Ihana ja toivottavasti mahdollisimman aurinkoisena jatkuva kesäkuu on täällä! Tulin toivottamaan teille mukavaa kesäkuun ensimmäistä viikkoa ja samalla kertomaan viimeisimmät kuulumisemme.
Tänään koitti meidän perheessämme arki, kun mies palasi kolmen viikon isyyslomaltaan töihin. Kieltämättä illalla hieman jännitin, miten selviän ensimmäistä kertaa aamutoimista yksin ja eipä siinä vielä mitään olisi ollutkaan, vaan haastetta toi aikataulu ja lastenosastolla odottava antibioottilääkitys. Olihan se aamu melkoista minuuttiaikataulua ja etenkin hoitotason äärellä oli muutamia hikikarpaloita otsalla… Juuri kun ajattelin, että hyvinhän tämä sujuu, niin pöydällä oli yllättäen molempaa sorttia. Samanaikaisesti tietysti sinkkivoiteet sormissa ja kissat raapi ovella ja sellainen jättimäinen sekuntikello tikitti pään sisällä todella äänekkäästi. Selviydyin kuitenkin aivan mainiosti ja osastollakin olimme kokonaiset kaksi minuuttia etuajassa, heh.
Kotiuduimme nimittäin eilen iltapäivällä osastolta vauvan kanssa. Olisimme päässeet kotiin jo lauantaina, mutta päätin, että mielenrauhani vuoksi jäämme sinne vielä yhdeksi yöksi. Osastolla kun ei onneksi ollut ruuhkaa, onnistui tuo mainiosti. Vauvan lääkitys jatkuu vielä keskiviikkoon asti siten, että käymme osastolla kolme kertaa päivässä ja hän saa tuolloin antibiootin suoneen. Kanyyli siis seurasi kotiinkin (toinen kanyyli poistettiin eilen), mutta se ei häiritse eloa – kyllä on reipas poika meillä, voi että <3.
Tänään on jo kaksi osastoreissua tehty, iltareissu vielä ohjelmassa. Mies ei pääse mukaan kuin iltaisin, mutta äitini on onneksemme päässyt avuksi ja henkiseksi tueksi sekä aamu- että päiväreissuille. Vauva on jälleen oma ihana, hymyilevä ja silloin tällöin jo jokelteluakin tapaileva itsensä. Tulehdusarvotkin olivat tänä aamuna enää 2. Vielä emme tiedä mikä tämän kaiken aiheutti, mutta se selviää aikanaan verikoetulosten valmistuttua.
Siinä hän, ihanuus <3. Kuvanottohetkellä täytti yhden viikon, tällä viikolla mittariin tulee jo tasan kuukausi, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin! Mietiskelin aamulla liikennevaloissa, kun ajelin vauva kyydissä hakemaan äitiäni mukaamme osastolle, että kuinka ihanaa onkaan olla äitiyslomalla ja vielä näin kesän kynnyksellä! Unihiekka painoi hieman silmiä, mutta kirkas aamuaurinko ja arskat nenällä saavat aikaan ihmeitä. Mieskin viettäisi kuulemma mielellään päivät kotona, töissä oli ollut jo ensimmäisenä päivänä ikävä. Onneksi hänelläkin pitkä kesäloma vasta edessäpäin!
Kissat nauttivat aurinkoisista päivistä meidän tapaamme eivätkä ole vauvasta enää moksiskaan. Kova nälkäitkukaan ei matikaisia metrin etäisyydeltä mihinkään karkoita. Itse olin nimittäin aivan varma, että kun vauva availee ääntään, näkyy vain kaksi raitaista vilausta, mutta noup! Erityisesti nuorempi kissa kääntää tuolloin vain kylkeään, vanhempi hieman liikuttelee korviaan… Nuorempi kisu on myös omalla persoonallisella tavallaan näyttänyt hyväksyvänsä vauvan perheenjäsenekseen: kerran vauvan nukkuessa vieressäni sohvalla kulki ohi ja lempeästi puski poskeaan vauvan takaraivoon. Kyllä suli sydän siihen näkyyn. Jos joku kokee tarvetta muistuttaa, että kissa on eläin ja sitä rataa niin ei huolta; tiedostamme kyllä asian ja osaamme aikuisina ihmisinä olla varovaisia näissä ensikohtaamisissa :). Suurimpana asiana pidän kuitenkin sitä, että vanhempi kissa (tuo aremman puoleinen mussukkani) on jo kerran tullut päikkäreille minun ja vauvan kanssa. Pötköttelimme sängyn päällä, kun kisu liittyi joukkoomme siten, että hänen peppunsa oli vauvan vaippapeppua vasten. Tuli siis aivan liki, kyllä oli naurussa pitelemistä :D. Niin ja arvatkaapas mitä? Hänen turkkinsa on lähes ennallaan! Ei enää mitään kaljuja kohtia ja karva kasvaa vauhdilla takaisin (sopivasti kesähelteiksi, huh…). Hän siis erittäin todennäköisesti stressasi loppuraskauttani, niin viisas <3.
Vietin tässä pienen tovin koneella miehen viettäessä koko työpäivän ajan kaipaamaansa aikaa vauvan kanssa. Nyt vauva nukkuu ja pihalla pärähti käyntiin ruohonleikkuri – kylläpäs se näin alkukesästä kuulostaa aina niin mukavalta ja ennen kaikkea kesäiseltä! Taidan nyt vastailla muutamiin kommentteihinne ja sitten pienen manikyyrin kimppuun – miten nuo kynnetkin kasvavat nyt aivan turbonopeudella kun ei tarvitsisi?