/

 

Uusi blogiviikko käynnistyy kissakaksikon kuulumisilla! Kaiken kaikkiaan heille kuuluu hyvää; nauttivat syksyn kirpeydestä, mutta eivät taida odottaa talvea. Tämä vaihe on mukava, kun aurinko vielä paistelee eikä sada vettä. Vaikka itse talvea eivät odotakaan, niin on siinäkin puolensa. Kissanäkökulmasta takkatulen lämpö sekä rasvakerroksen antaumuksellinen kerääminen ovat talven parhaat puolet.

Nyt kesän jälkeen osataan arvostaa myöskin pehmoisia ja lämmittäviä tekstiilejä – niillä on niin mukava ottaa nokosia! Vaikka kokivatkin ison elämänmuutoksen alkukesästä vauvan syntymän myötä, on jotkin rutiinit yhä samat ja niitä arvostetaan entistä enemmän. Kuten samat ruoka-ajat ja nukkumapaikat, esim. vanhemmalla kisulla tuo ikkunanurkkauksen lepotuoli on edelleen vakiopaikka:

Kuvakansiot1

Nuorempi kissa ei ehkä ole ihan niin kaavoihinsa kangistunut ja mm. nukkumapaikaksi kelpaa lähes mikä vain, missä nyt sattuu tilaa olemaan, silloin kun luomet alkavat lupsumaan… Yksi vanha kiva rutiini tai tapa on jogurttipurkin nuoleminen. Tässä talossa ei saa kantta avattua ilman, että saa pari karvaista kaveria viereensä.

Nuorempi kisu ei ensimmäisen viikon jälkeen ole juurikaan vauvaan reagoinut; hän käyttäytyy kuin vauva olisi aina ollut meillä. Hänen silmissään vauva on jo täysin yksi meistä. Vauvan jalkoja pusketaan siinä missä meidän aikuistenkin jalkoja: niitä pusketaan poskilla ja nenulla ja aina välillä niitä asianmukaisesti myös nuolaistaan. Kollaasissa yksi kuva tuollaisesta jalkahierontatuokiosta. Vauva naureskeli, kisun pehmeä turkki tuntui varmasti ihanalta paljaita jalkoja vasten! Noin kolmen kuukauden iässä vauva kiinnostui kissoista ja alkoi seuraamaan heidän touhujaan.

Vanhempi kissamme on myöskin hyväksynyt vauvan ja yhteiselo on sujunut helpommin kuin olin odottanut. Ajattelin nimittäin etukäteen, että tuo herkkä kisu stressaisi asiaa valtavasti, mutta onneksi olin väärässä. Mitään mustasukkaisuuttakaan ei ole ilmennyt, sillä pyrimme huomioimaan kissaa niin paljon kuin vain mahdollista. Joskus pelkkä puhuminen ja kisun silittely näyttävät tepsivän, jos syliin ei aivan heti pääsisikään.
Tosin joskus hän katsoo mua tietynlaisella katseella, yleensä silloin kun vauva on sylissäni. Aivan kuin hän miettisi, että taasko sun syli on varattu… Tuollaiset katseet vihlovat sydäntäni. Tuntuu pahalta, että sylini ei ole aina hänen halutessaan vapaa. Mutta onneksi kotona on toinenkin syli ja onneksi kisu on viihtynyt aina myös miehen sylissä. Kyllähän se äidin aika jakautuu myös silloin, kun perheeseen syntyy toinen tai kolmas (jne.) lapsi; sama se on lemmikkieläinten kohdalla. Halailen, silittelen ja sylittelen kisua kyllä mahdollisimman paljon. Mietin usein, että kuinka kauan olemmekaan tällä pallolla yhdessä tallanneet… Sitten hoksaan sen; kyllä hän tietää. Hän on niin erityislaatuinen ja viisas kissa. Hän tietää, kuinka äärimmäisen tärkeä ja rakas mulle edelleen on, vaikka aikani jakautuu nyt vauvallekin. Hän tietää ja jaksaa odottaa.

 

/

 

027

Eilen vietettiin kotilauantaita. Vain kauppareissu tehtiin, muuten päivä hurahti kotosalla; sisällä ja ulkona puuhastellen. Niin peruspäivä, että ihan tavallinen ja yksinkertainen ruokakin tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Mieli teki jauhelihakeittoa! Keiton kanssa maistuu aina omatekoiset sämpylät, joten niitä leivoin eilenkin:

019

040

047

Nyt riittää omenoita, niitä saa herkutella aamusta iltaan! Kävin vauvan kanssa perjantaina mummuni luona ja sieltä lähti mukaan pussillinen kauniin punertavia ja ihanan tuoksuisia omenoita.

