Täällä sataa vettä ja lumet sulaa, edessä taas inhottavat loskakelit. Onneksi kuvamuistot parin viikon takaa piristävät. Tuolloin kevät oli aivan nurkan takana; oli jo niin lämmin ja aurinko paistoi! Tässä muutama kotiräpsy tuollaiselta päivältä:

140

013

Tilasin synttärilahjani kanssa samalla kertaa myös yhden HAY:n About a Chairin. Ajattelin siitä tuolia aulaan tai sitten työtuoliksi, kokeilin sitä myös ruokapöytämme ääreen. Ruokapöydän tuoleja niistä ei meille ainakaan tule useastakaan syystä. Yhden illan se oli tuossa pöydän ääressä ja aina ohi mennessäni yritin tuupata sitä enemmän pöydän alle, kunnes muistin, että eihän se mahdu :D. Suurin mietityttävä tekijä on kuitenkin istuinosan valkoisen sävy: ihan vitivalkoinen, niin valkoinen että se aivan kuin sinertää täällä meillä! Esim. vitivalkoinen ruokapöytämme näyttää tuolin rinnalla todella likaisen valkoiselta ja kellertää pahasti. Koskaan liikkeessä en ole moiseen huomiota kiinnittänyt, mutta tässä todellisessa ympäristössä tuli esiin tällainenkin yllättävä seikka. Niin kaunis tuoli, jota olen pitkään haaveillut ja nyt mietin sen palauttamista…

Meillä on kotona useampaa valkoisen sävyä, tykkään sekoitella niitä keskenään. Mutta sekoittelen niitä kuitenkin siten, että sopivat toisiinsa ja tuovat ne parhaat puolet esiin eikä siten, että saavat viereiset valkoisen sävyt näyttämään likaisen rumilta. On sulassa sovussa luonnonvalkoista, harmaaseen ja beigeen taittavaa valkoista sekä ihan vitivalkoista, mutta tämän tuolin myötä tuli nyt jokin aivan uusi valkoisen sävy! Aulaankaan se ei sovi, riitelee sen verran kovasti seinien sävyn kanssa. Täytyy vielä makustella sitä työtuolina, tuolissa on kyllä todella mukava istua. Olipa hyvä veto tilata tämä tuoli niin selvisi näinkin moni seikka!

016

On se toisaalta ihan hyväkin, että joskus käy näin ettei se haaveiden tuote sinne omaan kotiin sovikaan, vaan niitä saa sitten ihastella muilla. Voi sitten rauhassa odotella uusien haavetuotteiden ilmaantumista ja joskushan se tila/tarve omasta kodista loppuu kuitenkin!

135

129

Nyt loput siivoukset ja sitten viikonlopun viettoon! Tämä vesisateinen päivä vaatii jotain ihania kukkasia – kivaa alkavaa viikonloppua!

 

 

Tänään olen viettänyt elämäni ensimmäisen virallisen äitiyslomapäivän. Oikeasti äitiyslomani olisi kuulunut alkaa jo muutama päivä sitten (vauvan laskettu aika on arvioitu myöhäisemmäksi kuin mitä se oikeasti on, mutta koska heittoa ei ole yli viikkoa, sitä ei ole muutettu), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Koska mies on tämän viikon lomalla, ajattelimme käydä tutustumassa synnytysosastoon. Aikamoinen harmitus ja pettymys: odottelimme useamman pariskunnan tavoin esittelykierrosta, jonka pitäisi alkaa joka torstai klo 14, mutta koska klo 14.30 mennessäkään ei vielä mitään ollut tapahtunut eikä ketään näkynyt, jouduimme poistumaan paikalta. Olin nimittäin varannut ajan mammashiatsuun, joten se kutsui!

014

En tiedä mistä syystä tuo kierros peruuntui (tai ainakin viivästyi noinkin paljon), mutta kyllä harmitti, olin sitä niin odottanut! Olisin vähintään olettanut jonkun tulevan kertomaan, mikä on homman nimi. Siellä me seisoskeltiin huulet pyöreinä eikä kukaan sitten viitsinyt mennä osaston puolelle asiasta kyselemään. Tuon ”vierailun” kohokohta oli neljän vauvelin näkeminen lasiseinän takaa, voi elämä miten pieniä nyyttejä pikkusängyissään! Aivan kuulin korvissani sen pienen tuhinan ja tunsin nenässäni suloisen vauvantuoksun.

