Toivoitte postausta meidän arjesta, joten sellaista tänään! Ihan mitään Päivä meidän kanssa -postausta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa (niiden toteuttaminen kun on niin aikaavievää = koko päivä kamera kaulassa yms. ja aikani on edelleen niiiin kortilla…), mutta eiköhän senkin aika vielä jonain päivänä koita. Tiedän nimittäin itsekin, että niitä on tosi mukava muiden blogeista lukea! Olen kuitenkin aina silloin tällöin jakanut ajankohtaisia paloja arjestamme ja tässä tulee nyt taas yksi sellainen ja ainahan voitte kysyä mitä ikinä mielessä pyöriikään!
Poikamme unet kiinnostavat, voi kunpa hän itse tietäisi, miten usein multa hänen unistaan kysytäänkään :D. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että yöunille meno on aikaistunut. Eilen hän esimerkiksi nukahti yhdeksältä. Erikoista ja viime viikoista poikkeavaa on myöskin se, että kun hän on parina viime päivänä yöunille nukahtanut, hän ei ole herännyt kymmenen tai kahdenkymmenenkään minuutin kuluttua, vaan nukkunut levollisesti ainakin pari tuntia. Usein viime aikoina iltamme ovat nimittäin olleet sellaisia, että olen saanut ravata hänen luonaan ainakin pari kertaa ennen kuin olen itse käynyt nukkumaan. Miehen rauhoittelu/nukutusyritykset eivät tehoa, vain äiti tuntuu kelpaavan. Nukahtaa edelleen enimmäkseen rinnalle, mutta myös ilman, jos vain maha on täynnä. Silloinkin kuitenkin vaatii, että makoilen vieressä. Silityksellekään ei missään nimessä sanota ei; kelpaa sekä hiusten että selän silitys :D.
Kirjoitinkin aiemmin, että meillä se 6-7 viikon yöherätysputki tuossa viiden ikäkuukauden tienoilla johtui suurimmaksi osaksi ensimmäisestä hampaasta. Heti kun se puhkesi, yöt rauhoittuivat. Tosin vain viikoksi, kunnes pukkasi jo kaveria viereen… Toinen hammas tuli hieman helpommin: heräiltiin 4-7 kertaa yössä vain viikon verran. Nyt ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, joten univelkoja luvassa taas pian? Näiden vuoksi emme ole toteuttaneet vielä mitään unikouluja ja muutenkin vauvalla on ikää vasta puoli vuotta (sitä ennenhän ei mitään unikouluja edes suositella). Ajattelimme, että hampaiden vuoksi unikoulut menisivät ikään kuin hukkaan… Tuloaan tekevät hampaat aiheuttavat ikeniin makuuasennossa voimakkaimmin painetta, jonka vuoksi kipuilevat ja kutiavat vaihtelevasti juuri öisin. Ainoastaan rinnan imeminen tuntuu siihen auttavan. Olen oppinut nukkumaan (tai ainakin torkkumaan) tuossa samalla ja se kyllä helpottaa itseäni jaksamaan. Lääkettä emme halua antaa muuten kuin täysin satunnaisesti ja silloin, kun vauva vaikuttaa oikeasti kipeältä. Että sellainen päivä ja yö kerrallaan -taktiikka täällä tällä hetkellä!
