Aamulla oli aivan ihana nousta ylös, kun vastassa oli niin kaunis ja aurinkoinen kesäaamu! Hieman rikkonainen yö takana, mutta se unohtui jo vauvan aamun ensimmäisiin hymyihin – ne ihastuttaa kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Niin leveitä virneitä että! Heti aamutuimaan käväisin myöskin pääoven rappusilla pienellä tunnistelureissulla: kuinka lämmin päivä onkaan tulossa, jotta tiedän mitä pukea neuvolareissulle…

Siinä oven avatessani kohtasin ensimmäisenä nämä suloiset hortensiat, mikä ilo silmälle! Selvästikin jokin hyvä haltijatar oli lukenut blogiani ja bongannut toiveeni, sillä eilen pihallemme ilmestyi muutamia muitakin kesäkukkasia :).

047

cats

Miten piha piristyikään noista väripilkuista, puhumattakaan mielen piristymisestä! Lisäkuvia myöhemmin, nyt lähdemme koko perheen voimin ulos vaunuilemaan ja pihamme kesäisempää ilmettä ihastelemaan. Aurinkoista illanjatkoa!

 

 

En tiedä teistä, mutta itselleni unet maistuu erityisen hyvin pesämäisessä paikassa; on se sitten muodostettu peitoilla tai tyynyillä tai jollain muulla! Hyvään, laadukkaaseen ja sikeään uneen vaaditaan tietty turvallisuuden tunne, paikalla ei välttämättä ole niin väliä. Olen huomannut, että vauvamme omaa tämän saman ominaisuuden. Yleensä pään päälle ei saa laittaa mitään, mutta pään ympärillä voi olla esim. jokin peitto vuorattuna. Pipo pysyy päässä joskus, toisinaan päätä nimittäin pyöritetään niin vimmalla että pipot ja myssyt on silmillä ja siitähän seuraa hermostuminen.

Tässä kuitenkin aika ihanne kokonaisuus ja sen huomaa varmaan tuosta ilmeestäkin?

033

Pipo ei häiritse, sillä se on aseteltu juuri oikealla tavalla: kauaksi silmistä. Ihanaa pesämäisyyttä on luomassa Baby´s Only -lämpöpussi, jonka sain blogilahjaksi – lämpimät kiitoksemme PikkuVanilja & Havenos! Vauvamme oli vain vuorokauden ikäinen, kun kännykkä piippasi paketin saapumisen merkiksi. Paketti ei ollutkaan ihan pieni; se oli reilunkokoinen laatikko ja siellä oli kaikkea muutakin ihanaa vauvalle lahjaksi! Esittelen muun sisällön myöhemmin, kun kotona asiat alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa :).

Tämä Baby´s Only -lämpöpussi on jo nyt ensimmäisen kuukauden aikana osoittautunut oivaksi arjen helpottajaksi! Vauva kun suureksi harmiksemme sairastui ja jouduimme kulkemaan muutaman päivän ajan kolme kertaa päivässä lastenosastolla antibiootilla, oli tuosta lämpöpussista iso apu! Sujautin vauvan sisävaatteissaan lämpöpussin uumeniin turvakaukalon syleilyyn ja ei muuta kuin mars matkaan! Tämä Suomen suvi kun on säätyypiltään niin vaihteleva, niin joinain päivinä lämpöpussi oli juuri sopiva lämmittäjä, joinain päivinä se oli ihana tuulensuoja ja joinain päivinä se hikoilutti :). Hikoiluhetkiinkin löytyi apua, sillä lämpöpussia kiertää vankat vetoketjut, joita saa helposti avattua tarpeen mukaan.

