Tiedättekö, esikoisvauvan äidillä ei aina ole helppoa. Asiat on niin uusia, kaikki koetaan ensimmäistä kertaa. Vaikka oman vauvan tuntee kuin omat taskunsa, paljastuu hänestä säännöllisesti uusia piirteitä. Välillä tuntuu, että ensimmäisinä viikkoina aistin hänestä herkemmin, mitä hän milloinkin tahtoo/on vailla. Nykyään olen joskus hieman pallo hukassa, mutta onneksi noita hetkiä on kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän.
Yksi tuollainen hetki oli viime viikolla. Se kesti oikeastaan lähes koko viikon ja jos totta puhutaan, on päällä edelleen… Lähes vain ja ainoastaan öisin. Vauva alkoi viikko sitten heräilemään öisin 1-2 tunnin välein, nukkui muutenkin levottomasti. Haluaisi nukkua vain rinnalla ja sehän on täysi mahdottomuus; silloin minä en nuku. Nyt viikonloppuna tuo alkoi näkyä päivälläkin: kun oli syönyt ja alkoi torkahtamaan, otin vauvan pois rinnalta. Uni ei jatkunutkaan, vaan hän heräsi ja ilmoille pääsi katkera itku. Ei muuta kuin ulkovaatteet päälle ja vaunuilemaan, vaunuissa uni tuli ilman itkua. Tuo kikka ei kuitenkaan toimi öisin tai toimisi varmaankin, mutta minä en öisin aio vaunuilla.
Mielessä pyöri terveydenhoitajan neljäkuukautisneuvolassa tokaisema huomaat kyllä jos vauva on lisäravinnon tarpeessa, hän mm. heräilee tiheästi öisin… Harmittelin hieman, että nytkö sitten täytyy kiinteät aloittaa, olisin mieluusti täysimettänyt sinne puolen vuoden ikään saakka, koska meillä se näytti niin hyvin sujuvan. Mietiskelin jo, millä aloitamme kiinteät murkinat ja päätin, että ensimmäisenä keittiöstäni valmistuu makeahkoa ja suht masuystävällistä bataattisosetta.
Eilen illalla kuitenkin muistin taas termin tiheän imun kausi. Ensimmäinen sijoittuu yleensä kolmen kuukauden ikään, näin meilläkin, vaikka en sitä juuri nyt oikein muistakaan… Se ei muistaakseni kestänyt montaa päivää. Pohdin, että tuleeko noita tiheän imun kausia vielä toinenkin ja googlettelun perusteella kyllä: viiden kuukauden iässä, joka pojallamme tulee täyteen ylihuomenna. Löysin useita keskusteluja aiheesta, tuttuja muiden äitien mietteitä, samoja ajatuksia olen itsekin mielessäni pyöritellyt. Kuten se, miten tässä vaiheessa vaivaa vahva uskonpuute täysimetystä kohtaan. Ja miten todennäköisesti neuvolassa tässä kohtaa suositeltaisiin kiinteiden aloitusta. Useat varmasti aloittavatkin eikä siinä mitään pahaa olekaan, etenkin jos vauva sitä lisäravintoa tarvitsee ja onhan tämä äideille kovin raskasta herätä öisin 1-2 tunnin välein vauvaa syöttämään ja kun tätä vielä kestää näin pitkään. Mutta miksi sitten tunnen pettymystä, jos otamme kiinteät kuvioihin jo nyt emmekä vasta kuukauden päästä? Jos kyse ei nimittäin olekaan lisäravinnon tarpeesta, aloittaisimme kiinteät oikeastaan turhaan ja turhan aikaisin. Joidenkin äitien kokemuksella kiinteiden aloituksella ei ollut merkitystä (teelusikallinen (tai pari) sosetta päivässä ei juurikaan masua täytä…); vauva jatkoi rinnalla asumista pöperöistä huolimatta, sillä tiheän imun kausi on tiheän imun kausi. Uskoisin, että noin meillekin kävisi ja tuon valossa tuntuisi turhalta aloittaa kiinteät, mutta sitten taas toisaalta, onko tämä kuitenkin vauvan keino kertoa, että rintamaito ei enää ole tarpeeksi? Vai tilaileeko hän vain lisämaitoa tuleville viikoille? Kuinka pitkään tiheän imun kausi oikein kestää?
Päivisin vauva syö 3-4 tunnin välein, joskus jopa 5 tunnin välein, joten silloin maito kyllä tuntuu riittävän vallan hyvin ja pitävän nälän poissa. Olen yrittänyt tankkailla päivisin tiheämpään, jotta öisin olisi masu täynnä, mutta ei vaikutusta ainakaan toistaiseksi.
Olin yhdessä vaiheessa jo ihan varma, että kaikki johtuu vauvan uudesta yöpuvusta! :D Otin sen nimittäin käyttöön juuri silloin, kun nämä heräilyt alkoivat. No, pyjamakin vaihdettiin tässä jokunen yö sitten – arvaatte varmaan; ei vaikutusta. Ai että mä olen nauranut tuolle, hahah!
