Huh mikä maanantai! Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko, tähän asti olen keskittynyt jälkimmäiseen. Kävin aamupäivällä neuvolassa, ajattelin, että onpa mielenkiintoista nähdä, missä asennossa vauva nyt on. Että jokohan nyt pikkuhiljaa alkaisi löytymään se lopullinen asento. Olin ihan siinä uskossa, sillä semmoista tuntemusta on alkanut olemaan ja on tuntunut siltä, kuin vauva olisi palleasta laskeutunut hieman mukavammille paikoille. (Tai mukavammille ja mukavammille, laskeutumisasennon myötä tuntuu tilalle tulevan ihan kiitettävästi muita oireita…)
Neuvolakortin viimeisimmän kuukauden merkinnät vauvan asennon suhteen näyttävät tältä (asentoa on tarkkailtu sekä neuvolassa että äitipolilla):
21.2. poikkitila
28.2. raivotarjonta
7.3. poikkitila
17.3. raivotarjonta
31.3. perätila?
Kysymysmerkki siksi, ettei terveydenhoitajakaan enää ottanut vauvan asennosta selvää, nauraen sanoi nostavansa kädet pystyyn tämän tapauksen kohdalla. Voi apua… Mahani on niin pinkeä, että käsin tunnusteleminen on kuulemma todella vaikeaa, mutta sydänäänet kuuluivat niin selvinä aivan ylhäältä, että sen perusteella vauveli on taas vaihtanut asentoaan. Kehaisin alkuraskaudessa, että vauva harjoittaa tehokasta tilankäyttöä – no jep, edelleen… Melkoisen vaihtelunhaluiselta pakkaukselta tuntuu! Vai jahkailijaluonne, kuten äitinsäkin? Vauvaa on veikkailtu isokokoiseksi, mutta miten hän sitten liikkuisi ja vaihtaisi asentoaan noin ketterästi..?
Voi on tämä jännittävää aikaa! Loppuviikosta on vielä äitipoliaikakin, saapa nähdä miltä siellä näyttää. Vauvan painoarvio jännittää kyllä valtavasti!
En olekaan kertonut (ehkä ajattelin vaivan siten katoavan…), että vasen ranteeni on kipuillut nyt parisen kuukautta. Mikään kiertoliike ei onnistu, vaan siitä seuraa heti viiltävä kipu. Jos jotain on kivun hetkellä kädessä, se tippuu. Jopa 3-4 kg kissan syliin nostaminen sattuu… Olen melko varma, että kipu johtuu uimisesta: rasitusvamma tai sitten jännetuppitulehdus. En ole loukannut kättä enkä keksi mitään muutakaan, mistä kipu voisi johtua kuin uimisesta. Kivut alkoivat tammi-helmikuussa muutaman uintireissun jälkeen, joten ajankohta sopii juuri siihen. Viime viikolla kävin vielä uimassa, mutta nyt on uimareissut hetkeksi historiaa. Neuvolasta sain tuliaisena lastan ja mietinkin tuossa, että oikea käteni on ainoa raaja, jota tänä raskausaikana ei ole kipsattu/lastattu/paketoitu. Toivottavasti ei tarvitsekaan!
Hoitona on nyt sitten lepo ja lastan pitäminen aina kun mahdollista, sillä se estää ranteen kiertymisen. Myöskin suolavesihaudetta suosittelivat mahdollisen tulehduksen poistoon. Ajatelkaas: mä lähden kuntouttamaan murtunutta koipeani ja saan vaivaksi vastakkaisen puolen rannevamman :O.
Onneksi voi jo sanoa, että ensi kuussa meidän vauva syntyy – huomenna voi jo sanoa että tässä kuussa! Ei enää vastoinkäymisiä, kiitos! Tällä menolla mut saa kääriä päästä varpaisiin kuplamuoviin ja meidän vanhempi kisulainenkin on tämän stressin keskellä kohta karvaton :/. Liian rankkaa, liian rankkaa!
