Hrrr mikä pakkanen; -21, mites siellä?

Eilen päivällä veimme tosiaan miehen kanssa kissan Oulun Eläinlääkäriasema Lemmikkiin tutkittavaksi. En tiedä kumpi jännitti reissua enemmän: minä vai kissa. Automatka meni tottuneella automatkustajalla loistavasti ja suihkuttelin kuljetuskoppaan ennen matkaa Feliway-suihketta, jonka luulen helpottaneen stressiä entisestään. En huomannut kissan tassujenkaan kostuvan koko matkan aikana. Olimme paikalla hieman etuajassa ja pääsimmekin lähes samantien tutkimushuoneeseen.
Eläinlääkäri oli ihana, tottunut kissojen käsittelijä. Sai myöskin meidät omistajat rentoutuneiksi. Sanoin, että kissa pelkää suunnattomasti ja saattaa kynsäistä, mutta ei pure. Kissa ei kuitenkaan koko aikana tehnyt mitään muuta kuin murisi ja sähisi; yritti raasu sillä tavalla pelotella kimpussaan häärääjät pois. Eläinlääkäri totesi sitten tutkimusten jälkeen, että oikein yhteistyökykyinen kissa, on vain kova jännittäjä-luonne. Kun kisu huomasi, ettei täältä karkuun pääse, päätti hän alistua kohtaloonsa ja antaa itsensä tutkittavaksi. Monenlaista lääkettä ja piikkiä sai, aina niiden aikana täytyi kuitenkin murista. Huomasin, että riippuu ihan valtavasti eläinlääkäristä, miten kissa käyttäytyy! Jos eläinlääkärillä on varmat otteet eikä hän jännitä/varo kissaa, kaikki sujuu ihan loistavasti.

Tiesittekö, että on olemassa muutama eläinlaji, jotka luulevat, että kun heidän päänsä on piilossa, he ovat piilossa ja turvassa? Tuo ylväs ja peloton metsien saalistaja kissa kuuluu tuollaisiin lajeihin :). Lääkäriasemalla on käytössä pieniä vauvapeittoja, joilla kissojen päät peitetään. (Tämän keinon otan vakituiseen käyttöön!) Näin eläintenhoitaja teki mun murusellenikin, kun eläinlääkäri otti häneltä verinäytteitä. Tähän asti kissa on aina rauhoitettu verikokeen ajaksi, jolloin alhaisesta verenpaineesta johtuen verta tulee aivan tuskallisen hitaasti ja vähän. Nyt oli toisin ja verta saatiin hyvä määrä. Tuo kohta taisi olla tutkimusten pahin, mulle. Mietin siinä taustalla seisoessani, että onkohan mun jalkojen alla vielä maata, mutta tokenin pian. Tässä vaiheessa pääsi itkukin: kissa oli nimittäin niin kauhuissaan, että kakkasi ja pissasi tutkimuspöydälle. Voi mun pieni ressukka <3. Teki mieli kaapata se pikkuinen kainaloon ja juosta kotiin turvaan. Fiksusti kissa kuitenkin asian järjesti: kun Ouluun asti tultiin, niin siinäpäs vähän tuoreita näytteitä!

Pissanäyte oli puhdas, kakkanäyte jäi tutkittavaksi, mutta ihan hyvältä se noin silmämääräisesti näytti. Verikokeiden tuloksista eläinlääkäri soittaa tänään alkuillasta. Niistä tutkitaan mm. haiman toimintaa sekä tarkistetaan, ovatko kissan trombosyytit (verihiutaleiden määrä) tosiaan niin alhaiset, kuin marraskuun lopun pieni verenkuva antoi ymmärtää.
Aivan uskomatonta, että röntgenkuvankin kisu antoi itsestään hereillä ottaa! Hyvän kuvan saivat, jossa näkyi häikkää ainoastaan suoliston kohdalla: siellä oli tosi paljon kaasua :/. Viittaa siis ruuansulatushäiriöön, kuten arvelimmekin ja toivomme nyt kovasti, että verikoetulokset kertoisivat, mikä tuon häiriön aiheuttaa.
Eläinlääkäri kurkkasi kissan vilkkuluomien alle ja silmissä näkyi jonkinmoista tulehdusta, johon saimme kolme kertaa päivässä laitettavaa voidetta. Voin kertoa, että siinäpä urakka (kaksi kertaa takana, noin kolmisenkymmentä edessä :D). Lisäksi kissa sai Trikozol-antibiootteja suoliston bakteeritulehdusten hoitoon: näitä syödään kerran päivässä. Kissa sai eläinlääkäriltä kehuja siitä, kuinka hyvin hänen kurkkuunsa saa tabletin laitettua; murskattuna esim. ruokaan lääke maistuisi kuulemma ihan kammottavalta. Tänäkin aamuna siis tuikkasin pillerin kisun nieluun ja äkkiä ruokaa kuppiin – lääkkeenoton jälkeen täytyy muistaa aina palkita :).