Vauva nukkuu perusyönään 11 tuntia, joskus saattaa nukkua 12 (viime yönä porskutti 13). Kun hampaat eivät vaivanneet, heräsi yöllä syömään kaksi kertaa. Tätä tutkailin siis silloin, kun hammas nro 1 oli puhjennut aina siihen saakka, kunnes hammas nro 2 alkoi ilmoitella puhkeamisestaan. Huomasin, että noista kahdesta yösyötöstä oikeastaan vain toisella taisi oikeasti olla nälkä; toinen syöttö oli vain unimaidon siemaisu ja tutittelua. Itseäni ei haittaisi yksi yöherätys, pääsisimmepä pian edes siihen! Nimittäin olen päättänyt, että sitten jos/kun unikoulu tulee ajankohtaiseksi, lopetan siihen myös yöimetykset. Silloin täytyy sitten olla varma, että vauvalla ei ole öisin nälkä, joten ihan vielä en senkään vuoksi tuota halua toteuttaa. Tosin virallinen kantahan asiaan on se, että yli puolen vuoden ikäisellä vauvalla ei enää öisin ole nälkä eikä häntä tarvitsisi enää öisin syöttää. Itse kuitenkin ajattelen, että jos nukkuu 11 tuntia, voi kerran aamuyöstä olla vielä nälkä? Mutta sitten kun hampaat eivät enää vaivaa (puhutaankohan kouluiästä? :P) ja puuromäärät ovat suurempia, uskallamme ehkä ottaa lempeän unikoulun ohjelmistoomme. Sitten tuhti puurotankkaus illalla, imetys ja nukkumaan! Aamulla sitten taas imetystä ja puuroa ja oi niin levänneenä uuteen päivään! Noinhan se alkaa sitten sujua eikö totta? :)
Ja sitten päiväunet. Päiväunet, päiväunet, päiväunet! Jep, 35 minuuttia, vaikka tekisin mitä! Nyt olen kutistanut vauvan kolmet päikkärit kaksiin ja siten saanut ensimmäisille päiväunille pituutta tunnin! Tosin ei sekään aina mikään automaatio ole, poikkeuksia todellakin löytyy… Nuo päivän ensimmäiset päikkärit vauva on tottunut nyt nukkumaan sisällä, mutta toiset päikkärit nukutaan ulkona rattaissa lämpöpussin uumenissa. Niissä unissa se 35 minuuttia on todellakin sääntö eikä poikkeus. Siinäkin olen kokeillut pariakin kikkaa: piiiitkää lenkkiä, juuei. Herää sen 35 minuutin jälkeen, sama missä vaiheessa lenkki on ja sitten saakin juosta kotiin ennen kuin pääsee kaaaamee huuto! Joten itseämme ajatellen olemme miehen kanssa päätyneet siihen, että lyhyt lenkki (kun vauva nukahtaa, kurvaamme tuhattajasataa kotipihaan) ja vauva nukkuu seisovissa vaunuissa. Näin saamme edes sen pienen hetken omaa aikaamme, jos siis emme välttämättä tahdo itsekin silloin ulkoilla!
Oma aikani on siis viime kuukausina ollut erittäin vähissä. Koska vauva on nukkunut huonosti öisin, en jaksa nousta aamulla aikaisin omaa aikaani viettämään, vaan hyvällä omatunnolla minäkin nukun. Päivisin omaa aikaa ei juurikaan ole, sillä hän ei ole päivänukkuja, vaan -torkkuja. Iltaisin hän saattaa kukkua klo 23 saakka, jolloin joskus minäkin väsähdän ennen häntä. Tuollaisia kukkumisiltoja ei ole viime aikoina ollut kuin täysin satunnaisesti, joten nyt iltamme taitavat muistuttaa muidenkin lapsiperheiden iltoja. Kerron näistä tosiaan siksi, kun kysyitte; on varmasti mielenkiintoista lukea, miten muilla! Kertokaahan tekin ihmeessä omia tarinoitanne, luen (ja varmasti te luette muiltakin) niitä suurella mielenkiinnolla!
Mutta sen mä sanon, että vaikka kuinka raskas ja pitkä päivä olisi ollut ja vauva vihdoin parin tunnin nukutusmaratonin jälkeen yöunille nukahtanut, kun palaan olohuoneeseen ja näen sen yksinäisen, sohvapöydälle unohtuneen minisukan edessäni, meinaa itku päästä. Ikävästä! <3 <3 <3
Moi! Tuo 6kk on ymmärtääkseni aika yleistys – muistaakseni neuvolassa sanottiin, että jopa 20% (tai jotain sinne päin) vauvoista tarvitsee yöllä ruokaa vuoden ikään saakka.. Meidän pojalla oli selvästi nälkä öisin varmaan jonnekin 10kk ikään saakka, sen vaan tunsi siitä ahneesta syömisestä (osa yöllisistä imuista oli tosiaan vaan tapa ja nautiskelua, mutta aamuyöllä oli oikeasti nälkä). Eli tässäkin asiassa täytyy vaan kuunnella omaa lasta, niinkuin tunnut tekevänkin =) mielenkiinnosta kuulla sitten unikoulusta, kun sen aika on!
Totta, vauvakohtaisia juttuja nämäkin pitkälti.
