Otsikon asioista koostui eilinen torstaipäivä ja kiva päivä olikin! Kurvasin heti aamulla aikaisin viemään autoni huoltoon, josta äitini nouti mut omallaan ja suuntasimme uimahallille. Yleiskuntoni on päässyt viime kuukausien aikana rapistumaan, koska liikkuminen jalan kanssa on ollut niin työlästä. Kävelylenkit on jääneet tosi minimiin sekä kipeän jalan että erittäin liukkaiden kelien vuoksi (muistuttavat lähinnä sipsuttelua). Koska ripeät kävelylenkit eivät vieläkään tule kyseeseen, ajattelin kokeilla uintia. Siinä muuten laji, jota rakastan! Jalka kyllä hieman kipuili uintiliikkeistäkin, mutta ajattelin nyt varovasti aloittaa yhdellä tai kahdella uintireissulla/viikko.

088

Eilinen uintisaldo jäi 350 metriin, sitten jalka vaati lepoa. Noin sadan metrin välein kävimme aina eri porealtaissa rentoutumassa, ihanuutta! Oli niin mukava istuskella siellä +34 asteisessa altaassa ja katsella ulos tietäen, että siellä oli lähes -20 astetta… Lämpimässä suihkussa ennen pukuhuoneen puolelle astumista teki vielä kovasti mieli käydä uimassa muutama kierros, mutta ensi kerralla sitten!

079

Kotona oli heti herkuteltava hedelmillä – nyt on taas paras appelsiiniaika! En voinut vielä parisen viikkoa sitten niitä syödä, aiheuttivat valtavaa närästystä, mutta nyt tuokin ongelma on hoidossa. Reilun kuukauden ajan pärjäsin luonnonjogurtin voimin, mutta enää se ei pidä närästystä kurissa. Sainkin sitten neuvolalääkäriltä reseptin Omeprazol-närästyslääkkeeseen, jota alkuun kokeilen ihan mietona versiona. Ajattelin, että syön sitä vaikka viikon tai pari kuuriluonteisesti ja katson, mitä närästys tuumaa. Kävikin niin, että kun tiistaina otin yhden pillerin, ei närästystä ole sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut :D. Joten otan toisen vasta tarpeen vaatiessa.

072

085

Hedelmäherkuttelun jälkeen huoltotoimenpiteet jatkuivat, tällä kertaa pyykinpesukoneen muodossa. Ostin apteekista sitruunahappojauhetta kalkkisaostumiin sekä pyykin- että astianpesukoneille, tänään vuorossa jälkimmäisen sitruunahappopesu, kunhan saan sen ensin tyhjäksi astioista. Pyrin tekemään käsittelyt koneille säännöllisesti: pyykinpesukoneelle ainakin kerran vuodessa ja astianpesukoneelle pari kertaa vuodessa, hieman käyttömääristä riippuen. Hyvät ja tarkat ohjeet sitruunahappokäsittelyyn niin edellä mainituille koneille kuin kahvinkeittimelle, vedenkeittimelle ja silitysraudallekin löytyvät Green Deal -sivustolta.

cats

Sain ihanan lukijalahjan Hannalta, kiitos! En omannut minkäänlaista käyttökokemusta Partyliten kynttilöistä, joten hän lähetti minulle muutamia testiin. Ihanan keväisiä sävyjä näin talven keskelle! Eiliseen huoltotoimenpidepäivään kuului myöskin Kivi-kynttilälyhtyjen pesu, nyt taas hohtavat kirkkaina! Miten te muuten pesette kynttilälyhtynne? Itse en ole uskaltanut näitä astianpesukoneessa jännitteen vuoksi pyöräyttää (pelkään siis että räjähtävät pesun jälkeen käytössä), joten olen vain kuumalla Fairy-vedellä liottanut.

Kynttilöiden tuoksut ovat suorastaan herkullisia ja huumaavia vai miltä kuulostavat valkolumimarja, keimaileva kiiwi, mansikkaraparperi, kiehtova karpalo, makea mandariini..? Sain kysymyksiä, mistä hankkia tuoksukynttilöitä ja tässä voisi olla yksi vaihtoehto! Hannan kotisivujen kautta voi halutessaan tilata tuotteita ilman kutsujakin.