Vielä yksi aiheeseen liittymätön juttu – Maija Mehiläinen! Se on yksi poikamme lempilauluista ja hoilottelen sitä(kin) päivittäin. Tuon rapisevan mehiläisen saimme mukaan synnäriltä Libero-kassissa. Viime viikolla näin kasan tuollaisia kirppiksellä: ”vauvan lelu, 1 €/kpl”. Siis TÄH! Ja kyllä, ne oli todella käytetyn näköisiä. Alunperin ilmaiseksi saatuja, vauvan valmiiksi kuolaamia leluja. Mikähän olisi aikuisille vastaava kirppistuote? Hyh!
Mutta takaisin postauksen aiheeseen: onko ruudun sillä puolen joku samassa tilanteessa tai kuulostaako muuten vain tutulta? Mistä olette huomanneet, onko vauvalla tiheän imun kausi vai johtuuko kaikki lisäravinnon tarpeesta? On se varmasti rankkaa vauvallekin: tilailla maitoa kaiket yöt! (Vaikka se tuntuukin olevan hänen lempipuuhaansa…) Toivottavasti tällä viikolla jo koittaa rauhallisempi yö, edes yksi sellainen :).
Kirpsakkaa syysviikkoa! Täällä on ihan kuurainen maa ja taas yksi kaunis aurinkoinen syyspäivä edessä!
Täällä kohtalotoveri yöheräilyjen suhteen. ;) Päivät ok, mutta iltaisin nukkuu sellaisen neljän tunnin pätkän ennenkuin tankkaa keskiyöllä ja sitten 4-5 kertaa yön aikana. Huh. Sitä olen ihmetellyt miksei se ota tuota 4h nukkumispyrähdystä yöllä! Me aloiteltiin maistelemaan kiinteitä ensimmäisen lapsen kohdalla 4kk iässä ja niin aloitettiin kakkosellakin, mutta ollaan tuossa ihan alkutekijöissä (alle tl päivässä), joten en vielä näe muutosta. Nyt on tarkoitus tehdä peruna-porkkana- ja peruna-parsakaalisoseita ja ruveta maistelemaan sellaisia comboja. Nämä maistuivat aikoinaan isoveljellekin. En koe huonoa omaatuntoa täysimetyksen lopettamisesta eikä sinunkaan tarvitsisi. Puolen vuoden kieppeillä otetaan sitten liha mukaan. Vauva saa edelleen pääasiassa rintamaitoa, mutta hyvää täydennystä saa sitten soseesta. Ensimmäistä imetin 10kk ikäiseksi saakka, jolloin maitoa ei yksinkertaisesti enää tahtonut tulla eikä poikakaan enää siinä viihtynyt, joten hyvin kerkesin mielestäni loppupeleissä imettääkin, vaikka kiinteitä alettiin maistelemaan 4kk iässä. Maidonmäärähän ilmeisesti vähenee, kun kiinteät aloittaa, mutta minulla tosiaan riitti tuonne asti. Samalla kaavalla mennään nyt. :) Tsemppiä! Ja meillä tuo on muuten perhonen tuo Liberon helistin. ;) Ja ihan hitti. Ensimmäisellä oli ampiainen, joten kakkonen hyötyy nyt sitten kahdesta ”saman sarjan” elukasta. :)
Heippa kohtalotoveri! Juu se ensimmäinen unipätkä kun yöunille käy, on aina se pisin. Mutta meillä sekin on viime päivinä ollut parin tunnin luokkaa (itse en yleensä edes ehdi nukkumaan siihen mennessä).
En ehkä niinkään koe huonoa omatuntoa, jos vauva oikeasti tarvitsisi kiinteitä, vaan siitä, jos jotenkin varmaksi tietämättä aloitan ne pöperöt. Kuulostaa typerältä, tiedän… Tässä imetystouhussa on jotenkin ns. nälkä kasvanut syödessä. Ennen vauvan syntymää olin rennolla asenteella imetän jonkin aikaa, nyt tuntuu että asenne on imetän niin kauan kuin vain suinkin ikinä on mahdollista :D.
Tosi hienosti sulla riitti maito esikoisen kohdalla, tuollaista toivon meillekin! :)
Kiitos Mari, tsempit sinnekin!
