/

 

Ei olisi kauniimmassa säässä uusi viikko voinut käyntiin pyörähtää! Nyt ensimmäistä kertaa uuden viikon käynnistyessä mietin, että montakohan tällaista kokonaista viikkoa meillä vielä tällä perhekoolla jäljellä onkaan… Mummuni soittelee usein ja kyselee vointiani, ihana <3. Tänä aamunakin hän soitti ja sanoi olevansa aivan tulisilla hiilillä puolestani ja odottaa pikkumiestä saapuvaksi kuin kuuta nousevaa. Hän katselee kuulemma kaikki mahdolliset synnytysohjelmat samalla odottaen sitä omaa, ensimmäistä lapsenlapsenlastaan :).

Tämän maanantaipäivän olen käyttänyt pitkälti kodinhoitohuoneessa. Olen pessyt ahkerasti vauvanvaatteita, lähinnä äitiyspakkauksessa tulleita sekä vuodevaatteita. Kaikkia ei voi rummuttaa kuiviksi, joten ajattelin silittää ne, jotta eivät olisi niin kovia koppuroita. Jostain syystä hommat on kuitenkin hieman tyssänneet tuohon silityspisteeseen ja siellä on nyt aika kiva tekstiilikasa odottamassa :).

002

Eilen ihastuin erääseen maljakkoon, jonka näin Koti Aurorassa -blogissa. Tiedättekö kun joskus törmää johonkin yli-ihanaan ja tulee vahva tunne mää haluan ton, just ton! Eräälle kivalle blogini lukijalle tuli sellainen meidän nuoremmasta kissasta jokin aika sitten enkä yhtään ihmettele, on se sellainen hassu pulloposki! <3

Marssin sitten eilen Prismaan kyseistä maljakkoa etsimään, ihan myyjälle piti näyttää kuvaa että mistä tämä löytyy ja onko näitä vielä ja löytyihän se sitten lopulta! Yksi jäi vielä hyllyyn. Maljakon kaveriksi piti toki ostaa kaunis tulppaanikimppu, kivan erikoisen sävyinen!: valkoinen, mutta terälehtien reunoissa kaunista vaaleanpunertavaa.

cats

Kaikki siellä varmasti nyt miettii, että oi mikä on tuo tauluihanuus! Pääsin tässä toissaviikonloppuna Suvin kanssa vierailulle hänen vanhempiensa kotiin ja hänen isänsä työhuoneelle. Taulu on siis Juhani Melenderin käsialaa. Sain kotiin sovitteille viisi erilaista taulua, tämä Välike yksi niistä. Voi valtava miten vaikeaa (erityisesti tällaiselle jahkaajalle) onkaan tehdä se lopullinen hankintapäätös. Taidanpa joku päivä esitellä nuo viisi taulua teillekin!

Tuosta maljakosta tuli vielä mieleen, että se on varmasti ihana jonkin kookkaammankin kukan maljakkona; näen jo mielessäni aurinkoisen kesäaamun ja tuon maljakon sekä vaaleanpunaisen pionin… Linnut laulaa ja cappuccino maistuu omalla terassilla ehkä paremmalta kuin koskaan. Kesä – pian taas tapaamme! <3

 

/

 

Terkkuja sunnuntain alkuillasta! Heti alkuun isot kiitokset ihanista kommenteistanne edelliseen Vauvamaha-postaukseeni, niitä on ollut mukava lukea :).

Ajattelin kuitenkin tulla kysymään teiltä yhdestä seikasta, joka on tänään alkanut huolestuttaa… Kyse on taas meidän vanhemmasta kisustamme, voi raasua <3. Häneltä on lähtenyt aivan valtavasti karvaa viimeisen viikon ajan enkä aluksi pitänyt sitä mitenkään erikoisena: kissoillamme on karvanlähtöaika kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Tosin ihmettelin hieman, miten toiselta kissalta ei lähde karvaa, yleensä kun karvanvaihto tapahtuu näillä samanaikaisesti. Olemme harjanneet kisua kolmisen kertaa päivässä, mutta karvaa lähtee edelleen aivan valtavasti, myös ihan sellaisina pikkutuppoina. Pari päivää sitten huomasin kissan lapaluun kohdalla kaljun kohdan tai ei suoranaisesti kaljua, mutta sellaisen kohdan, josta nahka paistaa selvästi läpi. Iho ei näytä ärtyneeltä eikä mitenkään kuivalta tai hilseilevältäkään, mutta tänään huomasin tuon alueen kasvaneen ja nyt nahka paistaa selvästi lapaluiden sekä niskan kohdalta. Karvaa on niissä kohdin siis vähänlaisesti. Voikohan tuo johtua ihan normaalista karvanlähdöstä (tosin hassua ettei koskaan aiemmin moista ole ilmaantunut karvanlähdöstä huolimatta ja karvanlähtö on nyt muutenkin aiempaa runsaampaa…) vai voisikohan taustalla olla jokin muu syy? Onko teillä parempaa tietoa tai kokemusta aiheesta? 

121

Kissan ruokavalio on pysynyt samana, madotukset on kunnossa ja äsken kävimme hakemassa apteekista liuoksen kirppujen/punkkien ennaltaehkäisyyn sekä häätöön. Luin nimittäin netistä, että eläinlääkäri epäilee yleensä ensimmäisenä noita vaihtoehtoja. Huomenna täytyy varmaan pirauttaa taas Oulun Lemmikkiin varmuuden vuoksi, mutta ajattelin nyt ensimmäisenä kysellä teiltä mahdollista tietämystä asiasta.

