Puuhakkaita päiviä viime aikoina! Joka päivälle on monenlaista ohjelmaa, menoa ja tapaamista – ei meinaa perässä pysyä! Päivät täytyy suunnitella huolella, jotta ehtisi mahdollisimman paljon. Mukavaakin tämä on, aika menee niin vauhdilla. Eilen sanoinkin miehelle, että aivan kohta on jo huhtikuu, jaiks!
Pienesti olen ehtinyt viime aikoina kotonakin sisustella. Kehyksiä täytyisi hankkia seuraavaksi, jotta saisin tauluja seinille. Haaveilen kollaasista, jossa olisi kolme taulua kapeissa kehyksissä: kehyksistä yksi olisi musta, yksi valkoinen ja yksi tammensävyinen. Saapa nähdä mitä tästä kehkeytyy!
Vauvanhuoneen parissakin olemme ehtineet puuhastelemaan, alkaa kuulkaas näyttää jo melkoisen kivalta ja mustavalkoraitaiseen tapettiseinään olen enemmän kuin täydellisen tyytyväinen! Viimeistään ensi viikolla luvassa kuvia tänne bloginkin puolelle.
Kissoille kuuluu hyvää :). Hieman on välillä pää sekaisin näistä vuodenajoista; onko nyt talvi vai jo kevät?, mutta eipä niitä kannata turhan pitkään miettiä. Ei muuta kuin unta palloon, eiköhän se asia siitä itsekseenkin ratkea!
Vuodenaikojen epäselvyys saa pään välillä niinkin sekaisin, että sohvalta noustaan makeilta päikkäreiltä kurkottelemaan sohvapöydän porkkananjämää… Siis mitä mä teen, sehän on rehua – sanoo tuo hölmistynyt ilmekin!
Kollaasin toisessa ja neljännessä kuvassa vanhempi kisunen; toisessa päikkäreillä miehen mahan päällä. Sylihetket on tälle kultaiselle kissalle niin tärkeitä <3.
Eilen sain puhelun ihanalta eläinlääkäri Riitta-Liisalta Oulun Lemmikistä, voin suositella häntä lämpimästi, niin rautainen ammattilainen, joka sai meidän rakkaan perheenjäsenemme kuntoon! Kissa on syönyt antibioottia nyt neljä viikkoa, jatkamme vielä kaksi päivää purkin loppuun ja sitten tarkkailemme, palaavatko oireet. Sain kehuja siitä, miten hyvin olen saanut kissalle lääkkeen annettua ja vielä noin pitkän ajan. Kissat kun tunnetusti ottavat lääkkeet melko huonosti ja tuo kyseinen Trikozol-antibiootti on erityisen kamalan makuinen (kuulemma, en toki ole maistanut) eivätkä lemmikinomistajat useinkaan saa sitä kissoilleen annettua. Meillä on kuitenkin kisun kanssa hyvä yhteistyötaktiikka: kissa jämäkästi kainaloon ja pilleri kurkkuun, sen jälkeen heti herkullinen aamupala, jotta lääke ei ehdi maistua suussa. Aamiaisen jälkeen halihetki :D.
Eläinlääkäri sanoi, että kissamme on herkkävatsainen, joten oireet saattavat palata, mutta sitä ei tarvitse säikähtää. He voivat sitten määrätä lisää lääkettä tänne paikalliseen apteekkiin. Tämä kissaamme hoitanut eläinlääkäri jää piakkoin talvilomalle, mutta hän halusi kuulla kisun kuulumiset vielä lomansa jälkeenkin, joten soitan hänelle vielä sitten. Hyvä etten itkuun pillahtanut tuon kuultuani, teki niin vaikutuksen. Totean jälleen: niin loppuun asti vietyä hoitoa että! Tämä eläinlääkäri tekee kyllä työtään täydestä sydämestään ja tuollaisista eläinlääkäreistä on huutava pula! Se on kamala tunne, kun näet että rakas lemmikki ei ole kunnossa ja viet häntä eri eläinlääkäreille useita kertoja eikä mistään saa apua! Luojan kiitos löysimme tämän eläinlääkärin; häneen luotin täysin heti ensimmäisestä puhelusta lähtien ja kisu saatiin taas terveeksi. Vielä kuukausi takaperin lempparileikki laserilla ei jaksanut kiinnostaa, hieman vain pää kääntyi, mutta näkisittepä nyt! Kyllä on 11-vuotiaankin tassuissa taas virtaa eikä ikä paina laisinkaan! Mun rakkaat kisumisut, joita lähden halailemaan just nyt!