Hei! Ihana lukea blogistasi vauvan kehityksestä ja mieltä askarruttavista asioista. Monesti huomaan, että oletkin saanut vastauksen pohdintoihisi jo joltain lukijalta, mutta tässä kohtaa päätin kertoa oman tarinani. Toinen lapseni (nyt 9v) oli iso syntyessään (lähes 5kg) ja jaksoikin pelkällä rintamaidolla hyvin 3kk, kunnes illat alkoivat olla vaikeita; nukahtaminen oli hidasta eikä tissistä olisi malttanut millään irrottautua. Päässäni takoivat ohjeet että milloin kiinteät aloitetaan, ja yritin sinnitellä joitain päiviä ja viikkoja. Koska esikoinen oli alle 2v, olin ehkä siksi rohkeampi aloittamaan kiinteät ja vellit vajaa 4kk ikäiselle. Ja voi mikä onni ja autuus lapselle koitti, kun ei enää tarvinnut olla nälissään. Yöt alkoivat mennä paremmin ja päivisinkin lapsi jaksoi nukkua kahdet pitkät päikkärit ulkona vaunuissa. Näin tapahtui meillä.. ja olen nyt siitä ikionnellinen että aloin antamaan lapselle ”kunnon ruokaa”, jotta lapsen ei tarvinnut olla nälkäinen :) Lisäksi; kokenut terkkari sanoi jo yli 10v sitten esikoisen kohdalla, että yli 6kk ikäisen vauvan tulisi pystyä nukkumaan ruoan puolesta koko yö ilman herätyksiä. Joten jätin yöimetyksen pois reilun 6kk ikäisinä molemmilta lapsiltani, eikä se heitä vaivannut kun 1-2 yötä. Sen jälkeen koko perhe pääsi nukkumaan ihanan yöunet ja energia alkoi palata vanhemmillekin. Tsemppiä vauva-arkeen ja ihanaa syksyn jatkoa :)
Kiva kuulla, että nämä aiheet kiinnostavat!
Ilman muuta; noin toimisin itsekin, jos uskoisin pojan olevan nälkäinen. En missään nimessä nälkäisenä häntä pitäisi vain siksi, että haluan täysimettää. En kuitenkaan pohjimmiltani usko tuon johtuvan nälästä, koska pärjää päivisinkin maidolla useita tunteja, vaikka on sellainen touhupakkaus :). Öisinkin se imeminen on sellaista ”löysää”, ei tunnu nälkäänsä imevän kuin vain parina syöttökertana. Aiemmin on öisin syönyt kyllä nälkäänsä (1-2 kertaa/yö) ja silloin imeminen on ollut tehokasta, max 10 minuuttia, jonka jälkeen irrottaa otteen ja jatkaa uniaan.
Itse ajattelen tuosta puolivuotiaan yösyömisestä samoin: sitä ei enää silloin tarvita. Joten tarkoitus olisi se sitten puolen vuoden iän jälkeen pois jättää…
Kiitos Anniina, samoin sinulle! :)
Imeminen merkkaa vauvoille myös mm. turvaa ja läheisyyttä ruoan lisäksi, tankkaisiko poika näitä eikä niinkään ruokaa?
En siis tarkoita, etteikö hän teiltä saisi läheisyyttä ja rakkautta tarpeeksi :) vaan tuossa kun vauva alkaa suuntautua enemmän ulkomaailmaan päivällä, liikuskelemaan ja kiinnostumaan ympäristöstään niin yöllä sitten käsittelisi kokemuksiaan ja tankkaisi ”äitiä”?
Näin on. Hyvin mahdollista, että on tankannut myös niitä. Kuulostaa loogiselta tuo pohdintasi :). Uskon kuitenkin, että suurin syy oli tiheän imun kausi.
Hei Satu
Olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa esikoiseni kanssa, epäilin maidon riittävyyttä, tunsin huonoa omatuntoa mahdollisen lisämaidon/kiinteiden aloittamisesta ja olimme molemmat väsyneiltä jatkuvaan heräilyyn. Kannattaa vaan jatkaa oman maidon tarjoamista että maidontuotanto pysyy päällä MUTTA yritä opettaa vauva nukahtamaan omaan sänkyyn, ei rinnalle… Se tulee helpottamaan elämäänne jo huomattavasti. Samalla päiväunetkin toivottavasti pitenevät kun lapsi oppii nukahtamaan uudestaan vaikka heräisikin kesken unien, ja näin päikkärit eivät katkea siihen vaan lapsi jatkaa vielä uniaan, normaalisti TUNTIEN ajan ja tuossa iässä mitä pitempiä jaksoja lapsi nukkuu päivällä, sitä pidemmät jaksot ovat yölläkin. Kokeile myös vaunuihin nukuttamista, ensin kävelyjen merkeissä ja sitten parkkeeraamalla varovaisesti pihaan…. Tracy Hoggin kirja ”Opi kuuntelemaan vauvaasi” on myös pelastanut monen äidin.. Suosittelen sitä lämpimästi! Esikoiseni nukkui yönsä ensi kertaa noin vuoden ikäiseni ja toisen lapseni ”Hoggitin” kirjan E.A.S.Y menetelmällä jo synnärillä enkä koskaan antanut nukahtaa rinnalle/opetin nukahtamaan omaan sänkyyn ja hän nukkui yönsä jo 6-viikkoisena. Tsemppiä!
Samaa mieltä! Meidän jo kohta 3-vuotias heräili noin 4-5 kk iässä to-del-la usein eikä rauhoittunut kuin rinnalle. Ei siis tarvinnut ravintoa vaan minua ”tutikseen”, sillä oli tottunut nukahtamaan rinnalle. Päätimme opettaa hänet nukahtamaan ilman rintaa ja itse asiassa tosi pian hän oppikin nukahtamaan täysin itsekseen (ilman huudatusta). Sen jälkeen illat ja yöt ovatkin olleet superhelppoja. Yöimetykset jäi täysin pois 6kk iässä. Toki lapsissa on eroja, mutta ainakin meillä rinnalle nukahtaminen o
Voi, toivottavasti meilläkin käy noin vaivattomasti tuo opetus! En ajatellut sitä kuitenkaan ennen 6 kk ikää ottaa ohjelmaan, sillä samaan syssyyn on tarkoitus lopettaa yösyötötkin vähitellen. Miten opetitte hänet nukahtamaan ilman rintaa?
