152

Tuo rakas mussukka herkkupala pusuposki söpöliini hurmuri täyttää tänään jo viisi kuukautta, siis voiko olla tottakaan! Kuukauden päästä vietämme puolivuotissynttäreitä, sitten enää samanmoinen ja hän on jo vuoden ikäinen! Puolivuotispäivää voisi ihan pienesti juhliakin. Oletteko te viettäneet lapsenne puolivuotissynttäreitä?

153-crop

Täällä nukuttiin viime yönä viikon tauon jälkeen aika kivat yöunet: herätykset klo 3 ja 7, ainoastaan kaksi! En nyt kuitenkaan liikaa tuuleta, mutta viikon olemattomien yöunien jälkeen jo tuo yksi yö tuntui melkoisen kivalta :). Tosin itse valvoin aamuyöstä tunnin, en meinannut millään saada enää unen päästä kiinni, kun vauva kolmelta herätti.

Kovin touhukas pakkaus on tuo pieni poikamme! Koko ajan täytyy käsillä puuhastella ja tutkia jotain. Kuuntelee myös mielellään kun laulan hänelle ja tutut laulut saavat aikaan niin kauniin hymyn että! Tuo hymy sulattaa äidin sydämen ihan joka kerta. Sylissä ei voisi mielestään olla liikaa, eikä liioin rinnallakaan ;). Ruokapaussin loppupuolella on alkanut pitämään hauskaa maiskutusääntä, jota säestetään hartain huokauksin. On kovin sosiaalinen vauva, tykkää käydä eri paikoissa ja nähdä ihmisten touhuja. Erityisesti lasten puuhasteluja ja ääniä on kiva seurata puistoissa. Yksi lempipuuha on jo jonkin aikaa ollut omien sukkien pois ottaminen. Joskus leikkiessä kärsivällisyys tietyn lelun kanssa loppuu, mutta sukkia nypitään pitkään ja keskittyneesti eikä luovuteta ennen kuin ne on irti. Sen jälkeen sukat päätyvät suuhun, kuten kaikki muukin. Maailman ihanin ja rakkain lapsi, jonka suureksi onneksemme saimme elämäämme ilostuttamaan.

Onnea äitin ja isin pieni päivänsäde <3.

 

 

Kaksi eri kissaa, samassa kodissa, samoissa turkin sävyissä, samaa sukupuolta, mutta täysin eri luonteet. Toinen niin herkkä ja varovainen, toinen rohkea ja rämäpää. Yhteistä heille on kuitenkin suuri sydän sekä todella kultainen ja kiltti luonne. Mun murmelit <3 <3.

Kissat tulivat aika aikaisessa vaiheessa osaksi blogiani; joskus heitä näkyy täällä enemmän ja joskus vähemmän. Jo neljän vuoden ajan, vuodesta 2010 saakka, heidät on tunnettu täällä nimillä vanhempi kisu ja nuorempi kisu. Olen joskus saanut kysymyksiä heidän nimistään, joten kohta seuraa tämä suuri uutinen :D.

Muistatteko muuten vanhemmat postaukseni, joissa nuorempi kisu täytti viisi (Pieni synttärisankari mun) ja vanhempi kisu 10 vuotta (Toinen pieni synttärisankari mun)? Noissa postauksissa kerroin, miten kisut meille päätyivät, kuvailin heidän luonteitaan hieman tarkemmin sekä paljastin kissojen useat lempinimet. Niitä onkin syntynyt vuosien varrella säännöllisesti ja syntyy yhä edelleen uusia.

Vanhempi ikinuori kisuneiti täytti reilu kuukausi sitten 12, hän on syntynyt Kalajoella. Hänen lempinimistään on viime aikoina ollut eniten käytössä Stig, tuttavallisesti ihan vaan Stigu. Saanko esitellä tämän kauniin herkkäkatseisen sydänkäpyseni, Tigrun:

cats00

Tigrusta on viime kuukausina (erityisesti raskausaikanani) paljastunut mentalistin vikaa, joten hän onkin saanut ansiokkaan lisänimen Mentalisti Tigru Karva.

Tigrun kauhuksi eräänä toukokuisena päivänä Kälviällä syntyi tämä pieni pallero, joka muutti meille. Tämä rohkea, kovan kehräysäänen omaava ilmeikäs vanttera voimapussi täytti toukokuussa 7 vuotta, samana päivänä jona vauvamme syntyi. Saanko esitellä poikamme tulevan painikaverin, Sissyn:

cats00

Olen aina tykännyt nimestä Sissi, katselin joskus pienenä äitin kanssa niitä itävaltalaisia Sissi-elokuvia. Keisarinna Sissi, kuten eläinlääkäri kisua joskus kutsui. Ajattelin, että hieman enemmän naisellisuutta ja hempeyttä mukaan kuitenkin ja kisun nimi kirjoitetaankin siksi Sissy. Vähän lempeämpi kirjoitusasunsa vuoksi, eikö totta? Kissa on kuitenkin niin äijä, todellinen poikatyttö, kuten taisi elokuvien keisarinna Sissikin olla. Mies aina sanookin, että kissa on ottanut nimensä turhan kirjaimellisesti… Nimi on enne, voimme todeta jälleen kerran.