083

Nyt pari appelsiinia, sitten sen astianpesukoneen kimppuun! Sen jälkeen voisikin alkaa pikkuhiljaa virittäytymään viikonloppu-moodiin… Kivaa viikonloppua!

 

 

Nyt näitä kissojen kuulumisia, joita ehditte jo kyselläkin! Täällä ei hirmuisesti näinä talvisina pakkaspäivinä tapahdu: lepoa, murkinointia, ikkunasta ulos tuijottelua, lepoa, ulkoilua, murkinointia ja sitä rataa… Molemmilla, etenkin nuoremmalla kisulla, on näin talvisin tapana patsastella olohuoneen ikkunassa heti aamuruuan päätteeksi. Se on siis päivän ensimmäinen tuijotussessio, niitähän on useampia! Siinä alkaa usein sitten unettaa oikein kunnolla, jonka jälkeen onkin mukava puoliunessa kömpiä johonkin kivaan paikkaan koisimaan.

032

Joskus käy kyllä niinkin, että siinä hieman piristyy ja huomaakin tahtovansa ulos!

036

Kuten eilen kirjoitin, lenkit ovat näillä pakkasilla lyhyitä. Tarpeet lähimetsikköön ja vipinää kinttuihin!

045

Vanhemman kisun taidonnäyte siitä, kuinka sukkelaan kaikki tapahtuu (siinä ei kuvaajakaan perässä pysy, kun ollaan jo valmiita!):

048

Joskus vanhempi kissa jää hieman pitemmäksi aikaa metsikköä nuuskimaan, joten siinä odotellessa on käytävä päästämässä toinen jo sisälle lämpimään. Keittiön ikkunasta sitten katsotaan tarkkana kuin porkkana maija myöhäisiä:

052

Ulkoilun jälkeen pientä lämmittelyä, sen jälkeen vatsantäytettä ja sitten (taas) sitä tuijottelua:

063

Nuoremman kisun mielestä mahtuisivat kyllä samaankin ikkunaan, mutta vanhempi kissa on jo vuosia sitten tehnyt selväksi, ettei ole mikään suuri kissojen ystävä :D. Mielellään siis pientä etäisyyttä, vain ihmiset päästetään lähelle.

066

Onneksi löytyy omatkin ikkunat! Mies tuumasikin yhtenä päivänä, että senhän takia noita ikkunoita noin monta tuossa onkin. Hmm… Vaikka hänellä insinöörinä onkin huomattavasti parempi matikkapää kuin mulla, niin pikaisesti laskin, että 4 ikkunaa, 2 kissaa; 2 kissaa puuttuu?

072

Kissapotilaamme kuulumisia: antibiootit hän on ottanut aamuisin hienosti, niin reipas. Soitin maanantaina, kuten olimme sopineet, Oulun Lemmikkiin ja eläinlääkäri kehotti jatkamaan antibioottikuuria vielä toisenkin viikon. Juuri kun olin mielessäni ehtinyt iloita, että lääkkeen tyrkyttämisen viikko oli ohi, niin pätkähtikin perään vielä toinen :). Samaan aikaan antibiootin kanssa kissa saa maitohappobakteerijauhetta.

Lämmitti niin mieltä tuo Lemmikin palvelu: ajanvarauksessa tunnistivat meidät heti kissan nimestä <3. Pyysivät soittamaan jälleen ensi maanantaina, jolloin on taas pienen tilannekatsauksen paikka.