Edellinen kommentti lähti niin, että viimeinen lause jäi kesken… Olin varmaan sanomassa, että ”rinnalle nukahtaminen oli se ”ongelma”, joka johti tiheisiin yöheräilyihin”. Muistaakseni me vain aloimme hyssytellä häntä sitten uneen aluksi sylissä, sitten silitellen omaan sänkyyn niin, että hyssyttelyt ja silittelyt jäi yhä vähemmälle. Huutoahan se aluksi oli kun ei saanutkaan rintaa, mutta pian poika oppi sitten havahduttuaan kesken unien nukahtamaan ilman rintaa kun ei enää ollut siihen tottunut. Toki tietenkin hän vielä noin pienenä (4-5kk) sai yölläkin maitoa, mutta jos edellisestä syötöstä oli puoli tuntia ja hän heräsi, niin sitten en enää vaan ottanut häntä rinnalle. Samalla oppi myös nukahtamaan iltaisin itsekseen. Meillä nuo yösyötöt jäi jotenkin itsestään kiinteiden maistuessa niin hyvin. Mutta tietty, mikä toimii yhdellä, ei toimi kaikilla :) Tsemppiä!
Voi huutoa seuraisi täälläkin, ihan valtavaa sellaista! En jotenkin usko, että meidän vauva suostuisi sylissä hyssyttelyyn :P. Joskus parin kuukauden iässä sen vielä satunnaisesti hyväksyi, mutta enää ei.
Kiitos Katri, saapa nähdä miten meidän käy, heh!
Joo, en ole huolissani etteikö oma maitoni riittäisi, mietin lähinnä että tarvitseeko siihen rinnalle jo jotain muutakin. Että onko nyt sitten se ikä… Lisämaitoa en ala tässä vaiheessa missään nimessä antamaan, kiinteät on seuraava etappi. Jos turvautuu lisämaitoon, sitten ainakin oma maito loppuu. Kiinteät ei kuitenkaan vie ns. tilaa maidolta masusta :).
Autoon on nukahtanut aina ilman rintaa :D, nyt vaunuihinkin muutaman viikon ajan. Äskenkin tehtiin pieni lenkki ja aika pian nukahtamisen jälkeen kotipihaan nukkumaan. Eilen nukkui tunnin, lauantaina lähes kaksi. Mutta ne lauantaiset pitkät päikkärit kostautuivat yöunille mentäessä: ei millään unta ja lopulta aivan kamalan yliväsymyksen kera nukahti. Eli kaikki eivät vain nuku paljon päivisin, näissä on vauvakohtaisia eroja.
Olenkin kuullut tuosta lempeästä unikoulun tapaisesta, juurikin tuosta Hoggin menetelmästä. Sen otamme käyttöön, kun puoli vuotta on tullut täyteen. En halua sitä aiemmin toteuttaa, sillä siihen päättyvät sitten yösyötötkin todennäköisesti ja vielä vauvalla saattaa öisin olla nälkä. Se jotenkin huomaamatta meni sellaiseksi, että vauva oppi nukahtamaan rinnalle, sillä hän aika lailla asui rinnalla ensimmäiset kaksi kuukautta. En kokemattomuuttani silloin tiennyt, onko hänellä nälkä vai mikä ja annoin olla rinnalla paljon. Silloinkaan ei päivisin nukkunut kuin torkahteluja maidon siemausten lomassa…
Kiitos vinkeistäsi! :)
Vauva tekee maitotilaustaan :)
Mä kannustan aina kaikkia jatkamaan imetystä viimeiseen asti. Meidän pojalla kun alotettiin normaalia suositusta aiemmin kiinteät (4kk-päivänään) keskosuuden takia. Siitä se rumba sitten alkaakin; ei ehdi muuta kuin soseita tekemään ja syöttämään, ja johonkin kun lähtee niin mukana on kaikki lusikoista ruokalappuihin. Itse lypsin tasan sen 6kk; sekin harmittaa ettei poika koskaan rinnalle oppinut; niin helppoa se olisi ollut kun aina sopivan lämpöinen ruoka mukana.
Noita amppareita myös ihan myydään. Samoin monia erilaisia saman sarjan leluja. Lamaze-merkkisiä ja aika arvokkaitakin. Joitain sen sarjan leluja poitsulle aikoinaan ostinkin kun piti niiden värikkyydestä ja rapinoista. Niissä ilmaisversioissa taitaa olla se liberon logo. Mutta tosin ymmärrän sun pointin; silmiä pyöritellen joskus kirppiksellä ihmettelen joitain Yves Rocherin ilmaismeikkipusseja tai yritysten mainos t-paitoja, joista pyydetään monia euroja.