Toki toivomme Suvi, ettei unikoulua tarvittaisi, vaan vauva alkaisi ilman sitäkin nukkumaan öitä paremmin vai mitä ;).
Meilläkin 4,5 kk poika on iltavirkku. Nukahtaa klo 23-01 aikoihin. Herää aamulla noin klo 10. Ja hyvällä omatunnolla olen itsekin ottanut sitten pitkään unta. Meillä yöt herätään pahimmillaan tunnin välein rinnalle. Joka ei varsinaista ruokailua ole, vasn tuttina oloa… Olen lukenut sitä unikirjaa ja aloitamme sitten joskus ehkä unikoulujutut, mutta ei vielä. Lapsentahtisesti ollaan menty. Olet todella todella kunnioitettavasti tehnyt upeita postauksia meidän iloksemme niin pienellä määrällä omaa aikaa. Että voit kyllä olla ylpeä itsestäsi. Teillä on niin kaunista ja tätä blogia on ihana ollut lukea ja seurata. Ja kun itselläkin esikoislapsi on poika ja tosiaan 4,5 kk, niin sitä samaistuu ihan eritavalla. Kiitos kun tuot arkeeni kauniita hetkiä ja inspiroivia kuvia!
Jep, tunnin välein on heräilty täälläkin parina viime yönä… Teidänkään poika ei oikeaa tuttia huoli?
Lämmin kiitos kohteliaisuudesta ja niin kauniista sanoistasi, tuli tosi hyvä mieli! <3
Tutulta kuulostaa nuo miniunet. Muistan ehkä aiemminkin kommentoineen, että meidän nuorempi lapsi on juuri samanlainen. Vauvana kahdet päiväunet kestivät yhteensä 1h10min ja vaunupäikkäreiden aikana sai käydä lykkimään vauvan takaisin uneen pair kertaa. Olisi kiva ollut käydä pitkillä lenkeillä, mutta kun vauva heräsi kesken lenkin eikä tyytynyt vaunuihin niin tein juuri niinkuin sinäkin, että kun vauva nukahti vaunuihin niin kiireen vilkkaa sisälle, että ehti olla edes puoli tuntia omassa rauhassa.
Nyt lapsi on vuoden ja kohta kolme kuukautta ja unet ovat edelleenkin yleensä alle tunnin vaikka niitä on vain yhdet. Vaikka yöt menevät joskus valvomiseksi, eivät päikkärit pitene. Harvinaista on jos nukkuu kaksikin tuntia. Viime viikolla oli nukkunut hoidossa kolme tuntia niin hoitajat olivat päikkäreiden jälkeen mitanneet kuumeen :D Isoveli 4v sen sijaan nukkuu pari tuntia niinä päivinä, jolloin nukkuu päikkärit eli niin ovat lapset erilaisia :)
Juu ja muistelen, että hänkään ei juuri yksinään leikkimässä viihtynyt? Onko tuo muuttunut nyt taaperoaikana? Olen yrittänyt totuttaa vauvaa omatoimisiin leikkituokioihin; joskus onnistuu hyvin, joskus ei :).
Voi miten repesin tuolle kuumeen mittaukselle :D.
Viiden lapsen äitinä minulla on kokemusta monenlaisista nukkujista. :) Yksi lapsistamme ei vauvavuoden loppupuolella nukkunut päivisin kuin yhdet puolen tunnin päiväunet. Jo silloin hän vaikutti olevan äärimmäisen kiinnostunut ihmisistä ja elämästä, eihän sitä silloin malta nukkua! :) Myöhemmin päiviin saatiin ihan kunnolliset yöunet. Nyt meillä on elämää ja ihmisiä suurella sydämellä rakastava ekaluokkalainen, joka tuntuu oppivan asioita helposti juuri siksi, että on niin kiinnostunut kaikesta. :)
Siis päiviin saatiin ihan kunnolliset päiväunet. :)
Osaatko sanoa, mikä tähän vaikutti?
No ei malta, ei! Tämä meidän poitsu vaikuttaa hyvin samankaltaiselta, olisi mielellään koko ajan jossain kaupungilla menoissa :D. Jo synnärillä hoitajat hymyilivät, että onpa tarkkaavainen vauva vastasyntyneeksi! Muut vauvelit nukkuivat sikeästi sängyissään ruokasalissa, meidän katseli ympärilleen silmät pyöreinä :D.