Mietin jo epätoivoissani sitäkin, että ottaako tämä mun raskaus hänellä niin koville, että oireilee tuollakin tavalla – voiko kissa aistia asian ja stressata sitä? Tämä mun pieni kun on niin kovin herkkä <3. Hän on tämän raskausajan käyttäytynyt poikkeavalla tavalla mm. siinä, ettei ole tullut öisin tyynyni viereen nukkumaan (jota on tehnyt aina aiempina talvina), vaan jää omasta tahdostaan olohuoneeseen nukkumaan. Lisäksi hän aloitti tammikuussa sellaisen tavan, että tulee aina kylkeni päälle nukkumaan, kun makoilen sohvalla kyljelläni. On hetken miehen sylissä ja sen jälkeen siirtyy kylkeni päälle. Yleensä hän viihtyy iltaisin aina miehen sylissä, mies kun on niin rauhassa paikoillaan ja silittää kissaa paljon, mutta nyt parisen kuukautta hän on toiminut tuolla tavoin ja se kyllä heti kiinnitti huomiomme.

Voi mikähän tuota mun murmelia vaivaa, ei jaksaisi tätä huolta taas tähän kaiken muun päälle. Aiemman taudin oireita ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa, ainoastaan tuota runsasta karvanlähtöä. Ruoka maistuu normaalisti ja muutenkin kissan käytös on aika normaalia, ehkä uni maistuu tavallista enemmän… Kuulostaako kenestäkään tutulta nämä oireet?

 

/

 

Vauvamahat on suloisia. Vauvamahat on kaikilla erilaisia. Vauvamahat on uniikkeja, aivan kuten niissä kasvavat vauvatkin. Muistan aina sen hetken tammikuulta, kun vastaantulijat alkoivat luomaan katseitaan mahaani kasvojeni/silmieni sijasta, se hymyilytti kovastikin. Vauvamahani alkoi tuolloin näkymään ja nyt viimeisen kuukauden aikana siitä on kasvanut aika mukavan kokoinen pallo. Sanoin jo alkuraskaudessa miehelle, että mulle ei tule sellaista pientä jalkapallomahaa, ei koripallomahaakaan. Mulle tulee rantapallomaha ja tässäpäs tämä:

044-crop

Raskausviikko 36. Todellakin loppusuora jo, kun vertaa kokonaisuuteen. Vaikka maha on muotoa rantapallo, takaa sitä ei näe, joka onkin melko yleistä poikamasujen kohdalla (toki poikkeuksiakin on!). Viime päivinä olen saanut kaverikseni pahoinvoinnin, jonka toivoin alkuraskauden tavoin pysyvän vain kuvotuksena. Tosin viime yönä se ei pysynyt enää vain siinä, vaan sain halailla pönttöä ihan olan takaa.

Joku teistä lukijoista toivoi vauvamasukuvaa, häpeilin alkuun toteuttaa sitä. Ajattelin lähinnä, että mitä mun läheisetkin ajattelee kun esittelen täällä mahaani… Ajattelen muutenkin elämässä aivan liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja tunteita, se on usein aika rasittavaakin. Mutta niin olennaista mun luonteelle…

Ihastelen arvettomia vauvamasuja, itselläni ei sellaista ole. Muistan aina sen hetken alkuraskaudesta, kun huomasin ne. Oli niinkin aikaista kuin kolmas raskauskuukausi ja siihen ne ilmestyi yhdessä yössä: lähes symmetrinen kuvio navan ympärille, molemmin puolin. Maha ei ollut vielä kasvanut lainkaan, mutta arvet ilmaantui siitä huolimatta. Säikähdin: kuinka paljon niitä ehtiikään vielä tulla! Samalla soimasin itseäni rankalla kädellä, kun murehdin jotain noin pinnallista, miten kehtasinkaan! On valtavasti naisia, jotka eivät koskaan pääse kokemaan raskautta ja sen rinnalla itkut arvista tuntuivat suorastaan typeriltä. Niinpä muutin asenteeni: arvet kertovat eletystä elämästä ja ne vaalenevat. Itselleni niitä ei ole tuon kolmannen raskauskuukauden jälkeen lisää tullut, mutta varmasti vielä jonain päivänä tulee.

Mikä tärkeintä: ilman niitä ei olisi tätä rakasta pientä vauvaa, jolla on tänään(kin) ollut oikein tomera masupäivä <3.

044-crop

Osaan jo nyt kuvitella sen ikävän, mikä tuosta mahan katoamisesta jonain päivänä seuraa. Vaikka maha aiheuttaa ties minkälaista vaivaa ja välillä on äärimmäisen kurjia ja kivuliaita päiviä, tykkään silti tuosta masusta ihan valtavasti ja ihan varmasti tulen sitä jollain tasolla kaipaamaan.

Jännitän tällaisia henkilökohtaisia postauksia kovasti. Huomaan, että parin viimeisen blogivuoden aikana blogin lukijamäärien kasvaessa olen alkanut tuntemaan jotain bloggaajan rimakauhua… Tykkään kirjoitella välillä henkilökohtaisiakin juttuja, mutta joskus rohkeus puuttuu. Ehkä se tästä, pikkuhiljaa, harjoittelemalla. Tärkeintähän kuitenkin on se, että itsellä on asiasta hyvä mieli. Mukavaa viikonlopun jatkoa, kiva että piipahdit!