/

 

Karmaiseva herätys aamulla: pesäpallon kokoinen kaktus kurkussa. Vauva pirteänä vieressä, itseäni olisi hieman vielä nukuttanut… Ajattelin ensimmäistä kertaa ikinä, että nukun aamupäivällä, kun vauvakin torkahtaa. Aamupäiväunet kun ovat hänen pisimmät päiväunensa. Ei muuta kuin ylös, vaipanvaihtoon ja aamupalalle, kissoille murkinaa ja vauvalle aamupuuro! (Kyllä, kiinteät ovat kehissä, mutta tästä lisää jonain toisena päivänä!) Leikkimistä ja touhuamista, kunnes vauva alkaa näyttää ja kuulostaa väsähtäneeltä. Oih, vihdoin se hetki, minäkin taidan vähän ummistaa silmiäni, kerrankin päiväsaikaan. Vauva torkahtaa 20 minuutiksi (yleensä aamupäiväunet ovat noin 40-minuuttisia), osan tuosta ajasta syö. Tarvitseeko sanoakaan: itse en ehtinyt kuin uneksia unesta :).

Uusi suunnitelma päivälle: kaupunkiin erästä vauvakaverilla nähtyä lelua metsästämään ja sehän löytyi kuin löytyikin BR-Lelusta! Kyseessä on Fisher Pricen kaukosäädin, tuntuu kovin mieluisalta. Kaupungilla kävimme myöskin moikkaamassa mummua ja päivän vaunulenkki sijoittui keskustan kaduille. Kaunis aurinkoinen syyspäivä: oikein omiaan katsella kotikaupunkiaan hieman erilaisin silmin. Kokkolan viehättävässä pikkukeskustassa on paljon kauniita rakennuksia! Vauvan nukahdettua alkoi tehdä mieli jotain lämmintä juomaa, joten erään kahvilan kohdalla piipahdinkin sisälle lämpimään tunnelmaan. Join kaikessa rauhassa kaakaon ja herkuttelin daim-valkosuklaajuustokakun palasen. Viimeisillä lusikallisilla vauvakin heräsi katselemaan kahvilan menoa.

Kuvakansiot1

Kahvilasta kotiin kissojen seuraan! Nyt täältä sohvannurkasta torkkupeiton alta näppäilen, mies lähti vauvan kanssa päivän toiselle vaunulenkille. Jotain vinkkejä tämän kurkkukaktuksen nopeaan selättämiseen? Tuota luonnon omaa antibioottia hunajaa on tullut silloin tällöin teelusikallisia nautittua. Toivottavasti jäisi tähän eikä tulisi mitään ihmeempää flunssaa, varsinkaan vauvalle! Yhdessä ohjelmassa sanottiin, että väsymys näkyy monin tavoin, myöskin vastustuskyvyn heikentymisenä. Varmasti tähän sairastumiseen onkin osasyyllinen viime viikkojen olemattomat yöunet. Päivä kerrallaan eteenpäin ja tänään saunan jälkeen ajoissa yöunille! Eivätkö olekin ihania näin syksyisin tällaiset tunnelmalliset koti-illat saunan ja takkatulen kera? Niistä ei saa tarpeekseen! Niin ja mieltä piristää melkoisesti myöskin eräs miniloma, jonka tänään varasin, oi oi! Vaihtoehtoina kyseiselle ajankohdalle olivat kahden hengen perushuone yökerhon yläpuolelta tai sitten saunallinen ja poreammeellinen sviitti rauhalliselta puolelta. Jaa-a, kummankohan tämä äippä valitsi :D.

 

/

 

119

Kuulin aamulla ystävältäni, että Oulussa on kuurainen maa. Täällä ei, täällä on perussyksy; pikkupakkasia ja valkoista maata odotellessa! Sellaisesta haaveilin tänä aamunakin herätessäni ja muistelin, että viime vuonna tähän aikaan olin tainnut kuunnella jo ensimmäisiä joululauluja… Ehkä tuon aika on kohta! Tuntuu kyllä niin ihanalta, että saan olla kotona vauvan kanssa ja aloitella yhteisiä päiviämme kaikessa rauhassa kodin lämmössä. Vaikka yö olisikin ollut huonouninen, antaa tuon pienen halaaminen ja suukottaminen valtavasti voimaa. Siitä se päivä aina kivasti käynnistyy, pienellä halituokiolla sekä hymyjen ja kikatusten ihastelulla!

131

Tässä muutama kuva eräältä viikonlopulta. Syksyn sävyt ovat viime aikoina olleet kauneimmillaan. Puita tulee ihasteltua tämän tästä, aivan upea väriloisto! On vihreää, keltaista, oranssia ja eri punaisen sävyjä suloisessa sekamelskassa.  Vielä näky on suurimmaksi osaksi tuollainen iloisen värikäs, mutta sitten kun viimeisetkin lehdet putoilevat maahan, alkaa näyttää harmaalta ja hieman surulliseltakin. Silloin alan viimeistään toivomaan, että pysyvä lumi sataisi maahan.
Mulle on tässä kodissa muodostunut eräs kiva alkutalven rituaali. Se on yleensä toteutunut lokakuun paikkeilla, sijoittuu aina aamuun tai aamupäivään. Sitä ei voi etukäteen suunnitella, se toteutuu kun herään ja näen ikkunasta valkoisen maan. Ja pakkasen, sillä kyllä, senkin voi ikkunasta nähdä! Laitan joululevyn soimaan (perinteisesti tuolloin Michael Bublén pehmeä ääni valtaa kodin) ja sytyttelen villasukissa sipsutellen muutaman kynttilän sinne tänne. Käperryn sohvannurkkaan lämpöisen torkkupeiton alle ja katselen olohuoneen isoista ikkunoista takapihalle. Kissa (tai pari) vieressäni, kädessä kupponen jotain kuumaa: teetä, cappuccinoa tai glögiä. Täydellinen hetki, josta tulisi hiljalleen putoilevien lumihiutaleiden myötä entistäkin täydellisempi. Tänä vuonna hetki on erilainen, sillä seurassamme on ensimmäistä kertaa myös vauva.

cats

Tuntuu kivalta ja ajankohtaiselta, että tuollaiset ihanan aurinkoiset syyspäivät, kuten kuvassa, jäävät taa ja tilalle saadaan taas uusi ja ehkä vielä ihanampi vuodenaika! Joko te odotatte talvea vai nautitteko vielä syksystä?

 

/

 

Tästä seinätekstistä oli puhetta jo Sisustuksessa OUT -postauksessani reilu viikko sitten. Tykästyin kovasti noihin sanoihin; nehän sopivat meidän kissa- ja vauvaperheeseen kuin nenä päähän! Teksti pääsi koristamaan vauvan nukkumanurkkausta makuuhuoneessamme ja laulua on laulettu päivittäin tekstin hankkimisesta lähtien.

072

062

Aivan valtavan ärsyttävä kiinnitettävä, voin kertoa! Olen aiemminkin kiinnittänyt seinätekstejä, mutta tämä oli vaikein saada onnistumaan. Eri tekniikka ja siitä syystä edullinen hinta, tulos on sitten tuossa ja sehän on vino. Vino ehkä samalla tavalla kuin kirjoittamani teksti yleensäkin: lauseen loput kohoavat :). Siinäpä on nyt sitten jonkin aikaa!

Kiva maanantai-ilta: putsailimme hieman terasseja ja veimme terassikalusteet varastoon talvisäilöön. Vauva sai samalla viettää laatuaikaa veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssaan. Nyt kutsuu sauna (ja pommac-lasillinen) – tunnelmallista syysiltaa!