On ihana seurata, miten poikamme seuraa kissojen liikkeitä silmät suurina mielenkiinnosta. Pää kääntyy heidän peräänsä kuin huudahtaen hei, mikäs karvatollo tossa meni! Tigrua joskus hieman jännittää tuo päivä päivältä äänekkäämmäksi käyvä minimies. Silti rohkeasti pysyttelee samassa huoneessa, joskus jopa samalla sohvalla kuin kiljahdusten äänilähde. On kuitenkin vauvan ansiosta muuttunut huomattavasti rohkeammaksi, ennen säikkyi aika pienistäkin. Silti on hyvä olla varuillaan ja hän taitaakin kauhulla odottaa sitä päivää, kun vauva lähtee liikkeelle (jos osaa moista vielä edes aavistaa…). Tigrua täytyykin huomioida suurella määrällä hellyyttä ja pitää huoli siitä, että hän pääsee aina johonkin omaan rauhaansa lepäilemään, kun siltä tuntuu. Jonnekin oikein pehmoiseen ja lämpöiseen paikkaan.
Sissy on eri maata, hän menee jo omatoimisesti vauvan silitettäväksi. Hieman ronskimpi kisunen kun on, hän tykkää myös hieman rajummista silitysotteista ja niitähän poitsu tarjoilee :D. Silitys on tyyliä LÄTS ja rutistus. Siinä on hyvä olla aikuisen kädet ihan vieressä, ote on joskus aika tiukka… Tigrua ei tuolla tavoin käsitellä, mutta jostain syystä Sissy tykkää moisesta; kehrää kovasti, nuolaisee karhealla kielellään ja kerjää lisää. Uskon hänen vaistoavan, että kyseessä on pieni vauva eikä ns. lähde ronskiin leikkiin mukaan. Joskus saattaa siristellä silmiään, mutta karkuun ei ole vielä koskaan juossut. Sissy myöskin rrrakastaa vauvan myötä kotiin tulleita uusia härveleitä kuten vaunuja ja turvakaukaloa (kuten kuvakollaasista näkyy!). Vielä ei ole lenkillä tuolla alakorissa pysynyt, mutta kotipihalla on sieltä käsin liikkuvista vaunuista maisemia katsellut!

Kiitokset teille aivan ihanista kommenteistanne kissoihimme liittyen kaikkien näiden vuosien aikana! Ovat ilahduttaneet valtavasti meitä jokaista! :)

 

 

Tiedättekö, esikoisvauvan äidillä ei aina ole helppoa. Asiat on niin uusia, kaikki koetaan ensimmäistä kertaa. Vaikka oman vauvan tuntee kuin omat taskunsa, paljastuu hänestä säännöllisesti uusia piirteitä. Välillä tuntuu, että ensimmäisinä viikkoina aistin hänestä herkemmin, mitä hän milloinkin tahtoo/on vailla. Nykyään olen joskus hieman pallo hukassa, mutta onneksi noita hetkiä on kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän.

Yksi tuollainen hetki oli viime viikolla. Se kesti oikeastaan lähes koko viikon ja jos totta puhutaan, on päällä edelleen… Lähes vain ja ainoastaan öisin. Vauva alkoi viikko sitten heräilemään öisin 1-2 tunnin välein, nukkui muutenkin levottomasti. Haluaisi nukkua vain rinnalla ja sehän on täysi mahdottomuus; silloin minä en nuku. Nyt viikonloppuna tuo alkoi näkyä päivälläkin: kun oli syönyt ja alkoi torkahtamaan, otin vauvan pois rinnalta. Uni ei jatkunutkaan, vaan hän heräsi ja ilmoille pääsi katkera itku. Ei muuta kuin ulkovaatteet päälle ja vaunuilemaan, vaunuissa uni tuli ilman itkua. Tuo kikka ei kuitenkaan toimi öisin tai toimisi varmaankin, mutta minä en öisin aio vaunuilla.