Ihana ekaluokkalainen teillä!
Ihanan vauvamaista menoa ja ihana blogi sinulla! Muistuttelisin, että tuo ”yön yli syömättä pärjääminen” tarkoittaa vauvalla kuutta tuntia, eli yleensä klo 12-06 välinen aika, jolloin sitä unikoulua voi suorittaa… :) Meillä on 2- ja 4-vuotiaat, jotka edelleen tulevat useimpina öinä viereen, hakevat kai läheisyyttä. :)
Siis klo 24-06 tietenkin. ;)
Voi kiitos Cucu! Hyvä saada konkreettinen aika tuolle. Tuntuu noiden neuvoloidenkin ohjeet poikkeavan toisistaan aika lailla ja saman neuvolan sisällä jopa eri terveydenhoitajilla erilaiset ohjeet :).
Meillä herätään edelleen se vähintään/pääsääntöisesti kaksi kertaa yössä ja ilman rintaa ei vaan millään osata nukahtaa (paitsi sitterin heilutukseen, auton kyytiin ja rattaisiin)Joskus nukuttamisessa menee 1,5 tuntia kun eka rinta ei riitäkkään ja välissä pitää touhottaa menemään ennenkuin malttaa rauhoittua toiselle. Aamulla nukkuu pikku unet ja kahdet päikkärit päivällä joiden pituus ja ajankohta vaihtelee suuresti, tunnista kolmeen tuntiin. Nyt lisäsin yhden aterian lisää repertuaariin, katsotaan onko sillä jotain vaikutusta =)Ainakin tänään vaikutti tyytyväiseltä vaikka oltiinkin menossa koko päivän =) Käytiin pizzeriassa ja jäätelöllä, mummolassa ja kaverilla kylässä =D Esikoinen aikoinaan alkoi nukkumaan yöt läpeensä vasta kun imetys loppui, luulen että nyt saattaa käydä samoin.
Pakko lisätä että tänne Ouluun tuli Minetti jäätelökahvila jossa aivan törkeen hyvät jätskit, kannattee ehdottomasti käydä kun on täälläpäin liikkeellä =)
Nam, kiitos vinkistä :).
Heh, täällä meni tänään nukuttamisessa kaksi tuntia… Just tommosta häsväämistä oli!
Saako kysyä milloin lopetit esikoisen kohdalla imetyksen? Se varmasti kyllä vaikuttaa häiritsevästi yöuniin meilläkin, kun se on myöskin se tutti… Mielelläni kuitenkin vielä imettäisin, kunhan vain yöt olisivat helpompia.
Poitsua imetin 9kk! :D eihän tässä olis enään kuin kaks ja puoli kuukautta jäljellä xD loppupeleissä niin lyhyt aika kun vertaa loppuelämään. Jaksaa jaksaa painaa painaa :D No ei, kyllä mä tosiaan toissayönä päätin että nyt aletaan pikkuhiljaa vähentään imetystä.
Tuo on mulla tämän hetken ajatuksissa varmaan minimi-imetysaika. Suositus on vuosi, mutta katsotaan viikko kerrallaan :).
Meillä oli samoin kuin edellisellä kommentoijalla, että yöt alettiin nukkua kun imetys loppui (1.v ja 1 vko ikäisenä). Kertalaakista täydet yöt esikoisella. (pari yötä mies nukkui tytön kanssa ensin ja sen jälkeen minäkin siirryin takaisin makkariin). Toisen lapsen kanssa samanlaiset yöhulinat jatkuu kuin esikoisella ja veikkaanpa, että imetyksen lopettaminen + iän karttuminen ovat ainoat mitkä tähän auttavat. Enää nelisen kuukautta… :P Ja jos senkin jälkeen hulinointi jatkuu, niin sitten pitää kaivaa uudet konstit. :D
Erittäin todennäköistä, että meillä kävisi myös noin. Olenkin miettinyt, että nyt on tavallaan kuitenkin siinä mielessä helppoa, että rinnalle vauva rauhoittuu heti. Sitten kun sitä korttia ei enää ole niin mitäs sitten :O. Jos siis ei nukukaan öitään imetyksen loputtua…