Koska ulkona on lunta vain pieni hippunen ja valkoinen joulu on hieman kiikun kaakun, toin sitä ainakin sisätiloihin:
Tässä siis tämä pikkujoulukuusi, joka näkyi jo lauantaisessa Pikkujoulu vaatii… -postauksessani. Olen jo kauan haaveillut valkoisesta joulukuusesta, se näyttää kaikissa kuvissa aina niin upealta, suorastaan mykistävän kauniilta!, mutta olen pelännyt, että se hukkuisi tänne ”valkoiseen” kotiimme. Se oli oikeastaan äitini, joka ne taikasanat lausui, kun haaveestani hänelle mainitsin. Kaikki tuollaiset haaveet pitää toteuttaa, sanoi hän. Niinpä seuraavana päivänä toteutinkin! Tosin hieman jännittäen ja salaa, sillä mieheni on vastustanut valkoista joulukuusta. Ajattelin tämän olevan kompromissi; ostin valkoisen joulukuusen pikkujoulukuuseksi (hieman pienempi; korkeutta 180 cm), jolloin jouluna kotiamme koristaa edelleen se vihreä ikikuusemme. Näin minunkaan ei tarvinut luopua haaveestani, vaan saan ihastella valkoista kuusta nämä joulua edeltävät päivät (tai viikot…). Ja kuten etukäteen aavistelinkin, näyttipä vain mieskin tuosta valkoisesta näystä pitävän!
Valkoisen joulukuusen myötä koristeet pääsevät aivan eri tavalla esille! Ne, mitkä eivät niin hyvin vihreästä kuusesta erotu, erottuvat kauniisti valkoisesta ja taas toisinpäin. Innostun aina kaikista jutuista ihan sata lasissa, nytkin huvittaisi testailla valkoisen joulukuusen kanssa kaikki väritykset: punaisten pallojen kera, hopeisten pallojen kera, punaisten ja hopeisten pallojen kera jne. No, taidan malttaa mieleni ja jättää joitain testailuja seuraavillekin vuosille. Ehkä… Ainakin nyt alkuun valkoista joulukuustamme sulostuttavat mattakultaiset pallot ja sydämet. Ihan hillitty määrä koristeita, sillä kuusi on yksinäänkin jo niin kaunis. Tosin valosarja on kiva olla, se tuo kuusen entistä paremmin esiin nurkkauksestaan! Muita koristeita voi pitää pöydällä vaikka Aalto-vadissa. Kaupoissa ihastelin myös mustia joulukuusia, wautsi!
Mulla on muuten aivan valtavasti erilaisia joulukattausideoita, joita haluaisin joku päivä oikein ajan kanssa testailla. Sormet suorastaan syyhyää! On vain yksi pieni mutta: se aika tai sen olemattomuus :D. Pieni touhupakkauksemme nukahti eilen yöunille klo 23.30, että se siitä omasta ajasta ja niistä oman ajan illoista… Tuota on siis ollut taas viime päivinä ilmassa, joten soittelen huomenna neuvolaan, jos saisimme joitain vinkkejä tähän touhuun. Tämän postauksen otsikkoon voisikin tehdä pienen lisäyksen: Haaveissa valkoinen ja hyväuninen joulu. Vai onkohan niin, että odotan liikoja, kun toivoisin, että pääsisin päivän päätteeksi reilusti ennen puoltayötä hengähtämään ja että yöt selvittäisiin maksimissaan kahdella herätyksellä? Ehkä näin joulun aikaan toiveet kuullaan paremmin..?
Yksi metsästys tuli muuten parisen viikkoa sitten päätökseen: olkipukin metsästys! Olen etsinyt täydellistä versiota nyt parisen vuotta, kunnes sellainen vihdoin löytyi Anttilasta. Ei liian iso, ei liian tumma tai kellertävä, ei mitään ihme risuja naamassa… Tuossa yläkuvassa se nyt komeilee!
Mutta tuosta valkoisesta pikkujoulukuusestamme piti vielä sen verran mainita, että vaikka kuinka ihana se onkin, niin kyllä itsellenikin vahvistui se, että vihreä sen kuusen olla pitää! Se vihreä joulukuusi tuo itselleni sen lopullisen joulufiiliksen, se on niin upea ja tunnelmallinen. Se erottuu myös kauniisti vaalean kotimme keskeltä. Jonain vuonna meiltä tulee ehkä löytymään se aito kuusi tuoksuineen päivineen, mutta nyt ihan kissojenkin vuoksi on parasta pitäytyä ikikuusessa. Sen verran ahkerasti tassut ja nenut häärivät ikikuusenkin ympärillä, että voin vain kuvitella miten aidolle kävisi… Mutta nyt noiden kolmen touhupakkaukseni pariin; nuorin niistä huuteleekin jo makkarista päiväunien päätteeksi ääääh, äääääääääh!
Ihanaa vuoden parasta kuuta; joulukuuta!
