Rauhallista sunnuntaita! En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt vauvan myötä kynttilöiden sytyttämisestä on tullut aivan oma, ihana ohjelmanumeronsa. On se toki aina ollut mukavaa, mutta nyt se tuntuu vielä erityisemmältä kuin ennen. Ihana viettää tunnelmallisia koti-iltoja tänä pimeänä vuodenaikana ja tuntuu oikeastaan aika mukavaltakin, että se ilta alkaa pimeän tultua ikään kuin jo kolmen jälkeen :). Ehtii kunnolla tunnelmoida joka ilta! Kynttilöistä tulee niin tunnelmallinen, rauhoittava ja lämmin olo. Vaikka ulkona olisi kuinka kylmä tahansa, sisällä on lämmin.

Huomisesta enää tasan kuukausi jouluaattoon, ajatella! Niin nopeasti on nämä viikot vierähtäneet ja taitaapa tämä viimeinen kuukausi mennä vielä nopeammin. Täytyy muistaa nautiskella nyt joka päivä tästä joulun odotuksen tunnelmasta, seuraavaan kertaan kun on taas niin pitkä aika. Jos haluaa laittaa kotiin jo täyden jouluasun, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen! Muiden mielipiteistä viis, jokainen tyylillään! Ennen kaikkea mielestäni on hyvä pitää mielessä se, että joulu ei tule kertarytinällä, vaan joulu tulee vähitellen. Tuota noudatan itse joka vuosi ja sen mukaisesti laitan joulua kotiin pikkuhiljaa. Jos ei ihan joka, niin ainakin joka toinen päivä jotain jouluista esille!

Olen viime aikoina saanut muutamia kysymyksiä kameraani koskien. Kamerani on siis Canon EOS 550D ja käytän siinä sekä kameran mukana tullutta objektiivia että lähes päivälleen kaksi vuotta sitten hankkimaani Sigman 30 mm f/1.4 -objektiivia. Tuntuu, että lähes aina näin loppuvuodesta iskee kamera- ja/tai objektiivikuume… Olen alustavasti miettinyt joko makro- tai laajakuvaobjektiivia. Osaisittekohan mahdollisesti suositella jotain?

Eilen oli aivan ihana lauantaipäivä, pientä joulupuuhastelua aamusta iltaan. Leivoin myös joulutorttuja toistamiseen. Niitä oli jäänyt keittiön tasolle lautaselle yön yli ja kuulkaas, ihme on tapahtunut! Meidän nuorempi suursyömäri-kattimatti ei ollut koskenutkaan niihin! Hämmästelin asiaa miehelle aamulla ja hän totesi, että se on tullut vanhaksi :D. Mutta minä luulen, että se taisi olla vain hämäystä tyyliin en enää kiipeile tasoille, jätä vain se herkku lihaköntti sinne… 

Taidan pitää tässä pienen lepohetken niin kauan kuin vauva vielä nukkuu. Hänellä on vielä hieman nuhaa ja nyt joku tauti on iskenyt meihin vanhempiinkin – päässä humisee ja jyskyttää, myöskin kurkkua kutittaa… Mietin, tuleekohan lasten myötä sairasteltua enemmän, sillä aiemmin mulla saattoi helposti mennä neljäkin vuotta ilman yhtäkään flunssaa ja nyt jo toinen flunssa kolmen kuukauden sisällä! Voi voi… Terveempää ja energisempää oloa teille!