Rentoa sunnuntaita täältä meiltä! Ajattelin näin alkuvuoden kunniaksi koota yhteen jonkinmoisia blogiajatuksia… Nelisen viikkoa sitten alkoi vuosi, jota odotan erittäin jännittyneenä ja innostuneena, mutta sekaan mahtuu myös monenlaisia muita tunteita. Näin vuoden alussa on monista blogeista saanut lukea muutoksista ja mahdollisista uudistuksista blogin sisällön tai toteutustavan suhteen. Itse en osaa sanoa, millaiseksi blogini tästä muuttuu vai muuttuuko miksikään, sillä vuosi tulee muutenkin olemaan niin suuresti aiemmista poikkeava. Aihepiiri tulee toki muuttumaan ja on jo jonkin verran muuttunutkin; tuttujen aiheiden joukkoon liittyi lokakuussa tunniste raskaus ja mitä todennäköisimmin keväällä joukkoon tulee liittymään myös tunniste vauva.
Raskausuutisen täällä jaettuani ja pari raskausaiheista postausta tehtyäni sain kritiikkiä. Tuleeko tämä muuttumaan vauva-/mammablogiksi ja voisinko perustaa vauvajutuille oman blogin ja jatkaa sisustusblogina jne. Kaikkiin noihin lyhyt vastaus on mahdollisesti joidenkin harmiksi ei. All you need is White on ollut puhtaasti sisustusblogi aivan blogin alkumetreillä; aika pian joukkoon alkoi tupsahdella muitakin aiheita. Kuvailisinkin blogiani enemmänkin lifestyleblogiksi ja ehkä se tulee entisestään vauvan myötä korostumaan. Aikani ei riittäisi kahden blogin ylläpitämiseen, joten eiköhän me kaikki tälle yhdelle saitille mahduta :). Tykkään kirjoitella blogia fiiliksen mukaan ja fiilis vaikuttaa kovasti myös kunkin postauksen aiheeseen. Saan silloin tällöin kommenttia, että blogini aihepiiri on kivan laaja, mutta silti rajattu. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muidenkin yleisiä mielipiteitä blogini aihepiiriä kohtaan – kaipaatko mahdollisesti jotain lisää ja mitkä aiheet ovat mielestäsi niillä kärkisijoilla?
Muistelen hymyissä suin miten blogini alkuaikoina (ensimmäisinä kuukausina) tuli aika säännöllisesti nurinaa kissajutuista. Kun on allergiaa eikä tuollaiset ärsyttävät laiskimukset muutenkaan kiinnosta jne. Silti, täällä ne kattimatit vain edelleen olla möllöttävät ja laiskottelevat. Uskaltaisin myös väittää, että ovatpa vuosien mittaan keränneet itselleen melkoisen vankan fanijoukonkin!
En ole kissoihin liittyen saanut enää vuosiin negatiivista palautetta, vaan heihin liittyen tulee ihan päinvastaista kommenttia; myös heidän kuulumisiaan kysellään säännöllisesti. Itsehän kirjoittaisin heistä vaikka joka päivä, mutta tiedän ettei kissajutut ihan kaikkien mieleen ole, joten kyllä täällä aiheviidakossa joskus luovia saa :). Pyrin yleensäkin siihen, ettei peräkkäisinä päivinä olisi kovin samankaltaisia aiheita, vaan mielelläni vaihtelen niitä sekä oman että teidän lukijoiden mielenkiinnon vuoksi. Kuitenkin joskus elämäntilanteet vaikuttavat aihevalintoihin (viimeisimpänä vanhemman kisumme sairastuminen), jolloin tietystä aiheesta tulee kirjoitettua useammin. Kun on tuollaisessa tilanteessa sydän koko ajan huolesta sykkyrällä, tuntuu aika kurjalta ja itsekeskeiseltäkin palaute tyyliin ”en jaksa lukea enää näitä kissapäivityksiä…”. En tiedä muista, mutta omalla kohdallani voin todeta, että tämän blogin kirjoittaminen eroaa täysin lehtityöstä, jota voi tehdä aika mekaanisestikin, samoin kuin monia muitakin töitä jos tarve vaatii. Tässä blogihommassa on kuitenkin sydän ja tunteet sen verran vahvasti mukana, että tuntuisi vaikealta kirjoitella kevyesti niitä näitä ja höpötellä sisustusjuttuja, kun ajatukset ja ennen kaikkea se sydän on jossain ihan muualla.
