Jaoin pariin osaan nämä kastejuhlakuvat, tässä ensimmäisessä osassa muutava kuvamuisto itse kastepöydästä. Liikutuin jo siinä vaiheessa, kun puimme vauvaa kastepukuun… Nyt juhlan jälkeenkin tuon puvun näkeminen koskettaa aivan eri tavalla kuin ennen juhlaa.
Hain kukka-asetelmat lauantaina ja heti kun näin ne, petyin, sillä ne eivät olleet sellaiset kuin olimme sopineet. Todennäköisesti asetelmat oli tehnyt eri ihminen, jonka kanssa niistä keskustelin ja siksi niistä tuli erilaiset. Kastepöydän asetelma muokattiin heti siinä tiskillä paremmaksi: siitä poistettiin nurkassa olevat neljä neilikkaa ja ne korvattiin ruusuilla. Näin asetelmassa oli sitten vain valkoisia ruusuja sekä vaaleansinistä satiininauhaa. Tuollaisena se oli mielestäni kuitenkin todella kaunis ja herkkä. Juhlapöydän asetelman muokkasin itse illalla mieluisaksi: ostin siihen kaupasta valkoisen ruusukimpun ja asettelin ruusut asetelman nurkassa kyyhöttävien neljän neilikan tilalle. (Tästä kuvia myöhemmin!)
Kastemaljana toimi mummuni kristallimalja – sama malja oli käytössä myös minun ja veljeni kastejuhlassa. Kastetyynyä ei tarvinnut käyttää, sillä vauva ei ole enää ensimmäisen ikäkuukautensa jälkeen tykännyt siitä, että häntä pidetään sylissä kuin vauvaa… Hän haluaa istua sylissä. Valkoista kynttilää kannatteli Festivo-kynttilänjalkani: rykelmä samoja kynttilänjalkoja löytyi myös takasta, olivat lainassa äidiltäni. Valkoinen aluslautanen odotteli seurakunnan lahjoittamaa kastekynttilää.
Vauvan kummitäti piti häntä sylissä tilaisuuden alkupuolen, aina itse kasteeseen asti, jolloin minä otin hänet syliini. Hieman vauva hermostui siinä jossain vaiheessa ollessaan kummitädin sylissä, sillä helle oli valtaisa eikä avoimet ulko-ovet helpottaneet tilannetta yhtään. Body alla ja kastepuku päällä vauva hikoili ja oli hieman tuskainen. Rauhoittui sitten sylissäni kun puhaltelin hänen niskaansa ja päätään. Voi olla, että pään kastelu myös auttoi asiaa :D. Tilaisuuden jälkeen kahvipöytään siirtyessämme uni tuli heti. Vieraiden lähdettyä hän nukahti jopa sitteriin ja yöunille kävi kahdeksalta normiyhdentoista sijaan… Rankka juhlapäivä pienellä <3.
Kastetoimitus päättyi Suojelusenkeli-laulun koskettaviin sanoihin. Tuossa vaiheessa kyyneleet vierivät poskiani pitkin kuin vesiputoukset, vauva oli sylissäni ja pidin häntä kädestä kiinni. Koko kolmannen säkeistön ajan vauva katseli olkansa yli isäänsä minun sormeani tiukasti puristaen aivan kuin laulun sanoja kuunnellen <3. Sydän meinasi pakahtua.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois’,
jos käsi ei enkelin kädessä ois’
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaa sä vois’
sun kättäsi enkelin kädestä pois…