Nyt kun antibioottikuuria (kissa sai eläinlääkärin vastaanotolla myös piikillä pitkävaikutteisia antibiootteja, muistaakseni 2-3 piikkiä) on takana 1,5 viikkoa, on oireet hävinneet lähes kokonaan. En voi uskoa tätä ja olenkin ollut täällä aivan onneni kukkuloilla! Vielä en uskalla hirmuisesti asiaa kuitenkaan tuulettaa, sillä tämä on ollut niin pitkä prosessi jatkuvine takapakkeineen… Mutta tällaista olen laittanut merkille:
kissa ei enää näytä siltä, että silmät pullistuvat päästä kun joku lähestyy keittiötä ja muutenkin ruokahalu on normalisoitunut. Ei hotki ruokaansa eikä syödessä kuulu enää ihmeellisiä röhkimis-/pärskimisääniä, hän ei myöskään enää yritä kaverin murkinakipolle, vaan oma annos riittää hyvin. Eilen tapahtui myös sellainen juttu, jota ei olla kuukausiin nähty: sain olla keittiössä ihan yksinäni ilman lattiatason kissaorkesteria!
Ilmavaivoja ei ole enää juuri nimeksikään, aivastelukin ihan satunnaista. Maha silti vielä jonkin verran lorisee, jonka vuoksi eläinlääkäri määräsi tuon toisen antibioottiviikon. Hän ei kummastellut mahan lorinan jatkumista, sillä alkutilanne oli kuulemma ollut niin paha. Öistä läähätystä ei ole enää ollut lainkaan eikä hengityskään tihene mitenkään kovin merkittävästi iltaa kohti, se on kuitenkin aavistuksen nopeampaa öisin kuin päivisin. Siinä missä vielä jokin aika sitten vetäydyttiin iltakymmenen aikaan kodinhoitohuoneeseen yksin nukkumaan, niin nyt siihen aikaan raavitaan kynsillä kiipeilytelinettä peppu iloisesti heiluen :). Yritettiinpä toissailtana siihen aikaan jopa uloskin!

074

Vilkkuluomet ovat edelleen esillä, mutta nyt kissan ollessa täysin hereillä niitä ei enää niin selvästi näy. Aiemmin peittivät puolet silmistä! Tuntuisivat siis olevan vetäytymään päin? Näyttäisi myöskin siltä, että mun murmelille niin ominainen silmien tuike on palannut, olemuksessa on ihan erilaista virkeyttä ja leikkisyyttä eikä hän halua koko aikaa vain nukkua <3. Tässä tätä kirjoittaessani kierteli sohvatyynyjen päällä ja hyökkäsi yhteen sohvatyynyrakoon – ei ole moista hetkeen nähty!

Voisihan tässä toki ilmoille pari voimasanaa päräyttää, nimittäin jos alkaisi vatvomaan sitä, kuinka kissa olisi voitu hoitaa kuntoon noin sadalla eurollakin lähes tonnin sijaan, mutta mitäs se hyödyttäisi… Valitettavasti kissaa ei täällä tutkittu tarpeeksi huolellisesti eikä kiinnitetty huomiota siihen suolistoon, vaikka nimenomaan niitä oireita yritin painottaa. Mutta, ainoana tavoitteenamme oli saada kissa terveeksi ja nyt olemme lähempänä sitä kuin koskaan. Tulipahan nyt samalla otettua kolmen eläinlääkärin luona verinäytteitä ja tutkittua perusteellisesti, ettei minkään elimen liika- tai vajaatoimintaa ainakaan toistaiseksi ole havaittavissa. Monia tuhansia kilometrejä elämässään reissannut kissa teki tässä samalla myös elämänsä pohjoisimman reissun: Ouluun :).

Aika hyvin siis täällä voidaan nyt ja yläilmoihin huikkaan hartaan toiveen, ettei tässä enää takapakkia tulisi! Ihanaa torstaipäivää!

 

 

021

Suorastaan huumaavan tuoksuinen Tukholman tuliainen; Vanilla & Coconut -tuoksukynttilä sekä vanhemmiltani saatu kaunis valkoinen ruukkuruusu ihastuttavat sohvapöydällä. Vaikka sen kunniaksi, että blogini Facebook-sivuilla meni tässä yhtenä päivänä 2000 peukuttajan raja rikki – siitä lämmin kiitos teille!