024

054

Vauva otetaan ruoka-ajoiksi pöydän päähän, jotta hänkin näkee mikä on homman nimi. Vielä mennään pelkällä rintamaidolla, mutta parin kuukauden päästä tilanne on jo eri ja hänkin pääsee pikkuhiljaa tutustumaan makujen maailmaan. On kyllä niin hauska tuo pikkumies! Hän opettelee ja oppii koko ajan uusia ääniä; tällä hetkellä on sellainen tekoyskä-vaihe. Ihan totisena yskii kuivaa yskäänsä aina silloin tällöin, useita kertoja päivässä. Silmätkin menevät hassusti kurttuun, kun suu pyöreänä kieli keskellä suuta yskähtelee :).
Tämä vaihe on muuten aika mielenkiintoinen, kun missään ei enää huvittaisi nojailla… Sylissä sitä ei olla tehty enää aikoihin, mutta nyt tästä syöttötuolisitteristäkin pyritään vain kunnon istuma-asentoon – nojaaminen on vauvoille!:

056

Iltapuoli puuhasteltiin ulkona syyskukkia istutellen. Tälle illalle jäi vielä tekemistä – aurinkovarjo ja riippukeinu taitavat jo päästä varaston uumeniin ;). Sohvaryhmä saa vielä jäädä terassille, pehmusteet vain korjattiin pois. Nimittäin vauva ei juurikaan vaunuissaan viihdy (etenkään vaunukopassa), joten haukkaamme aina silloin tällöin raitista ilmaa terassilla istuskellen… Viime aikoina hän on suostunut turvakaukalo-vaunurunko -yhdistelmään ja siellä on sitten jokusen kerran unikin yllättänyt. Nukkuu maksimissaan puoli tuntia, joten en koe tätä turvakaukalojärjestelyä pahana. Ratasosaan siirtymistä odotellessa! Uskon, että siinä tulee kyllä viihtymään, koska niin kovasti tykkää ympärilleen katsella.

067

Molemmat kissat nukkuvat tässä sohvalla, vauva omassa sängyssään. Mies lähti harrastuksensa pariin ja itse taidan ottaa pientä välipalaa teekupposen kera. Olen aivan onnessani: vauva herätti viime yönä vain kerran puoli kahdelta! Nukuin kahdesta viiteen: kolme kokonaista tuntia heräämättä kertaakaan – en muista milloin viimeksi tuollainen pätkä! (Viideltä heräsin kissojen vuoksi.) Olipa levännyt olo tänä aamuna! Vauvaa ovat selvästi vaivanneet hampaat viime päivinä, taas, sillä sormet on suussa jatkuvasti ja yöt on levottomia ja itkuisia. Ihanaa, että hänkin sai viime yönä kunnon levolliset yöunet. Toivotaan parasta myös ensi yön osalta! :)

 

/

 

Starttasin tuossa viikolla taas uintiharrastukseni ja tepastelin ystäväni kanssa uimahallille. Allasvälejä kauhoessani muistin, että kun viimeksi olin uimassa (en uskaltanut koko kesänä rintatulehduksen pelossa uida!), niin tuo mussukkamme oli mahassani <3. Hän oli aina uintiaamuisin ihan rauhassa ja vasta lounaalla uintireissun jälkeen alkoi tarmokkaasti potkia ja touhuta. Uiminen muuten paransi pohjeluun murtumaani raskausaikana huomattavasti! Lopullisesti kivun vei vasta vauvan syntymä, joten tuotakin toipumista raskaus viivästytti melkoisesti.

Tuosta uimisesta muistin vauvauinnin! Olemme miehen kanssa aina silloin tällöin miettineet, että se voisi olla mukava koko perheen harrastus. (Tai no kissat varmaan ihan mielellään jäävätkin tuollaiselta reissulta kotiin…). Olisi huippua lukea teidän vauvauintikokemuksistanne, jos teillä sellaisia on! Minkä ikäisenä aloititte, miten sujui, miten vauva reagoi, miltä sukeltaminen tuntui vai pääsittekö sinne asti ja mitä vain mieleen juolahtaakaan kertoa! Onko mahdollisesti jotain, mitä olisi ainakin hyvä huomioida?

00

En ole vielä selvitellyt Kokkolan vauvauintiaikatauluja sen tarkemmin, mutta varmasti pian pitäisi paikka varata, jos sinne aiomme, sillä taitavat olla melkoisen suosittuja! Epäröintiä aiheuttaa lähinnä se, että poikamme on kovin aamu-uninen ja kaikki menot ennen klo 10 tuntuvat hieman vastahakoiselta ajatukselta… Mutta jospas tuo rytmi muuttuisi pikkuhiljaa, nykyään kun käydään yöunillekin jo klo 22 aiemman klo 23 sijaan! Mutta nyt saunailtaa viettämään ja teidän kommenttejanne odottelemaan!