/

 

Joitain sisustushaaveitahan on aina. Osa jää haaveiksi, osa toteutetaan. Omalta haavelistaltani löytyy mm. Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelema K-tuoli. Yhdessä vaiheessa olin sitä jo ostamassa; hain kotiin mallipalat verhoiluvaihtoehdoistakin, mutta sitten jäin vielä miettimään. Ehdin kuitenkin jo päätyä valkoiseen sävyyn, mutta jalustaa mietin. Olisiko se se mielestäni kauniimpi vai tämä suolaisemman hintainen ja ehkä käyttömukavuudeltaan parempi keinuva versio:

cats

Saman messukohteen (kyseessä siis Kalajoen loma-asuntomessut :)) ruokailutilasta löytyi tuolihimotukseni: HAY:n About a Chair. Näitähän haaveilin pitkään ruokapöytämme ympärille, kunnes sitten talvella tilasin yhden. Ajatuksena, että jos ei sovi ruokailutilaan niin siitä tulee eteisen tai työpöydän tuoli. Yllätyin tuolin ultravalkoista sävyä kotiympäristössä, josta kirjoittelinkin postauksessani Pitääkö vai palauttaako. Mietin tosiaan tuolloin, palautanko tuolin sittenkin. No silmä tottui sävyyn kuitenkin ja olen tosi tyytyväinen, että pidin sen. Tuoli on toiminut aulan tuolina siitä asti, kuten esim. Ihan tavallinen torstai -postauksestani näkyy. Ruokapöydän tuoleiksi niistä ei kuitenkaan ole, sillä eivät mahdu pöydän alle, edes vähääkään. Näin ollen ruokailutilasta tulisi liian ahdas ja kulku ruokailutilan kautta keittiöön vaikeutuisi liikaa. Joten uudet tuolit on edelleen hakusessa! Kiire niillä ei ole, mutta onhan se hyvä nyt jo tiirailla mahdollisia vaihtoehtoja sillä silmällä.

Kuuntelen tässä pöydän ääressä kun kananmunat kolisevat kattilassa selkäni takana. Jotain kevyttä lounasta sillä välin, kun vauva nukkuu tämän keskiviikon ensimmäisiä päiväuniaan sohvalla. Ikkunanpesijät saapuvat parin tunnin sisällä, niin mahtavaa! Huomenna sitten siivoamme kotimme juhlakuntoon kolmen naisen voimin: suureksi onnekseni saan apua sekä omalta että miehen äidiltä. Yksin turhan haasteellista, vauva kun ei ole mikään päivänukkuja. Päivätorkkuja pikemminkin :).

Kastepappi kävi vierailulla eilen ja jo kastejuhlan suunnittelu sai mut liikuttumaan. Huh, sunnuntaita odotellessa… Meidän ulkoroskis on maanantaina ihan täynnä nessuja!

 

/

 

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaikkein parastaan

061

Tuo pieni hymypoikamme on ollut luonamme jo kaksi kokonaista kuukautta <3. Välillä tuntuu, ettei edes muista millaista oli ennen häntä, niin olennaiseksi osaksi elämää hän on muodostunut ja heti perheeseemme sulautunut. Kissat eivät ole osoittaneet mitään mustasukkaisuuden merkkejä tai vastaavaa, ovat aivan kuin ennenkin. Kävelylenkeille lähtevät innokkaina mukaan, eivät ole moksiskaan vaunuista. Nuorempi kisu on usein bongattu vaunujen vierestä joko istumasta tai makaamasta, mutta vain silloin kun vauva nukkuu niissä. Parina kertana jätin vauvan autoon nukkumaan (en tokikaan näillä helteillä, vaan silloin kun oli sitä maaliskuista säätyyppiä touko-kesäkuussa) ja hääräilin itsekin siinä pihalla; silloinkin kisu makoili auton vieressä aivan kuin vartioidakseen pientä. Jopa vanhempi (arempi ja varovaisempi) kisu on kerran varovasti nuolaissut vauvan takaraivoa :D. Eli hänet on nyt molempien kissojen toimesta merkattu omaksi!

062

Niin ihana pakkaus tuo, eihän sitä edes sanat riitä kuvailemaan. Hänen persoonansa erottuu jo selvästi, mm. itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy :). Ihme olisi jos ei, kun vanhemmilleenkin sitä on jonkin verran suotu… Aamu-unisena nukkuu yhä eikä ole sen vuoksi vielä kuullut kaksikuukautisonnittelujaan.

Nopeasti hän kasvaa. Välillä kun joku muu pitää häntä, katson aivan silmät suurina miten pitkä hän jo on! Mun pienestä pojasta kasvaa kovaa vauhtia iso mies. Ei ihmekään, niin hyvin ruoka maistuu ja rinnalla oltaisiin mieluusti vaikka koko yö, tosin ihan vain huvin vuoksi ;). Imuote on niin kova ja tehokas, että toissapäivänä ihan parissa sekunnissa imaisi itselleen fritsun ranteeseen, voi voi… Isänsä tuumasi siihen, että jos kaksikuisena saa jo tuollaisen aikaan niin voi hyvänen aika sitä tyttöä, joka joskus… Äiti ei halua moisia vielä edes miettiä :D.

058

On se sellainen vekkuli että! Niin ikävä jo tuota nassua, taidan mennä viereen köllimään. Meillä on tänään kotipäivä – helleterkkuja ja kivaa päivää teillekin!

 

/

 

Aika rentouttava näkymä:

021

Tänään ollaan oltu enimmäkseen ulkona, omalla pihalla. Järjesteltiin terassikalusteet mukavaksi kokonaisuudeksi, kyllä nyt taas kelpaa! Se on usein se alkuperäinen vaihtoehto (oli asia mikä hyvänsä) kuitenkin paras. Mustavalkoiset aurinkotuolit ovat vielä varastossa, mietin kannattaako niitä vielä terassille tuodakaan, jotta juhlavieraat mahtuvat hyvin kulkemaan. Joku on tainnut hieman nelisen vuotta sitten innostua ja ostella terassikalusteita :P.

023

Grillattiin ja syötiin ulkona, vauva nukkui vaunuissa. Ruuan jälkeen pidin vielä pienen suunnitteluhetken kastejuhlia silmälläpitäen, suunnittelu on niin mukavaa, jos ei ole mikään kiire! Keksin pari kivaa yksityiskohtaa lisää.

cats

Melkoisen kuuma ulkona, välillä on kiva vilvoitella sisällä. Näiden hellepäivien tärkeimmät taitavat olla runsas määrä nestettä, suolapalaa, raikkaita suihkuja ja mehujäätelöitä! Jälkimmäisiä haimmekin kaupasta pussillisen: amppareita ja murkkuja. Uimaan en taida tänä kesänä uskaltautua.

006

Haaveilen edelleen riippukeinutuokiosta, vielä en ole sitä ehtinyt toteuttamaan. Täytyy oikein järjestää aikaa siihen, jotta sieltä ei sitten heti vartin päästä tarvitse nousta ylös ;). Arskat, jotain lukemista ja viltti varjohetkien varalle. Viereen tarjoilupöydälle raikasta juomaa ja naposteltavaa, mm. mansikoita. Kyllä siitä hyvä tulee! Mutta nyt tuon pienimmän kesämiehen seuraksi, vaunuista kuului nnnnäääääää nnäää ja niin tuo kallis paketti tuotiin äitille!