Tai no pirteänä ja pirteänä, kyllä kai nämä maanantaiaamun aikaiset herätykset aina hieman kirpaisee… Mutta se on asennekysymys, miten se päivä siitä jatkuu!
Kyllä voi muuten viidellä eurolla saada moneksi päiväksi hyvän mielen! Näihin tulppaanikimppuihin osui katse monta kertaa viikonlopun aikana ja aina tuli hyvä mieli – täytyy muistaa ostaa kukkia joka viikonlopuksi, sillä voisi sitä rahaa kulua turhempaankin!
Tuottelias viikonloppu takana: saimme saatettua loppuun monenlaista jo kauan mielessä muhinutta. Autotallissa oli jämäpurkki seinämaaliamme, jota käytimme viimeksi makuuhuoneemme päätyseinän maalaamiseen. Tuli käytettyä sekin loppuun ja paikkamaalailtua kotona vähän siellä sun täällä, niin kätevät nämä maalatut seinäpinnat! Käyttämämme maali on täyshimmeä eikä paikkamaalauksista jäänyt mitään valkoisempina kiiltäviä kohtia, vaan uudet maalaukset sulautuivat vanhan maalin joukkoon täydellisesti. Erityisesti eteisen yksi seinä oli saanut kunnolla osumaa ja mietinkin siinä meikkisienellä maalia töpötellessäni, että kuka ihme nekin viirut sun muut on saanut aikaan, kun ei meistä kumpikaan moista tunnustanut :D.
Seuraavan viirujentekijän potkut tunnenkin nahoissani juuri parhaillaan! Olen joskus miettinyt, että nukkuukohan bebe kaikki yöt, kun en koskaan öisin tunne potkuja tai sitten nukun vain tosi sikeästi… Olin parisen viikkoa sitten neuvolassa ja syy aika kovaan väsymykseeni löytyikin hemoglobiinista: se on ollut mulla aina 130-140, vielä joulukuussa 132, mutta nyt oli laskenut ollen enää 116. Saapa nähdä, miltä lukema näyttää ensi viikolla… Taitaa olla rautalisä kohta kova sana!
Kovin buukatulta näyttää mun helmikuun kalenterinikin; kalenteri, jota voi kutsua myös pakastimen oveksi :D. Sata lippulappusta – homma hanskassa (mutta tässä syy, jos mua ei jossain tapaamisessa/treffeillä näy…)!
Kokkolassa on muuten kiva, toista kertaa käynnistynyt isäryhmä ensimmäistä kertaa isäksi tuleville. Mies mietti torstaina, mennäkkö ensimmäiseen tapaamiseen, mutta rohkaisustani kiinnostui asiasta ja olikin innoissaan perjantai-iltana sieltä tullessaan! Miesvetäjän johdolla keskustelevat rennolla otteella aiheesta, kuulosti mielenkiintoiselta pienen pintaraapaisun perusteella. Kokoontuvat vielä loppukuusta ja kolmannen kerran sitten, kun vauvat ovat 2-3 kuukauden ikäisiä. Kuulemma vauvatkin saavat sitten osallistua tapaamiseen :). Ryhmässä on vetäjän lisäksi seitsemän miestä, joista viisi saa pojan ja kaksi tyttären. Olisinpa kärpäsenä katossa sitten, kun vauvoineen tapaavat! :D Onko muissa kaupungeissa tällaisia isätapaamisia? En ollut tällaisesta ennen kuullutkaan, tosi hieno ja tärkeä asia!
Nyt seuraavan puuhan kimppuun! Värienergiaa helmikuun ensimmäiseen viikkoon näistä ihanista pinkeistä ja keltaisista tulppaaneista!