089

Mielessä pyöri terveydenhoitajan neljäkuukautisneuvolassa tokaisema huomaat kyllä jos vauva on lisäravinnon tarpeessa, hän mm. heräilee tiheästi öisin… Harmittelin hieman, että nytkö sitten täytyy kiinteät aloittaa, olisin mieluusti täysimettänyt sinne puolen vuoden ikään saakka, koska meillä se näytti niin hyvin sujuvan. Mietiskelin jo, millä aloitamme kiinteät murkinat ja päätin, että ensimmäisenä keittiöstäni valmistuu makeahkoa ja suht masuystävällistä bataattisosetta.

Eilen illalla kuitenkin muistin taas termin tiheän imun kausi. Ensimmäinen sijoittuu yleensä kolmen kuukauden ikään, näin meilläkin, vaikka en sitä juuri nyt oikein muistakaan… Se ei muistaakseni kestänyt montaa päivää. Pohdin, että tuleeko noita tiheän imun kausia vielä toinenkin ja googlettelun perusteella kyllä: viiden kuukauden iässä, joka pojallamme tulee täyteen ylihuomenna. Löysin useita keskusteluja aiheesta, tuttuja muiden äitien mietteitä, samoja ajatuksia olen itsekin mielessäni pyöritellyt. Kuten se, miten tässä vaiheessa vaivaa vahva uskonpuute täysimetystä kohtaan. Ja miten todennäköisesti neuvolassa tässä kohtaa suositeltaisiin kiinteiden aloitusta. Useat varmasti aloittavatkin eikä siinä mitään pahaa olekaan, etenkin jos vauva sitä lisäravintoa tarvitsee ja onhan tämä äideille kovin raskasta herätä öisin 1-2 tunnin välein vauvaa syöttämään ja kun tätä vielä kestää näin pitkään. Mutta miksi sitten tunnen pettymystä, jos otamme kiinteät kuvioihin jo nyt emmekä vasta kuukauden päästä? Jos kyse ei nimittäin olekaan lisäravinnon tarpeesta, aloittaisimme kiinteät oikeastaan turhaan ja turhan aikaisin. Joidenkin äitien kokemuksella kiinteiden aloituksella ei ollut merkitystä (teelusikallinen (tai pari) sosetta päivässä ei juurikaan masua täytä…); vauva jatkoi rinnalla asumista pöperöistä huolimatta, sillä tiheän imun kausi on tiheän imun kausi. Uskoisin, että noin meillekin kävisi ja tuon valossa tuntuisi turhalta aloittaa kiinteät, mutta sitten taas toisaalta, onko tämä kuitenkin vauvan keino kertoa, että rintamaito ei enää ole tarpeeksi? Vai tilaileeko hän vain lisämaitoa tuleville viikoille? Kuinka pitkään tiheän imun kausi oikein kestää?
Päivisin vauva syö 3-4 tunnin välein, joskus jopa 5 tunnin välein, joten silloin maito kyllä tuntuu riittävän vallan hyvin ja pitävän nälän poissa. Olen yrittänyt tankkailla päivisin tiheämpään, jotta öisin olisi masu täynnä, mutta ei vaikutusta ainakaan toistaiseksi.

045

Olin yhdessä vaiheessa jo ihan varma, että kaikki johtuu vauvan uudesta yöpuvusta! :D Otin sen nimittäin käyttöön juuri silloin, kun nämä heräilyt alkoivat. No, pyjamakin vaihdettiin tässä jokunen yö sitten – arvaatte varmaan; ei vaikutusta. Ai että mä olen nauranut tuolle, hahah!

057-crop

Vielä yksi aiheeseen liittymätön juttu – Maija Mehiläinen! Se on yksi poikamme lempilauluista ja hoilottelen sitä(kin) päivittäin. Tuon rapisevan mehiläisen saimme mukaan synnäriltä Libero-kassissa. Viime viikolla näin kasan tuollaisia kirppiksellä: ”vauvan lelu, 1 €/kpl”. Siis TÄH! Ja kyllä, ne oli todella käytetyn näköisiä. Alunperin ilmaiseksi saatuja, vauvan valmiiksi kuolaamia leluja. Mikähän olisi aikuisille vastaava kirppistuote? Hyh!

094

Mutta takaisin postauksen aiheeseen: onko ruudun sillä puolen joku samassa tilanteessa tai kuulostaako muuten vain tutulta? Mistä olette huomanneet, onko vauvalla tiheän imun kausi vai johtuuko kaikki lisäravinnon tarpeesta? On se varmasti rankkaa vauvallekin: tilailla maitoa kaiket yöt! (Vaikka se tuntuukin olevan hänen lempipuuhaansa…) Toivottavasti tällä viikolla jo koittaa rauhallisempi yö, edes yksi sellainen :).

Kirpsakkaa syysviikkoa! Täällä on ihan kuurainen maa ja taas yksi kaunis aurinkoinen syyspäivä edessä!