– Syyään nyt aivan rauhallisesti.
– Joo. Mut ku ei pysty. Se voi herätä ihan millon tahansa. Pakko hotkia.
Varmasti tuttu monen muunkin äidin suusta tuo lausahdukseni? Tuollainen keskustelu käytiin minun ja mieheni välillä viime lauantaina Ylivieskan Pedrinaksessa. Vietimme Ylivieskassa oikeastaan koko päivän. Kävimme kirppiksellä, Askossa, Kärkkäisellä ja myöskin tuolla syömässä. Mulla oli suunnitelma, miten saisimme syötyä rauhassa vauvan nukkuessa. Olimme kaupoilla niin kauan, että poitsu alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Hänen haukotellessaan siirryimme kassajonoon maksamaan ostoksemme. Sitten ruokapaikkaan pöytää varaamaan ja tilaamaan. Tämän jälkeen minä lähdin vauvan kanssa ulos vaunuilemaan, jotta hän nukahtaisi ja sehän tapahtuikin kymmenessä minuutissa. Sitten takaisin ravintolaan, josta olimme valinneet sellaisen pöydän, jonka viereen vaunut hyvin mahtuivat. Söimme salaattimme ja odottelimme pääruokaa vuorotellen vaunuihin vilkuillen… Mutta koska hän ei edelleenkään ole mikään päivänukkuja, nukkui tuolloinkin vain puoli tuntia. Juuri sen ajan, jonka söimme. Saimme kuin saimmekin siis syödä ravintola-annoksemme rauhassa: ensimmäisen kerran vauvan syntymän jälkeen :).
Meillä onkin nyt suunnitelmissa illallinen Wanhassa Lyhdyssä, siellä ei hotkita! Vauva menee siksi ajaksi isovanhemmille hoitoon, joten saamme syödä ruokamme kaikessa rauhassa aikuisten kesken. Miehen kanssa emme ole kaksistaan juuri missään vauvan syntymän jälkeen käyneet; ainoastaan eräässä kultasepänliikkeessä kesällä. Että eiköhän nyt ole sitten jo aikakin! Synnärillä eräs hoitaja muistuttelikin juuri tuosta; sanoi, että on tärkeää viettää säännöllisesti kahdenkeskeistä aikaa puolison kanssa. Käydä silloin tällöin yhdessä kahvilla, syömässä tai harrastamassa. Mietin, että voisimme joku päivä lähteä yhdessä vaikka uimaan tai keilaamaan. Viimeksi kävimme yhdessä uimassa raskausaikana, mutta keilaamisesta onkin yli vuosi aikaa. Mielellään tuollaisia tuokioita eikä siten, että vauva menisi yökylään. Siihen en taida olla valmis vielä aikoihin :P.
Yöheräämiset! Siinäpäs aihe, joka kiinnostaa mua nyt suunnattomasti. Voisin alkuun kertoa hieman meidän öistä. Vauvammehan nukkui ensimmäiset viikkonsa pääsääntöisesti seitsemän tunnin öitä heräämättä, sitten pikatankkaus ja uni jatkui vielä muutaman tunnin ajan. Tuo kuitenkin muuttui kolmen ikäviikon kohdalla, jolloin jouduimme lastenosastolle lähes viikoksi. Siellä vauvaa oli heräteltävä öisin… Sen jälkeen vakiintui 2-3 yöherätyksen aikajakso. Kolmen kuukauden iässä tuli kausi, jolloin yöt olivat melkoista härdelliä. Heräilin lukuisia kertoja yön aikana, en pysynyt laskuissa mukana. Vauva oli levoton ja itkuinen eikä rauhoittunut kuin rinnalle (tuttia ei huoli enkä ole enää aikoihin yrittänyt sitä edes tarjota, vaan olen pikkuhiljaa hyväksynyt oman roolini tuttinakin :D…). Uskon, että tuolloin tuloaan tekevät hampaat valvottivat pientä. Joskus 1,5 tunnin aikana heräsin jopa kolme kertaa häntä rauhoittelemaan. Aamuisin vauva oli kuitenkin pirteä kuin peipponen, äiti ei :). Tuo vaihe meni jonkin ajan kuluttua ohi ja nyt pari viikkoa sitten palasimme suht normaaleihin öihin (seuraavaa katkonaista vaihetta odotellessa…).
Tällä hetkellä vauva herää öisin 2-3 kertaa, edes yhden herätyksen taktiikkaan emme ole päässeet (sellaisia öitä on vain satunnaisesti). Olen huomannut, että kahden yöherätyksen jälkeen olo on aamuisin ihan ok, mutta kolmen yöherätyksen jälkeen en viitsi aamuisin katsoa peiliin… Että tuossa näyttää menevän se raja väsymyksen suhteen. Täysimetystä olen ajatellut jatkaa siihen puolen vuoden ikään asti, jos vain maito edelleen riittää ja vauva hyvin kasvaa. Olen kuullut, että kiinteiden aloituksella olisi yhteys katkeamattomiin yöuniin – pitääkö teidän kokemuksienne mukaan paikkansa? En oikein usko tuohon meidän kohdallamme, sillä joskus vauva haluaa rinnalle ihan muuten vain, ei tunnu olevan edes nälkä… Joskus mietinkin, miten onnistun ikinä lopettamaan imetyksen ja etenkin: miten vauva on ikinä valmis luopumaan rinnasta? Ehkä se tietty ikä vain saa sen sitten aikaan eikä luopuminen tunnu hänestä enää niin pahalta? Ajattelin täysimetyksen jälkeen kuitenkin jatkaa imettämistä kiinteiden rinnalla. En tiedä kuinka pitkään, en aio sitä etukäteen edes suunnitella. Aika näyttää.
Viime yönä herätyksiä oli vain yksi, neljän jälkeen. Itse olin ollut tuolloin jo puoli tuntia hereillä, voi HUOH. Herään siis automaattisesti siinä puoli neljän aikoihin, joka on viime aikoina ollut vakiosyöttöaika. Täytyy ehkä herättää vauvakin aina silloin syömään, kun joka tapauksessa olen hereillä siihen aikaan… Vauva nukahti eilen yöunille vähän ennen kymmentä ja porskutti sitten alkuun sen kuusi tuntia heräämättä. Kun nousin häntä sängystään nostamaan, jätti sydän lyönnin välistä: hän oli möyrinyt sängyssä ollen siellä aivan poikittain! Kännykän antaman pienen valon avulla en meinannut uskoa silmiäni, hän kun ei ole moista ennen tehnyt ja jos möyriikin kovasti, herään siihen ääneen heti. Tuollainen unissaan möyriminen pelottaa mua, koska pelkään hänen jäävän tiukasti peittonsa alle tai jotain muuta vastaavaa.
Mutta kertokaahan! Miten teillä menee/on mennyt yöt vauvan kanssa? Tiedän käynnissä olevaan arvontaan osallistumisestanne, että siellä on paljon äitejä taustalla, joten ei muuta kuin omia kokemuksia jakamaan! Kuinka pitkiä yöunia vauvanne nukkuvat, entä päiväunia? Missä vaiheessa aloititte kiinteät? Oliko sillä vaikutusta yöuniin? (Tokikaan en aio kiinteitä tuon seikan vuoksi aiemmin aloittaa, ainoastaan siinä tapauksessa, jos pelkkä maito ei enää vauvalle riitä.) Vauva nukkuu vielä aamupäiväuniaan, joten taidan hörpätä kupposen kuumaa ja… oikeastaan vain olla, tekemättä mitään!
