Terkkuja Särkiltä! Loma-asuntomessujen pressipäivä: jos kaikki on mennyt putkeen, olen kuvannut kamera laulaen monenmoista inspiroivaa ja sormet syyhyää bloggaamaan niistä. Jos kaikki ei ole mennyt putkeen, niin eipäs mitään ongelmaa siinäkään – olemme ainakin tehneet pienen kesälomareissun perheemme kesken, ensimmäisen sellaisen! Tai kesä ja kesä, kun plussa-asteita on viisi ja myrsky meinaa viedä mennessään…
Palaamisiin! Toivotaan mahdollisimman pulleaa muistikorttia! :)
Ja näin pyörähti käyntiin juhannusviikko! Tyypillisen koleassa säässäkin taidetaan juhannusta vastaanottaa? Sen verran voimakas tuuli täälläpäin, että terassimme jättimäinen aurinkovarjo meni menojaan pitkin pihaa jo ennen puoltapäivää… Onneksi koleita juhannus- ja kesäiltoja voi viettää vaikka näin kuten viime perjantaina teimme:
Takkatuli tepsii aina eikä kylmyys ulkona tunnu enää yhtään niin kurjalta! Kaukana on ne yli vuosikymmenen takaiset festarijuhannukset; nyt nautitaan sateen sattuessa paljon mieluummin sisätiloissa lämpimänä ja kuivana. Oma perhe, juhannuskoivusauna ja pöytä täyteen notkuvia herkkuja – mitä muuta sitä kaipaisikaan :).
Vauvan sänky on jumiutunut aika tehokkaasti olohuoneeseen viimeisen viikon aikana. Mikäs siinä – sopii sisustukseenkin tuollainen kaunokainen! Sillä niinhän siinä on käynyt, että vauva on ottanut sänkymme omakseen ja nukkuu niiiiiin tyytyväisenä tyynyjemme välissä :D. Tämä muutos tapahtui lastenosastolla viettämiemme päivien jälkeen, sillä en hennonut laittaa häntä heti omaan sänkyynsä ja loppu on historiaa. Tosin ehkä tätä nukkumajärjestelyä haluaakin enemmän äiti kuin vauva, vaikka ei hänkään asiaa lainkaan vastusta… Vauva on edelleen samanlainen möyrijä kuin mahassakin: vaikka kuinka etäälle laitan hänet nukkumaan käydessäni, hän on parin tunnin päästä ihan kiinni minussa. Pää pyörii, kädet viuhuu ja jalat potkii – yritä siinä vieressä sitten nukkua :). Tämä systeemi on tällä hetkellä kuitenkin niin kätevä yösyöttöjen kannalta, että tällä mennään.
Syötöistä puheenollen – seuraavaa erää pukkaa tuosta alkavasta puoliunisesta nenätuhinasta päätellen, joten se on moi!
Leppoisaa sunnuntaita! Mitäs teille kuuluu tänään? Täällä suunnitelmissa viettää ihan kotipäivää monenlaista pientä puuhastellen, jotta olisimme taas valmiita uuteen viikkoon. Hassua miten tässä vauva-arjen keskellä monia pieniä asioita saa suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, jotta ne saa toteutumaan – aiemmin tuollaisia piti itsestäänselvyytenä ja vain ryhtyi tuumasta toimeen. Nyt niitä tehdään lähinnä kun vauva nukkuu tai kun toinen pitää hänelle seuraa eli vaatii huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta ja sumplimista!
Eilen minulle tarjoutui yllättäen pieni vapaahetki, kun vauva nukahti isänsä mahan päälle sohvalle. Siellä he nukkuivat niin suloisesti yhdessä, piti heti kaivaa kamera esiin. Eilisen vapaahetkeni käytin viimeisen suklaakakkupalasen herkutteluun, nam! Saimme vauvan kanssa vieraita kahtenakin peräkkäisenä päivänä tuossa viikolla; yksi ystäväni toi tullessaan pikkutyttöjensä kanssa leipomaansa suklaakakkua. Kaikki vieraamme ovat tuoneet tullessaan paitsi vauvalle jotain aivan ihanaa, myös jotain tarjottavaa, jonka olenkin huomannut olevan erittäin hyödyllinen tuominen ja tämän muistan, kun itse menen seuraavan kerran tuoretta vauvaa ihastelemaan.
Kamera kun oli siinä valmiiksi käden ulottuvilla, napsaisin muutaman valokuvan. Huomasitteko jotain eroa ylläolevissa kuvissa? Entäs näissä kahdessa:
Eroa ehkä rajauksissakin, mutta tarkoitin kuvien sävyeroja. Pelkästään valkotasapainoa muuttamalla noin huomattava muutos! Kuvista ylemmät on otettu valkotasapainon automaatti-asetuksella, kun taas alemmat valkotasapainon päivänvalo-asetuksella. Kummasta pidätte enemmän? Itse en oikein osaa päättää… Luulen, että joihinkin tilanteisiin sopii paremmin toinen asetus ja joihinkin taas toinen.
Itkuhälytin on aivan hiljaa; vauva tuhisee tyytyväisenä vaunuissaan. Taidanpas seuraavaksi tarttua johonkin kivaan lehteen ja jatkaa tätä leppoisan sunnuntain viettoa – sellaista teillekin! :)