Mistä syystä sinä luet blogeja? Blogeista varmasti haetaan inspiraatiota ja niiden parissa rentoudutaan, vietetään sitä omaa aikaa, mutta mitä muuta? Oma mielipiteeni on se, että blogit erottaa esim. lehdistä niiden henkilökohtaisuus ja se ihminen blogin takana – pääsee kurkistamaan jonkun oikeaan kotiin ja elämäänkin jonkin verran. Jonkun sellaisen, joka on blogin kautta alkanut tuntua aivan kuin vanhalta tutulta. On kiva käydä kurkkimassa kuulumisia, mitä hänelle tänään kuuluu jne. Tuossa mielestäni juuri se punainen lanka: aiheet blogiin kumpuavat bloggaajan omasta elämästä ja sen tapahtumista, muuten blogi jäisi mielestäni melko hengettömäksi ja persoonattomaksi. Se omaelämälähtöisyys tuo blogiin juurikin sen henkilökohtaisen tunteen ja myöskin erottaa blogit toisistaan. Yritän tällä sanoa mm. sitä, että mielestäni olisi kerrassaan omituista, jos en kirjoittaisi täällä esim. vauvastamme vaan sulkisin niin suuren osa-alueen elämästäni kokonaan blogini ulkopuolelle. Sillä faktahan on se, että blogi elää minun mukanani eikä toisinpäin ja siinä missä elämä, myös blogin lukijakunta on muuttuvaista. Blogini sivupalkin Kuukauden keskustelluimmat -palkkia on myös mielenkiintoista seurata: top kymppiin mahtuvat ja eniten keskustelua aiheuttavat juurikin nuo kissa- ja vauva-aiheiset jutut :).
Se millä tavoin vauva tulee täällä näkymään, jää nähtäväksi. Aika luonnollista on kuitenkin se, että mitä lähempänä h-hetki on, sitä enemmän vauva-aihe blogissani korostuu; näin ehkä myös hänen syntymänsä jälkeen. Elämäntilanne on täysin uusi, joten silloin ei välttämättä paljon sohvatyynyille mielessä sijaa jää. Pyrin kuitenkin siihen, että kun elämä uutena perheenä alkaa tasaantua ja rutinoitua, alkaa blogissakin näkyä eri aihepiirit tasapainoisemmin. Luulen, että blogi tulee silloinkin olemaan tärkeä kanava sille omalle ajalleni ja omille jutuilleni, ei pelkästään äitiaiheisille jutuille.
Olen saanut viestejä myös siitä, että toivottavasti ehtisin päivittää blogiani yhtä tiuhaan tahtiin vauvan synnyttyä. Toki toivon sitä itsekin, sillä blogini kaikkinensa on mulle tärkeä, mutta luonnollisesti perhe menee aina etusijalle. En osaa ennustaa, millaista elämä vauvan kanssa tulee olemaan, koska en ole sitä ennen kokenut, joten en voi antaa mitään lupauksia päivitystahdin suhteen. Mahdollisesti alkuaikoina uuteen elämäntilanteeseen ja toisiimme totutellessa päivitystahti voi olla nykyistä harvempaa, mutta tämäkin jää nähtäväksi.
On ollut aivan mahtavaa jakaa täällä teidän kanssanne monenlaisia asioita ja toivon, että voimme jatkaa samalla tyylillä jatkossakin. Oli asia sitten sisustamiseen, kissoihin, vauvoihin, arkipäiväisiin juttuihin tai matkustamiseen liittyvä – saan näistä hetkistä paljon iloa elämääni. Tuokin tuki, jota blogini välityksellä kissamme sairastuttua annoitte – arvostan sitä ihan liikuttumiseen asti. Monista lukijoista on tullut ahkeran kommentoinnin ansiosta aivan kuin vanhoja tuttuja, joiden viestit ilahduttavat suunnattomasti. Usein tulee ajateltua, että mitähän teille kuuluu… Joskus yhtäkkiä tulee mieleen, että lukija X:stä ei ole kuulunut hetkeen; mitähän hänelle kuuluu..? Sitten kun hän jonain päivänä jättää kommentin, ilahtuu sitä ihan valtavasti ja tekee mieli hihkaista ”just tällä viikolla mietin sua!” ja olenpa varmasti joskus hihkaissutkin. Samoin mietin usein teitä, jotka olette kertoneet olevanne myös raskaana ja erityisesti teitä, joiden laskettu aika osuu lähelle omaani. On niin mukavaa olla samassa tilanteessa teidän kanssanne! Iloitsen valtavasti myös siitä, miten uudet lukijat ovat löytäneet blogini äärelle, mutta myös siitä kun huomaan, ettei jokin pitempiaikainen lukija ole jättänyt blogini seuraamista, vaikka elämäntilanteet eivät samankaltaiset enää olekaan.
Johonkin tämä pitkä tekstini täytyy päättää ja se on hyvä tehdä tähän: olen sanonut tämän ennenkin, mutta arvostan sitä edelleen päivittäin ja suuresti: mun blogilla on mieletön lukijakunta, te olette mielettömiä!