Toisille nämä välipäivät ovat vielä joulua, toisille joulu on jo täysin ohi ja katseet ovat vain ja ainoastaan tulevassa. Itselleni nämä taitavat olla juurikin niitä nimensä mukaisia välipäiviä, haahuilen tässä välimaastossa osaamatta päättää, onko joulu jo ohi vai ei. Taidan kyllä olla sitä mieltä, että kyllä se ohi on ja on aika tehdä pieni kooste menneistä joulunpyhistä. Oman joulunviettoni lopettaa nimittäin joulun muisteleminen ja pienimuotoinen yhteenveto ihanista joulunpyhistä ennen vuoden vaihtumista. Aiemmin tälle ei ole ollut aikaa, mutta vielä ehtii hyvin! Jonkun kerran on jo pian alkava vuosikin mielessä pyörinyt, mutta joulu on ollut vielä tämän päivän mielessäni. Kun siirrän joulumuistot tänne, muistaa taas ensi joulunakin, missä olimmekaan minäkin päivänä ja miten ne pyhät sujuivatkaan. Helposti nuo asiat vuodessa unohtuvat tai ainakin yksityiskohdat hämärtyvät! Edellistä joulua muistelemalla on mukava taas syksyn tullen alkaa pikkuhiljaa odottelemaan sitä edessä häämöttävää joulua. Voi että kuinka melkein jo nyt odotan sitä syys-lokakuuta, kun kaikki alkaa ja se ihana kutkuttava odotus starttaa; odotan tuota aikaa joka vuosi enemmän kuin kesää.
En ole vielä karsinut joulua kodista, mutta pikkuhiljaa tämän viikon aikana aion sitä tehdä. Ei kaikkea kerralla pois, vaan joka päivä jotain. Vähitellen, jotta ehtii taas tottua kodin riisuttuun ilmeeseen eikä haikeus iskisi. Tätä valkoista joulukuusta en taida raaskia viedä varastoon vielä pariin viikkoon. Sen ansiosta tämä työhuone tuntuu niin kovin kodikkaalta ja lämpöiseltä. Olohuoneestamme löytyy Viljami-tonttu, joka on ollut vauvan ensimmäisen joulun lempijoulujuttu. Isovanhemmillakin hän etsii aina katseellaan tonttuja. Ne on niin hauskoja!
Vaikka muut joulujutut siirtyvätkin kaappiin odottamaan ensi vuoden joulufiilistelyjä, niin tonttunen saa vauvan iloksi jäädä. Että tässä sitten syy, jos tuota tonttua vielä keväällä kuvissani ihmettelette :).
Jouluaattona poistuimme kotoa vain joululounaalle isovanhempien luo sekä joulukirkkoon. Joulukirkon jälkeen vietimme aattoa meillä: minun, mieheni ja poikamme lisäksi meillä olivat vanhempani, veljeni tyttöystävänsä kanssa sekä mummuni. Joulupäivää vietimme vanhempieni luona herkutellen ja lautapelejä pelaillen. Ihan parasta; lautapelit kuuluvat jouluun. Äitini oli loihtinut pöytään aivan ihanan punavalkoisen kattauksen aina itsetehdyistä servettirenkaista lähtien:
Saimme niin upeat joulumaisemat: kunnon vanhan ajan runsasluminen joulu! Tänä vuonna taisi koko maassa ollakin valkoinen joulu; kyllä sitä saikin jännittää!
Tapaninpäivää vietimme sitten kotona, emme poistuneet pulkkareissua pitemmälle koko päivänä. Vieraiksemme saimme miehen vanhemmat. Kaiken kaikkiaan kiva joulu!
Olen jo vuosia haaveillut joulusta Lapissa. Paljon lunta ja pakkasta, mökki, jossa sauna ja takka, kynttilöitä mökin pihalla siellä täällä, kuurankukkia ikkunaruuduissa. Rauhaa ja hiljaisuutta. Ei kulkemisia muuta kuin happihyppelyiden verran. Tuollaisen joulun vielä joskus vietämme!
Mitäs teidän vuoden viimeisiin päiviin kuuluu? Joko joulu on vietetty ja nautittu ja katseet suunnattu tulevaan?