041

Lämpöpussi toimii siis makuupussin tavoin. Turvakaukaloita varten siinä on aukot viispistevaljaille ja se sopii kaikkiin turvakaukaloihin. Turvakaukalon lisäksi sitä voi käyttää makuupussina luonnollisesti myös vaunuissa. Olen jo kerran jos toisenkin ehtinyt kantaa vauvan vaunuihin kyseisen pehmopussukan sisällä (ja samalla toivonut, että joku tekisi mulle saman…). Mietin, että kun kesähelteillä pussi on varmaan liian kuuma, niin silloin sitä voi käyttää vaunuissa ainakin pehmeänä nukkuma-alustana tai sitten ihan vaikka peittona. Kaiken kaikkiaan tosi monikäyttöinen ja päivittäin käytössämme oleva tuote! Näitä Havenoksen maahantuomia lämpöpusseja myy PikkuVanilja-verkkokauppa. Kauniimpaa makuupussia saa kyllä hakea: lastenosastollakin hoitajat kehuivat ja kyselivät, mistä tuollainen :).

034

Maxi-Cosin Pebble-turvakaukalo on myöskin osoittautunut hyväksi valinnaksi: ei moitteen sanaa ainakaan ensimmäisen käyttökuukauden jälkeen. Autooni hankitulle FamilyFix-telakalle myös täysi kymppi arvosanaksi: niin kätevä laittaa turvakaukalo siihen ja ottaa pois; merkkiääni kertoo, kun kaukalo napsahtaa oikealle paikalleen.

059

Huomasitteko taustalle ilmestyneen linssiluteen? Hieman repesin kamera kädessäni tuossa auton ovella :).

 

 

Mullistava kuukausi takanapäin. Niin monenlaisia tunteita laidasta laitaan on koettu. Huomattavalla enemmistöprosentilla vain ja ainoastaan niitä hyviä ja positiivisia, vaikka joukkoon on mahtunut valtavaa huolta ja murhettakin. Kuukausi on mennyt nopeasti, vaikka toisaalta se tuntuu näin jälkikäteen tarkasteltuna todella pitkältä ajalta.

Perjantaina terveydenhoitaja kävi kotonamme vauvaa moikkaamassa. Neljännen viikon kohdalle tuli neuvolakorttiin merkintä ihana, hymyilevä vauva. Ja sitä hän totisesti onkin! Alun refleksihymyt ovat jo jonkin aikaa sitten muuttuneet tarkoituksellisiksi hymyiksi; vauva hymyilee koko kasvoillaan ja nauttii suunnattomasti, kun häntä katselee silmiin ja juttelee ja hymyilee. Palkinnoksi noista tuokioista saa aina poikkeuksetta valtavan leveitä hymyjä, jotka tulevat aivan minä hetkenä tahansa muuttumaan pieneksi kikatukseksi.

Kuukauteen on mahtunut tuhansia pusuja, halauksia, silityksiä, höpsöttelytuokioita ja taas tuhansia ja tuhansia pusuja. Tuo ihana pieni poika kasvoi sisälläni yhdeksän kuukautta, potki tomerasti, möyri joka kolkan ja oli joka neuvolareissulla masussa eri asennossa. Hän tuntui silloin jo tutulta, mutta hassua on ollutkin huomata, miten vähän häntä kuitenkin loppujen lopuksi tunsin. Usein häntä katsellessani mietin, että sinäkö siellä masussa asustelitkin… Samalla ihmettelen, miten hän on sinne mahtunut :D. Tämän yhteisen kuukauden jälkeen voin jo sanoa tuntevani hänet melko hyvin. Niin suloinen, reipas, vahvatahtoinen pakkaus. Pieni mutruhuuli & nöpönenä <3.

026

Tasan kuukausi sitten oli jännät paikat. Odottelimme synnytysosaston perhehuoneessamme, milloin päästäisiin leikkaussaliin. Aikaiseksi aamuksi sovittu aika oli toisen leikkauksen vuoksi lykkääntynyt ja vasta puoliltapäivin alkoi tapahtua. Klo 14:08 maailmamme muuttui ja sitä juhlistamme tänään!

Kulta pieni, kiitos että teit minusta äidin <3.