Ihanaa, ruskan värittämää alkavaa viikkoa! :)
Näin minäkin uskon, jos tämä nyt vain muutaman päivän sisällä loppuu… Itsekin kyllä suosittelen imetystä kaikille, jos vain suinkin mahdollista ja maitoa riittää! Aivan valtavan vaivatonta ja miten palkitsevaa! Ensimmäiset päivät/viikot (itselläni kaksi ensimmäistä kuukautta) ovat haasteellisia, mutta voi miten helppoa sen jälkeen, ei sitä olisi uskonutkaan!
Juu, tiedän noita Lamazen leluja, meiltä löytyykin jokunen. Nuo kirppiksellä näkemäni oli kuitenkin niitä Libero-logollisia :D. Tuo meidän mehiläinen (tai amppari se taitaa ollakin, mut meillä nyt mehiläinen :D) ui sellaisessa kuolameressä, että ei tulisi mieleenkään tarjota sitä jollekin toiselle vauvalle tämän jälkeen.
Kiitos Riitta! Ihanaa viikkoa sinne etelämpäänkin <3.
Tutultahan tuo kuulostaa. Toimin omalle pojalleni aikanaan ihmistuttina juurikin tuossa iässä parin/kolmen viikon ajan. Olin aivan loppu. Joskus laskin, että ”herätyksiä” tuli 20 yössä…siis sellaisia tapahtumia, että olin onnistunut torkahtamaan poika kainalossa ja hän oli kadottanut nännin, eikä sitä itse löytänyt. Ei hän juurikaan syönyt, imaisi kerran/kaksi ja jäi vaan nukkumaan siihen, mutta annas olla jos koitit siirtää omaan sänkyyn tai edes laittaa rinnan piiloon…saman tien alkoi kitinä. Neuvolasta neuvottiin heruttamaan maitoa ”puklurätille” ja siirtää sen rätin kanssa omaan sänkyyn, että josko se maidon tuoksu riittäisi, mutta eihän se tietenkään riittänyt. Tissi piti olla joko huulilla tai vähintäänkin poskea vasten. Kutsuimme häntä noihin aikoihin tissiposkipojaksi ;) Minulla haasteena oli vielä kotona päivisin kovasti seuraa kaivannut 4-vuotias…siinä ei päikkäreitä ehtinyt ottamaan. Jälkikäteen muistan miettineeni, että on ihme ettei mitään sattunut (hellan levyjä jäänyt päälle tmv.), niin väsynyt nuo viikot olin ja se hämmennys kun tuon jälkeen taas palattiin yhteen herätykseen yössä. Huh. Tsemppiä!!
No ei riittäisi kyllä meilläkään mikään maidon tuoksu! Aito tissi sen olla pitää :D. Ai että oli ihana lukea tätä sun kertomusta, niin tuttua tuo tissiposkeilu! Voi näitä meidän poikia <3. Teilläkin taisi sitten olla se tiheän imun kausi? Voi jos tätä kestää vielä pari viikkoa, huh... Ei sitä sen jälkeen enää osaa nukkuakaan, herää sen sata kertaa/yö, vaikka vauva nukkuisikin.
Vauva nukkuu nyt, mutta itse en jotenkin osaa nukkua päivisin. Tykkään vähän puhallella ja viettää omaa aikaa kahvikupposen kera esim. teidän kommentteihin vastaillen :D.
Kiitti tsempeistä Heidi!
Pikaisesti yritän ehtiä kommentoimaan, sillä haluan kertoa että tuo minun pikku A 4,5kk syö tällä hetkellä pilttipurkillisen sosetta päivässä (puolikas+puolikas), iltapuuroa noin 1 dl ja joskus vielä aamupuuroakin vähän, ja syö silti 3-4 kertaa yössä, viime yönäkin aamuyöstä tunnin välein, joten ei ne kiinteät siihen auta jos äitiä pitää vaan saada tankata! :D
Ahahahahhahaaaa :D :D Voi pikku-A! Kun se äiti vaan on niin maailman paras <3.
Tsemppiä ja jaksamisia Elina! :)
Omien lapsien vauva-ajoista on jo aikaa mutta kaiken kertomasi perusteella en usko tuohon että rintamaito ei enää riittäisi. Sinänsä kiinteitä voi kyllä aloittaa jo hyvin mutta en usko välttämättä sen tuovan ratkaisua tähän. Päivisin poikasi kuitenkin syö noinkin harvakseltaan.
Voisiko kysymys olla siitä että kun poikasi havahtuu öisin, mikä on ihan luonnollista, ei hän osaa rauhoittua ilman rintaa nukahtaakseen uudelleen. Nukutatko pojan rinnalle? Jos olet tähän asti antanut nukahtaa rinnalle niin siihen voisi miettiä muutosta. Näin poikasi ei enää yhdistä samalla tavalla rintaa nukahtamiseen. Jotkut vauvat yhdistävät samalla tavalla tutin nukahtamiseen, se auttaa heitä saamaan unen. Mikä muu tapa voisi auttaa sinun poikaasi saamaan unen päästä kiinni yöhavahtumisten yhteydessä?
