/

 

Mulla oli aikomuksena toteuttaa tämä Kuva kuukaudessa -postaussarjani jo viime vuonna, mutta kun se heti tammikuussa jo unohtui (:D), niin päätin siirtää sen vuodella eteenpäin. Viime syksynä sain blogihaasteenkin tämän aiheen tiimoilta, mutta en siihen silloin tarttunut, koska olin tosiaan päättänyt startata tämän vasta tammikuussa. Haluan kuvia talteen joka kuukaudelta koko kalenterivuoden ajalta ja mietin, että ehkä niistä voisi sitten vuoden päästä tehdä jonkinmoisen kivan koosteen ja vaikka kehystää parhaimmat palat tyyliin talvi, kevät, kesä ja syksy.

Vähän mua jännittää, miten muistan tämän joka kuukausi toteuttaa, mutta ehkä te muistatte mua muistuttaa? Mun muistille on nimittäin tapahtunut jotain kummallista viime kuukausien aikana… En rajoita kuvia vain yhteen vaan napsin useampia, jos siltä tuntuu. Pyrin ottamaan kuvat aina kuukauden keskivaiheilla samasta kohtaa ja tässäpäs aloitamme tammikuun kuvilla:

cats

002

011

Mikä onni, että saimme lunta ja tuota auringonpaistetta! Kyllä tällaisilla maisemilla kelpaa tämän postaussarjan aloittaa :).

 

/

 

Perjantaiset pakkasterkut! Pakkasta riittää ja Ylivieskassa sitä vasta olikin; kylmimmillään auton mittari näytti -24 astetta! Aloitimme viikonlopun vieton jo tänään ja suuntasimme aamulla tosiaan Ylivieskaan. Aivan upea aurinkoinen pakkaspäivä, olisipa ollut kamera mukana niin olisin saanut maisemia tallennettua matkan varrelta (ehkä olisi kuitenkin ollut liian kylmä siihen…). Kävimme vilkaisemassa vaunuja ja hieman kyselemässä, mutta ei tästä aiheesta sen enempää. Lähipäivinä tulossa vaunuista ihan oma postauksensa, joten palaamme asiaan sitten :).

Vaunuliikkeen lisäksi kiersimme läpi Kärkkäisen, herkuttelimme Pedrinaksen murkinalla ja vierailimme kolmella kirpputorilla, joita pari ystävällistä lukijaa mulle Kirppiskierroksella-postauksessani suositteli. Heti ensimmäisellä kirppiksellä (Kirppis Ruusunen) onnistuin keräämään aikamoisen läjän vaatteita ostoskärryyn… Erityisesti yhdessä pöydässä oli niin mun makuun pienten poikien vaatteita että! Siitä suurimman osan talteen keräsinkin. Aivan ihania ja tosi hyväkuntoisia vaatteita, just sellaisia kirppishelmiä tiedättekös! Ne pitikin heti kotona levitellä olohuoneen lattialle ihasteltaviksi; nuorempi kissakin hyväksyi ne oitis ja on nyt torkkunut vaatteiden päällä pari tuntia :). Iso pussillinen erikokoisia ja erilaisia vaatteita 30 eurolla, me happy! Yhdet farkkuhaalaritkin niin uuden näköiset, etten tiedä onko niitä koskaan käytetty ja hintaa 1,50 €. Mietin, että meillä taitaa olla nyt liian ihania vaatteita; en ehkä malta luopua näistä koskaan…

cats

Aika hyvä tilanne nyt vaatteiden suhteen: 60-senttisistä ylöspäin tarvitsemme vielä muutamia bodeja ja jokusen paidan. Housuja meillä on melkoisen hyvä määrä, olen ehkä aiemminkin tästä maininnut – en vain voi vastustaa pieniä pöksyjä! Mutta kukapa sitä ei housuja tarvitsisi. Niitä kuitenkin tarvitaan enemmän kuin paitoja, sillä bodyt menevät myös yläosasta. Täytyykin huomenna täydentää tuota vaateinvislistaani :).

Nyt kun olen löytänyt noita oman makuni mukaisia poikien vaatteita, niin olen innostunut asiasta ihan eri tavalla! Pojalle ei tosiaankaan tarvitse ostella niitä tummanvihreitä, -sinisiä, -keltaisia vaatteita, koska paljon ihanuuksia löytyy myös väreistä valkoinen, musta, harmaa, beige, turkoosi, vaaleansininen, raikkaan limenvihreä sekä kivan keltainen (tämä(kin) sävy on tarkka, kaikki keltaiset ei iske :D). Eikä ole pakko ostaa niitä lällykuvioisia vaatteita tai ainaisia autokuvioita; raidoilla ja pienillä/hillityillä eläinkuvioilla pärjää mainiosti (kunnes poika ilmaisee oman tahtonsa…). Mulla on reilun kuukauden kuluttua yksi kontrolliultra ja jos siellä paljastuu, että vauva onkin tyttö, niin hänen vaatekaapistaan ei juuri prinsessasävyjä löydy, heh… Sitten vaatehamstraus alkaa lähes alusta, vaikka paljon on myös sellaisia sukupuolineutraalejakin vaatteita ja hyvä niin.

Loppuilta meneekin rennosti takkatulesta ja TVOF:sta nauttien. Mikäs tässä on ollessa, fiilis on kuin tuossa Instagram-kollaasin viimeisessä kuvassa! <3

 

/

 

En tykkää olla yksin kotona iltaisin, ainakaan näin pimeään vuodenaikaan. Tässä nykyisessä kodissa tuo tunne on entisestään korostunut, kiitos ihanien suurten ikkunoiden, jotka oli niin must :). Olohuoneen ikkunat on sen verran isot, ettei niiden eteen viitsi alkaa mitään eteenvedettäviä verhoja kyhäämään, joten näillä mennään… Onneksi tuollaisia yksin kotona kissojen kanssa -iltoja tulee eteen äärimmäisen harvoin. Nimittäin se tunne on aika karmaiseva, kun istut kaikessa rauhassa sohvalla telkkaria katsellen ajatukset ihan muussa kuin siinä yksinolossa ja yhtäkkiä seuralainen näyttää tältä:

112

Katseen suunta tietysti sinne suuuureen ikkunaan, joka näyttää suoraan takapihan pimeyteen. Tekee mieli piiloutua samantien torkkupeiton alle ja pysyä siellä! Ja ne sekunnit, kun käännän katseeni kissasta ikkunaan odottaen, mitä siellä näen… Rontit! Harrastaako muiden kattimatit samaa? Täällä tämä on molempien lempiharrastuksia. Mietin, että näkeekö ne siellä ulkona todella jotain liikettä vai haluavatko vain pelotella mua; uskon jälkimmäiseen… Eikä se helpota tilannetta yhtään, vaikka pää lasketaankin lattiaan, kun ilme on edelleen tämä:

115

Sydänpysähdys vielä jonain päivänä, I’ll tell ya!