Mulla on tämä raskaus sujunut aika säyseissä merkeissä (mies on samaa mieltä, ei siis ole vain omaa kuvitelmaani :)) ja mielialanvaihteluilta yms. on vältytty. Nyt olen kuitenkin huomannut yllättäen kasvaneen itkuherkkyyden: pienikin vastoinkäyminen saa krokotiilinkyyneleet aikaan ja juuri sillä vastoinkäymisen hetkellä tuntuu, että en pääse siitä yli millään! Nyt naurattaa tämäkin ihan valtavasti, mutta itkeä pillitin kun tuolta peruuntuneelta synnärivierailulta autolle kävelimme :D. Tiedostan kyllä, ettei tuollainen käytös ole mulle ihan ominaista, mutta en vaan mahda itselleni mitään. Itkua kestää sen minkä sitä kestää, heh.

009

Pettymys muuttui iloksi kun pääsin mammashiatsuun ja oikeastaan jo ennen sitä, kun törmäsin matkalla vanhaan kaveriini (terkkuja!). Mammashiatsu oli kiva kokemus, reilu tunti siellä vierähti. Rentouduin kyllä kivasti, sain oikeastaan ns. tuplahierontaa: hieroja hieroi selästä samalla kun vauva potki ja möyri mahassa. Lähellä unta en kuitenkaan käynyt; sen verran kivuliasta hieronta välillä oli (selkä on tänään taas vihoitellut…). Selän painelu ja varovainen hierominen on saanutkin normaalia enemmän supistuksia aikaan tätä iltaa kohden.
Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi nuo mammashiatsulahjakortit – vielä on toinen käyntikerta odottamassa! Ehkä raskausviikolla 38, jolloin siellä voitaisiin käsitellä jalkapohjien käynnistyspisteetkin; sille viikolle kun on nyt alustavasti mietitty synnytyksen käynnistämistä. Mutta suunnitelmat voivat muuttua, se on tässä matkan varrella tullut harvinaisen selväksi, joten porskutellaan vain päivä kerrallaan eteenpäin…

002

Olen niin tykästynyt tuohon Gubin valaisimen uuteen sijaintiin tässä olohuoneen kulmassa; luo ihanaa tunnelmaa! Nyt täällä yksi äitiyslomalainen ja yksi talvilomalainen (ja yksi aina lomalla -kaksikko) valmistautuu saunaillan viettoon – rentoa (koti-)iltaa teillekin!

 

 

Tammikuussa ikkunasta avautui ihanan lumiset ja aurinkoiset näkymät; postauksen kuvista pystyi lähes aistimaan kovat pakkaslukemat. Helmikuussa näkymä oli surullisempi: lumet saivat kyytiä! Nyt maaliskuun kuvien vuoro:

034

Otin nämä kuvat muistaakseni toissapäivänä, silloin paistoi vielä aurinko. Tänään näkymä on muuten sama, mutta auringonsäteiden tilalla on niin kauniisti ja hitaasti maahan leijailevia lumihiutaleita… Toivon ettei tuota lunta nyt enää ihan valtavasti sataisi, kun ei sitä ollut loka-marras-joulukuussakaan tarpeeksi ja silloin sitä nimenomaan olisi kaivannut. Mutta toistaiseksi talvi ei irrota otettaan, ehkä kuukauden päästä tilanne on jo keväisempi!

cats

Täällä on tämä keskiviikko aloitettu tehokkailla uimametreillä – mieskin pääsi lomaviikkonsa ansiosta mukaan. Uimahallireissun päätteeksi oli paikallaan yhteispäikkärit kissojen kanssa ja sen jälkeen seinät saivat viimeisen maalikerroksen. Nyt odotellaan maalin kuivumista ja sitten vihdoin listat ja muut tavarat takaisin paikoilleen: paras osuus!

Tänään tänne kaiken kaaoksen keskelle saapui jo aiemmin tilaamani synttärilahjanikin – esittelen sen sitten, kun täältä on sotkut poissa ja sen myötä taas inspiraatiota valokuvaamiseen! :)