Muistan kun vieroitettiin kuopusta 9kk yötutista. Ongelma oli kun tuttia piti olla asentamassa pitkin yötä kun se oli vauvalta hukassa mikä oli tosi raskasta. Päätettiin miehen kanssa että nyt riittää ja yöhavahtumisten yhteydessä rauhoittelin vain kosketuksella. Hyvin pian yöheräilyt loppuivat kokonaan eikä kosketustakaan enää tarvittu! Toki meidän vauvamme oli jo vanhempi ja pärjäsi ilman yösyöttöjä mutta samasta ilmiöstä ainakin osittain voi olla teidän pikkuisen kohdalla kyse eli ei osaa vielä nukahtaa havahtumisten yhteydessä ilman maitotilkkaa/rintaa. Tietenkään syöttöjä ei voi kokonaan jättää pois joten varmasti vaikeaa on tulkita milloin on nälkä ja milloin ei. Osaatko öisin tehdä eroa eri itkun sävyjen välillä? Milloin voisi rauhoittaa muulla tavalla ja milloin on oikeasti nälkä? Opi kuuntelemaan vauvaasi -kirjaa voisin suositella :)
”Voisiko kysymys olla siitä että kun poikasi havahtuu öisin, mikä on ihan luonnollista, ei hän osaa rauhoittua ilman rintaa nukahtaakseen uudelleen.” – Ihan varmasti osassa herätyksiä kyse on juurikin tuosta! Kokemattomuuttani on tullut vahingossa opetettua hänelle tuo rinnalle nukahtaminen, niin tiheään siinä vietti ensimmäiset kaksi kuukautta aikaa. Silloin en oikein aina tiennyt, onko nälissään vai mitä kaipaa… Välillä hän päivisin torkahteli rinnalle ja välillä taas halusi siemailla maitoa, joten tässä on nyt tulos :D. Tosin ei yöt aina ole tällaisia olleet! Ennen tuota viimeviikkoista heräili yössä 1-3 kertaa, en pitänyt pahana. Nukkui yöunia 11-12 tuntia, joten hyvinkin saattoi pari kertaa tuossa ajassa olla nälkä.
Tuttia huoli vain ensimmäiset 2-3 viikkoa, sen jälkeen hylkäsi sen. Joskus on nukahtanut syliini, kun olen laulanut, mutta sitäkään ei ole tapahtunut enää pariin kuukauteen. Itku yltyy öisin ihan sekunnissa aivan valtavaksi, jos ei pääse rinnalle, joten olen kokenut sen helpoimmaksi ja sellaiseksi, että tässä talossa edes joku saisi nukuttua :P.
Kiitos kirjavinkistä, täytyy tutustua tuohon! Olen myöskin tykästynyt Tracy Hoggin ajatukseen ja lempeään menetelmään siitä, että vauvalle täytyy opettaa yksin nukahtamisen taito, jos hän ei sitä osaa. Tästä eräs lukija vinkkasi jokin aika sitten. Ajattelimme, että otamme tuon lempeän unikoulun käyttöön sitten kun vauva on puolivuotias, sillä siinä samalla voi sitten yösyötöt jättää pois. Joten kuukausi mennään vielä jotakuinkin näin… :)
Meillä on varmaan kuukauden verran menty yöt noin 3lla herätyksellä, illat menee niin että syö päivän ainoan kiinteän klo 19 aikoihin ( en vaan jaksa värkätä useammin ja näkyy tuo päivisin pärjäävän pelkällä rinnalla =) ) ja rintaa vielä siihen päälle, mukahtaa 20-21 aikoihin, herää 23-24 syömään ja jatkaa unia. Pari yötä meni ihanalla klo 3 herätyksellä ja unien jatkolla ja heräsi vasta 7.30 mut nyt kaks viimeisintä yötä illan mentyä samalla kaavalla mut yöllä sit herätäänki klo 1 ja sit klo 4 ja siitä valvotaanki 2-3 tuntia… Mulla nukahtaminen on alkanut olemaan tosi hankalaa vaikka väsyttääkin ihan hulluna mut uni vaan ei tule. Nyt kun 5kk tulee täyteen aion kokeilla liharuokaa illalla ja päivällekkin ehkä joku kevyt ateria, katsotaan onko mitään vaikutusta uniin. Kuitenkaan en aio imetystä lopettaa vaan ihan oman jaksamisen takia vähän vähentää )(
Voi hyvinkin olla, että kiinteiden lisäyksen myötä yöuniin tulee parannus! Voi karmaisevaa, oon pelännyt juuri tuota, että tuleekohan tänne vaihe, jolloin meillä valvotaan öisin jokunen tunti (siis että vauva valvoo). Se olisi jo liikaa, kun ei päivisinkään nuku :D.
Tsemppiä sinne, toivon hyviä unia!
:) minä ohjeistan äitejä tällaisessa tilanteessa kiinteän ruoan aloittamiseen.Jos lapsi on tyytymätön ruokailun jälkeen, maito ei enää täytä riittävästi.Aloita bataattisoseella,annat aamulla muutama lusikallisen ,samoin päivällä -huomaat jos aiheuttaa vatsavaivoja.Jos ei mitään ilmaannu,vielä iltaimetyksen yhteydessä.Monelle vauvalle riittää,että sose annetaan ennen yöpuulle menoa ja päivä pärjätään maidolla,mutta aluksi ed.main. Tavalla,niin voi välttyä yön masuvaivoilta.Täysimetyksestä ollaan montaa mieltä ja tärkeintä on,että myös vauva saa katkeamattoman pitkän unijakson, äidistä puhumattakaan.