Huomaa mun aktiiviset lenkkeilykaverit = kaksi kököttäjää viime talvelta:

Aivan tutkimusten alussa eläinlääkäri halusi punnita kissan ja siitähän kisu suuttui jo niin maan perusteellisesti että! Hänet yritettiin laittaa sellaiseen pieneen pöytävaakaan, miehen kanssa kutsumme sitä taikinakulhoksi… Ei onnistunut, joten kävivät sitten isojen tyttöjen vaa’alla :D. Kissa painaa 3,8 kg eli oikein ihannepainoinen: kylkiluut tuntuvat, mutta eivät näy. Eläinlääkäri sanoi, että nykyään on tosi pläskejä kissoja ja varsinkin kuivamuonaa puputtavat tuppaavat lihomaan. Sen ei tulisikaan olla kissalle pääasiallinen ravinto, sillä lihomisen lisäksi se aiheuttaa monenlaisia sairauksia; varsinkin silloin, jos kissa ei juo tarpeeksi vettä. Märkäruoka on siis parempi vaihtoehto. Meidän kissat saavat kuivamuonaa noin kourallisen/päivä, ikään kuin välipalana ja samalla se ehkäisee hammaskiven muodostumista.

Kissa oli suurimman osan ajasta eläintenhoitajan sylissä, vaaleanpunaiseen muumipeittoon käärittynä. Tunsi siinä olonsa turvalliseksi. Vähän jäi harmittamaan, ettei kissaa ultrattu, vaikka useaan otteeseen sitä pyysin. Toivon nyt, ettei sille sitten myöhemminkään tarvetta ilmene… Röntgenlääkäri tutki ja selitti röntgenkuvan meille perusteellisesti sanoen, ettei mitään kasvaimia tai mitään muutakaan sellaista löytynyt, jonka vuoksi kissa pitäisi leikata. Odottelemme nyt siis vastausta siihen, mikä kissalle tuollaisen ruuansulatushäiriön aiheuttaa. Toivottavasti tiedon pian saamme ja siihen löytyy hoitomenetelmät.

Kun tutkimukset olivat ohi, nostettiin kissan viereen kuljetuskoppa tutun ja turvallisentuoksuisen peitteen kera – sukelsi sinne ihan perälle melkoisen nopeasti, sekuntiakaan epäröimättä. Eläinlääkäri laittoi perään vielä muutamia herkkunappeja, mutta ei, niihin ei meinattukaan kajota. Vasta kun lähdimme ja mies nosti kuljetuskopan auton takapenkille, hotkaisi kissa herkut suihinsa :D. Mutta ei missään nimessä eläinlääkärin nähden!
Kotimatkakin sujui hienosti, kovin väsynyt oli pieni matkalainen. Kotona käyttäytyi hassusti: ylväänä asteli jokaisen makuuhuoneen ovelle ja kurkisti sisään :D. Halusi ehkä tarkistaa, ettei se eläinlääkäri vain ole täällä? Ajattelin, että linnoittautuu varmastikin saunaan, mutta viihtyi siellä vain kymmenisen minuuttia ja vietti sen jälkeen koko illan meidän seurassamme, tuli normaalisti jopa syliin, joten kaikki oli anteeksiannettu.
Tänään hemmottelut ja hellimiset jatkuu! Myös nuorempi kisulainen pääsee niistä sekä hemmotteluruuista tärkeänä vertaistukilaisena osalliseksi :).