytännössä tulee tapahtumaan :). Otamme tähän nyt tällaisen tuumaustauon ja menemme päivä kerrallaan tilannetta seuraillen. Odotamme, että vauva saa samalla lisää ikää ja on sitten ehkä valmiimpi muutoksiin.
Tiedät kyllä sitten kun poika on valmis vähentämään lohdukkeen saamista öisin ja nukahtamaan ilman tissiä. Mä tein aikoinaan unikoulun perhepedissä, onnistui hyvin. Odota aikaa parempaa :)
Juu, menemme nyt päivä (tai yö) kerrallaan eteenpäin sen kummempia suunnittelematta. Tuon hyörivän pojan kanssa ei perhepeti onnistu: parisängyssä hänen kanssaan voi nukkua vain yksi aikuinen :D.
Ymmärrän hyvin! Meillä on vauva 11 kk, edelleen herää öisin syömään klo 2 ja klo 5. Viime yönä ei halunnut maitoa itse ja itki sitten sitä tunnin. Joidenkin mielestä se on hyvä kun lapsi alkaa itse itseään tissistä vierottaa mutta kyllä itsellä oli yöllä ristiriitainen olo! Nämä on näitä asioita joita ei järjellä ajatellen selvitetä :)
Voi, varmasti oli ristiriitaista! Miten teillä meni sitten tuosta seuraavat yöt? Meillä oli pari yötä sitten samantapainen episodi: vauva itki ja itki eikä rinta kelvannut. Kunnes tämä unenpöpperöinen äiti hoksasi vaihtaa tissiä :D.
Nyt lähtee neljäs yö ilman tissiä. Tähän asti poika on heränny itkemään just niihin aikoihin ku ennen söi maitoa, eli klo 2 ja 5. Iskä on yöllä rauhotellut takas uneen. Itku kestää edelleen pitkään, ainaki puoli tuntia. Mitähän tänä yönä tapahtuu.. :)
Viime yönä ei enää itketty, mutta herättiin kuitenki samoihin aikoihin ku ennen. Ihmellinen itkuton yö, oikeastaan ekan kerran melkein vuoteen! En uskalla vielä ajatella että tämä jatkuisi näin, mutta toivotaan toivotaan ;) Poika tosiaan ite lopetti yösyönnit, vaikka koitin tissiä tuputtaa :) Kerkesin jo ajatella ettei yötisseily lopu koskaan.
Toivon minäkin täällä, että tuo olisi nyt alku uudelle, itkuttomalle kaudelle. Ilmoittele, miten teillä jatkuu (jos muistat) :).
Meilläkin parina iltana koitettiin unikoulua kun ei tissin jälken suostunut nukahtamaan mutta eihän siitä mitään tullut xD Toisella kerralla nukahti kyllä itkettyään tunnin mutta toisella kerralla meni jo niin hysteeriseksi että en vaan kestänyt sitä kuunnella. Me sitten koitettiin sillä että vähennettiin päiväunikertoja kahdesta yhteen ja muutenkin koitettu jonkunlaista rytmiä saada aikaiseksi, tuntuu että illat on ainakin olleet nyt helpommat. Meilläkin oli just sitä eestaas ravaamista tai sitä että neiti unahtaa tissille ja sit herää samantien kun rinnan vetää suusta pois. Eikä sitten enään nukuttanutkaan! Kälmi ipana =) Yöllä herätään sen 2-3 kertaa pääsääntöisesti. Harmittaa kovasti kun en muista yhtään miten esikoisen kanssa kävi, sen muistan että hänkin aina nukahti rinnalle johonkin ikään asti kunnes oppi nukahtamaan sänkyynsä. Haaveilin kyllä jo vieroittamisesta mutta en sitten vielä hennonutkaan siihen ryhtyä, on tämä kuitenkin niin ainutlaatuista touhua, niisk! Minusta tuntuu myös että neiti on ollut nyt paljon terveempi kun olen imettänyt enemmän kuin esikoista, hällä oli jo 4kk:n ikäisenä korvatuehdus ja antibioottikuuri :/ Neidillä on ollut kaksi kertaa flunssa ja koko reilun 7kk:n aikana ollaan käytetty vaan kolme suppoa. Tsemppiä teille ja koitetaan jaksaa, ei tätä enään kauaa kestä =)
Meillä on päivissä kahtien päikkäreiden kans ihan hyvä rytmi, mutta öihin kaipaisi sitä myös :). Meillä oli jossain vaiheessa tuollainen kausi, että torkahti rinnalle kun oli yöunille käymässä, heräsi eikä sitten enää nukahtanutkaan. Saattoi sen jälkeen kukkua vielä 1,5 tuntia! Pari tuollaista kautta ollut, mutta menivät sitten itsestään ohi.
Kiva kuulla, että olette olleet terveitä – sama täällä! Yksi flunssa ollut, silloin oli meillä vanhemmillakin, ja yksi nuha, mutta se liittyi täysin hampaisiin. Koputetaan puuta ja kiitos, tsempit teillekin!