Kuvissa yksi kesän ehdottomia parhaita puolia: tuoreet mansikat! Voi että mä teen tänä kesänä taas uuden syömisennätyksen ja ostan niitä vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu! Samoin vadelmia ja kirsikoita ja herneitä ja vaikka mitä! Mutta mansikat on kuitenkin ykkösiä, siitä ei pääse mihinkään. Ne oikein isot mansikat on todella herkullisen näköisiä, mutta nämä pikkumansikat vie voiton maussa: niin maukkaita ja mehukkaita.
Tuoreiden mansikoiden kylkiäisenä maistuu suklaa, erityisesti Fazerin Sininen, oi pojat tuo yhdistelmä vie kielen mennessään! Noiden kaveriksi vielä kylmää, makeaa valkoviiniä, slurps! Mutta valkkarin aika tulee joskus myöhemmin. Nyt kuitenkin ajattelin, että tänään tällainen pieni mansikat & suklaa -hemmottelu voisi olla paikallaan :).
Ennen vauvan syntymää mietiskelin, että emme liiku kotoa juuri mihinkään ennen ristiäisiä. Hieman on ajatukset tässä matkan varrella muuttuneet ja olemme jo jonkin verran liikkuneet. Ei näin kesällä malta olla neljän seinän sisällä kovin montaa päivää putkella, tuntuu että pakko päästä ulos ja normiaskareisiin kuten edes sinne ruokakauppaan. Ja mikäs siinä, jos vauva voi hyvin! Hänen ehdoillaan tässä kuitenkin eletään jatkuvasti. Totta puhuen hän tuntuu noina päivinä, joina liikumme kotoa johonkin, nukkuvan päivällä oikein sikeät 2-3 tunnin unet. Kotipäivät on nimittäin sellaisia, että minä istun aika tehokkaasti klo 12-22 sohvalla imettäen. Vauva kun mielellään pitäisi rinnan suussa 24/7 välillä syöden, mutta erittäin usein siinä myös torkkuen… Kotipäivien päiväunet kestävät maksimissaan puolisen tuntia ja siitähän ei sitten seuraa muuta kuin yliväsymystä ja siitä seuraa taas se, että uni ei lopulta tule muualla kuin äidin rinnalla. Että melkoisen sitovia päiviä tuollaiset kotipäivät, hyvä kun itse ehdin jossain välissä syödä :). Tänään terveydenhoitaja antoi kotikäynnillä hyviä vinkkejä, joita alamme nyt testailla. Katsotaan, joskos niiden avulla saisimme jonkinmoista säännöllisyyttä näihin päiväruokailuihin ja -uniin.
Yöuniin on tullut hieman muutoksia. Ensimmäiset kaksi viikkoa vauva nukkui 6-7 tuntia putkella heräten vasta sen jälkeen ensimmäisen kerran syömään. Nyt hän on neljän yön ajan herännyt ensimmäisen kerran syömään neljältä eli noin viiden tunnin unien jälkeen. Siitä seuraava tankkaus on seitsemältä ja sitten taas kymmeneltä. Uuteen päivään heräillään siinä kymmenen-kahdentoista välillä :). Yösyömiset hoidetaan aika tehokkaasti eikä turhia valvota: maksimissaan puolen tunnin ruokahetki ja uni tulee heti sen jälkeen. Yöllä ei myöskään turhia puhella eikä valoja sytytellä, vähän vain hiuksia ja otsaa silitellään ja poskia pusutellaan <3.
Tänään käytiin kaupungilla asioilla, ostin aivan loistavat Ruskovillan rinnanlämmittimet (rintatulehduksen välttämiseksi teen kaikkeni!). Lämmittimet on toiselta puolelta silkkiä ja toiselta villaa, ihanan miellyttävän tuntoiset ja kuulemma oikein pidetyt. Varsinkin näin kesäaikaan hyvät, kun ei välttämättä huvita kovin paksuja vaatekerroksia pukea… Tai no mistä näistä Suomen suven keleistä ikinä tietää :).
Kävimme samalla erään kaupan yhteydessä sijaitsevassa kahvilassa lounaalla. Vauva nukkui tyytyväisenä koko reissun ajan. Mies kyllä tuumasi lounaalle mennessämme, että jos vauva herää (pumpattua maitoa ei ollut mukana ja nälkäitku on tullut tutuksi…), niin joudumme lähtemään melkoisella vauhdilla ja kassojen läpikin vain maksamatta :D. Ai elämä kun olen nauranut tuota! Mikä paniikki siitä syntyykään, jos oma vauveli availee keuhkojaan jossain kaupassa… Myönnän, että olen aina silloin tällöin ärsyyntynyt muiden muksujen itkuista, joten ehkä sitä sen vuoksi yrittää pitää sen omansa suhteellisen hiljaisena. Ettei ärsyttäisi/häiritsisi niitä muita asiakkaita, niin tyhmältä kuin se saattaakin kuulostaa… Kerran vauva avasikin ääntään aika mukavasti tuolla reissullamme, näki pahaa unta ja itki punaisena kuin rapu, raasu <3. Saimme heti niiden muutaman sekunnin aikana osaksemme pari tuimaa katsetta… (Miksi ne on muuten aina naisilta, miehet vain naureskelee..?) Tästä oppineena lupaan löysätä omaa pipoani sekä oman että muiden muksujen ääntelyn suhteen, sillä kuten ihana edesmennyt mummuni aina sanoi: kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu!