Vauva ei vaikuta tyytymättömältä imetyksen jälkeen, näyttää ja vaikuttaa oikeinkin kylläiseltä. Ja vielä tuokin, että päiväsaikaan saattaa mennä viisikin tuntia ilman ruokaa (päiväsaikaan kuitenkin touhuaakin aika paljon), että kyllä sen maidon täytyy aika täyttävää tavaraa olla. Kyseessä on kuitenkin vauveli, joka kyllä ilmaisee melko suoraan, jos/kun on nälkä :). Yöllä se syöminen on vähän niin ja näin, enemmänkin sellaista kevyttä imemistä eli ei vaikuta nälkäiseltä. Olisiko sitten sitä tilailua, samanlaista imua oli silloin kolmen kuukauden tienoillakin yöaikaan.
Yllätyin tuosta sosemäärästä – heti alkuunko tosiaan noin paljon? Olin käsittänyt, että aloitellaan 1-2 teelusikallisella/päivä. Meillä on 5kk-neuvola vasta viikon päästä, joten en ole päässyt utelemaan :D.
Tosi mukavaa, että osallistutte keskusteluun! :)
Hei taas! Kuulostaa niin tutulta nämä sinun kirjoitukset, että ne saavat minutkin aina kommentoimaan (blogisi on ainut, jota olen koskaan kommentoinut :). Ensiksi täytyy todeta oman lapseni myötä suurin itse oppimani asia, eli se, että vauvat ovat erilaisia ja jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten. Eli, mustakin oli ja on edelleen ihan äärettömän mukava lukea muiden kokemuksia, mutta toisaalta olen oppinut, että se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi meille. Mutta tiedän tunteen, ensimmäisen lapsen kanssa on välillä vähän pihalla siitä, että missä nyt mennään. Toisaalta sama tilanne saattaa olla edessä myös mahdollisten muiden lapsien kanssa, koska ovat taas omia persooniaan.. :D
Asiaan. Meillä nuo tiheän imun kaudet (useita) tuli ja meni kyllä aina ihan opaskirjojen mukaan. Vaikka jätkä oli kyllä muutenkin aikamoinen tissimies. Ja musta tuntuu, että ne kaudet nimenomaan tulivat esille yöllä. Omiin kokemuksiini peilaten kannustaisin vaan kerääään voimia tästä kaudesta selviämiseen, uskon, että pian helpottaa. Itse tosiaan aloitin kiiinteät jo 4kk iässä kun toivoin niistä apua muutenkin tiheään yöheräilyyn, jota nämä tiheän imun kaudet vaan pahensivat.Lopputuloksena oli yhtä paljon heräilevä poika, jonka painon hieno kehitys kääntyi miinuskäyrille (kasvissoseet nyt vaan eivät ole niin ravitsevia kuin maito). Seuraavan lapsen kanssa en pitäisi yhtä kovaa kiirettä kiinteiden kanssa.
Toisaalta, haluan myös sanoa, että jos alkaa siltä tuntumaan, että kiinteät ovat nyt oikea ratkaisu, niin ei ole vaarallista sekään :) Itse inhoan liikaa fanaattisuutta näissä asioissa, eli joidenkin äitien kamalan jyrkkiä näkemyksiä suuntaan tai toiseen. Ei ainoita oikeita ratkaisuja ole varmaan olemassakaan, vaan pitää löytää omalle perheelle paras tie tallata! Tsemppiä vielä!
Huippua, että kommentoit! Kommentit on tämän touhun suola :).
Ja täysin totta: ei varmasti ole kahta täysin samanlaista vauvaa, mutta mielenkiinnosta (ja vertaistuenkin vuoksi) muiden kokemuksista on kiva kuulla/lukea!
Onhan tämä tällaista pähkäilyä aina välillä, että mikä olisi tälle omalle naperolle kaikkein paras ratkaisu/vaihtoehto. En minäkään mitenkään aivan ehdottomasti ole jonkin ratkaisun puolella, ratkaisu on aina vauva-/lapsikohtainen. Toiselle on parasta aloittaa kiinteät neljän kuukauden iässä, kun taas toiselle parasta on täysimetys puolivuotiaaksi asti. Tässä nyt funtsin, mikä tuolle mun mussukalleni olisi parasta. Kovin pirtsakka ja virtaa täynnä on päivisin, vaikka yöt tuollaisia katkonaisia ovatkin :).
Kiitos Suvi!