020

Kissojen (ja erityisesti kissapotilaamme) kuulumisista olette kyselleet – ajattelin kirjoitella aiheesta pian! Pakkanen on hieman lauhtunut (-20 astetta on vaihtunut -10 asteeseen) ja sen huomaa kissoistakin; ulos oltaisiin menossa aika tiuhaan tahtiin. Lenkit on tosi lyhyitä, mutta niitä tehtäisiin mielellään monta! Lupasin heille eilen, kun en nukkumaan käydessäni enää suostunut lenkille lähtemään :D, että teemme huomenna useamman lenkin… Vastaus tyydytti ja sain kaksi pehmoista nukkumakaveria.

cats

Olin eilen pitkästä aikaa lääkärineuvolassa, kaikki vaikutti olevan hyvin. Hämmästyin kovasti eräästä oivalluksesta joka tapahtui, kun lääkäri tunnusteli vauvaa mahan päältä. Toinen pää (peppu tai pää, lääkäri ei ollut varma) löytyi pallean kohdalta ja toinen poikittain ihan alavatsalta: miten mun pieni vauvelini voi olla jo niin iso, lähes koko mahan pituinen! Kyllähän sitä suunnilleen tietää, minkäkokoinen vauva siellä lekottelee, mutta silti hieman suureni silmät tuossa vaiheessa… Ei ihme, että potkut on hieman eri luokkaa kuin jouluna, jolloin yllättäen tunsin ne nimettömäni kohdalla! Nyt tulee sellaista potkua, että koko maha tärähtää; isompi jalka kuin mun käsi?, käy joskus mielessä! Tai sitten vauvan käsi on iso; mies sanoi nimittäin rakenneultran jälkeen, että heti kun hän näki vauvan haban niin hän tiesi, että poika se on :D.

Näin se aika rientää ja toinen kolmanneskin lähestyy jo loppuaan – viimeinen kolmannes starttaa tuota pikaa ja olemme taas lähempänä uudenlaista perhekokoonpanoa!

028-crop

006

Perinteiseen tapaani olen alkanut taas näin vuoden alkajaisiksi käymään läpi kaappeja ja laatikoita. Aika hyvin olen onnistunut tavoitteessani pitää kaapit siistinä vuoden ympäri, mutta kyllähän niistä joitain ylläreitäkin aina löytää tyyliin jaa tämä on täällä… Joku saattaa nimittäin joskus kiireessä sujauttaa jonkin kädessään olevan tavaran lähimpään kaappiin… Ja kun monenlaista uutta hankintaakin on tulossa, niin on hyvä ensin käydä vanhat tavarat sillä silmällä läpi: löytyisikö niiden joukosta kenties jotain itselleni tarpeetonta? Säilytystilaa kun on kuitenkin rajallisesti.

cats

Eilisen lääkärineuvolan jälkeen olin kaupungilla asioita hoitamassa, kun kotiin lähtiessäni sain hyvän idean kurvata Mäkkärin autoluukun kautta. Laitoin elämän oikein risaiseksi ja tilasin myös jälkkärin: suklaa-Sundaen (oletteko huomanneet, että Mäkkärin suklaakastike on paras kaikista?). Enpä arvannut, että hetkeä myöhemmin saisin kontata tämän koipeni ja mahani kanssa auton alle jäden perässä (kansi jäi sinne vielä) ja pyyhkiä hikikarpalot otsalla auton penkille kaatuneita cokiksia pois… Minä en siis syönyt autossa, vaan olin kantamassa murkinoitani sisälle, kun kaikki räjähti käsiin. Mietin siinä vain, että onneksi mun auto, onneksi mun auto; mies kun on autostaan niin tarkka että joskus purkka suussakin on liikaa! :D Tähän kun vielä yhdistää sisällä odottaneet Roskaruokariippuvaiset-postauksessanikin esiintyneet hamppari-addiktini, niin voitaisiin ehkä todeta, että autoluukku ei kannata? Olisi pitänyt syödä siellä!
Mutta että naapurit: tällainen episodi sen mun konttaamiseni taustalla oli, vaikka sitä kovasti peitellä yritinkin, ”avaimet tippu”…

004

Parempaa onnea tälle päivälle – sekä mulle että sulle!