Uskomatonta vauhtia tuo pieni kasvaa! Välillä sitä ei huomaa ollenkaan, kun taas välillä sitä ihan havahtuu ihmettelemään ja katselemaan. Miten hän ennen mahtui syliin näin, miten hän ennen näytti olkaa vasten tämän pituiselta… Miten ennen pää ei hoitotasolla ollessa osunut seinään ja nyt se osuu sinne heti kun pienestikään potkaisee. Miten jatkopalat saa kohta hakea varastosta, sillä sänky alkaa käymään pieneksi. Miten lähes kaikissa housuissa on capri-lahkeet :).
No mutta ei enää, sillä nyt on surutta siirretty liian pienet vaatteet laatikkoon ja laatikko muuttaa varastoon. En vielä raaski käydä vaatteita sen kummemmin läpi, vaan tällä hetkellä tuntuu parhaalta ratkaisulta säilyttää kaikki. Silmät kyyneltyivät, kun katsoin sitä 50-senttistä valkoharmaata raitabodya, jossa tuo rakas pieni synnäriltä kotiin saapui. En usko, sanoin miehelle, ei se tämä ollut, ei näin pieneen kukaan ole mahtunut.
Jostain syystä sitä halusi pitää käden ulottuvilla niitä pieniäkin vaatteita, vaikka ne eivät enää päälle mahtuneetkaan. Niistä joistain oli muodostunut niin tärkeitä ja lemppareita eikä vain raaskinut antaa periksi ajatukselle, että tuon koon päivät ovat lopullisesti ohi. Vauva kasvaa… Mutta onneksi oli jo valmiiksi olemassa seuraavan kokoluokan vaatteetkin, mukavaa vaihtelua pukeutumiseen! Ja niiden joukosta valikoituu sitten taas uusia lempivaatteita, sellaisia, jotka saavat enemmän tunnearvoa kuin toiset. Kovasti muuten vaihtelee kokoluokat eri vaateliikkeiden välillä; aina ei voi vain tuijottaa kokomerkintää, vaan katsoa vaatetta silmämääräisesti. Hassusti vain vaatekaupoilla ollessa sen oman pienen koko unohtuu :).
Missä välissä tuo tapahtui? Missä välissä hän kasvoi tähän neljän kuukauden mittaansa..? Jos puristan häntä oikein kovasti syliini, ehkä hän jää tämän kokoiseksi eikä enää kasva? Ei ainakaan tällä samalla tahdilla. Jep, näin teen.