It’s me again :) Muistan, että kaikki sanoivat aina, että kyllä opit sitten tunnistamaan oman vauvasi itkun eli tuntemaan vauvasi. Meidän poika itki aika paljon ja oli muutenkin aika vaativa (on sitä edelleen 1v3kk iässä), enkä mä kyllä koskaan päässyt ihan selvyyteen millainen itku tarkoittaa mitäkin. Tällä yritän sanoa, että ihan aina ei ole helppoa tietää, mikä on omalle lapselle parasta. Ja vaikka äiti tunteekin oman lapsensa parhaiten, niin se tunteminenkaan ei ole aina ihan yksiselitteistä, kun puhutaan noin pienestä ;)
Kommentoin vielä nopeasti unikoulua, josta jossain kommentissa kirjoitit. En tiedä onko sulle jo suositeltu suomalaista kirjaa ”Unihiekkaa etsimässä”. Kannattaa lukea. Mä itse olen unikoulujen paras asiantuntija teoriassa, mutta en käytännössä.. ;) Olen lukenut about kaikki aihetta sivuavat kirjat. Tiesin jo alunperin, että mitkään ”kovat metodit” ei sovi meille. Ja loppujen lopuksi unikoulua ei sitten juurikaan tarvittu, kun poika oli jo 11,5kk kun siirtyi samalla rytinällä omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ja yöimetykset loppuivat. Tähän saakka hän tosiaan heräili yöllä tissille monta kertaa joka yö ja mä mietin kuumeisesti, että mitä tuosta tulee sitten kun päätän lopettaa. Mutta hän oli sitten tarpeeksi kypsä, joten vaikka siihen saakka olikin aika raskasta, niin toisaalta tuo kävi sitten helposti. Mutta uskon, että tuon olisi voinut tehdä pari kuukautta aikaisemminkin.
Omalta osaltani pakko sanoa vielä, että meidän pojalla oli aamuyöllä vielä selvästi nälkä ainakin jotain 10 kk ikään saakka, vaikka söi päivällä tosi hyvin. Muut yölliset imut olivät selvästi vaan paha tapa ja kierre (jota en väsymykseltäni jaksanut katkaista!) ja äidin läheisyyden tankkaamista, mutta aamuyöllä hän söi ahnaasti, jonka tulkitsin oikeaksi näläksi. Eli älä masennu tästä, mutta ymmärtäkseni aika moni vauva tarvitsee ruokaa yöllä vielä 6kk iän jälkeen, vaikka söisivät päivällä jo hyvin sen 5 ateriaa.. Mutta iso osa kyllä kai alkaa jo pärjäämään ilmankin!
Jään odottelemaan kirjoituksia mm. kiinteiden aloittamisesta ja unikoulusta :)
Totta! Ensimmäisinä kuukausina aistin jotenkin tosi herkästi, mitä milläkin itkulla tahtoi. Nyt tuo on vähän muuttunut. Itkee muutenkin melko vähän (itkut keskittyy yleensä ilta-aikaan kun väsähtää ja öihin, kun heräilee). Lisäksi nyt on tullut mukaan erilaiset tekoitkut, voi miten hupaisia kun ei vauvalla itselläkään aina pokka silloin pidä :D.
Voi joo, tuota kirjaa mulle on tosiaan suositeltu! En ole vielä muistanut sitä tilata.
Mua ei haittaa, vaikka jatkaa yösyömistä puolen vuoden jälkeenkin. Kunhan ne yöherätykset ovat 1-2, ei enempää :). Täytyy mennä hetki kerrallaan eteenpäin ja katsoa ja tunnustella, milloin tulee se aika, kun haluan nukkua suht kokonaisia öitä/vauva pärjäisi yöt ilman rintaa.
Voi, miten tutulle kuulostaa! Meillä erikoisella oli useita tiheän imun kausia (pituudet parista päivästä 1,5 vkoon), jolloin hän tankkasi maitoa normaalia tiheämpään. Täysimetin häntä 5kk ikään saakka (ja osittain 8kk ikään saakka), mutta ainakaan meillä kiinteiden aloitus 5kk:n iässä ei helpottanut öiden heräilyjä. Helpotusta öihin tuli oikeastaan vasta kevyen unikoulun myötä n. 10kk iässä, mutta toki silloin ei enää muutenkaan heräilty tunnin-parin välein ;) Pikkuveljeä täysimetinkin sitten 6kk ikään saakka (osittaisimetystä 11,5kk ikään asti) ja olin tähän tosi tyytyväinen. Tiheän imun kausia oli hänelläkin ja tulkitsin niiden takaavan maidon riittämisen kasvun myötä (yösyötöt buustaavat maidontuotantoa erityisen hyvin). Nukuttamiseen ja nukkumajärjestelyihin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta yhtä kaikki, sinä tunnet vauvasi parhaiten ja löydät kyllä keinon selvitä tästäkin asiasta eteenpäin <3 PS. Muistathan, että myös kehitys itsessään saattaa haastaa joidenkin vauvojen unta? Meidän esikoinen on nukkunut aina huonosti opetellessaan jotain uutta taitoa ja tämän asian tiedostaminen helpotti minua kovasti :)
Jep, uskon vahvasti, että hänellä oli tiheän imun kausi. Yksi niistä kun ajoittuu juurikin tähän viiden kuukauden ikään. Tasan viikon kesti, viime yönä herätyksiä enää kaksi! Jännityksellä odotan ensi yötä :D.
Kiva lukea blogiasi, aiheet tuntuu olevan lähellä omaa elämääni ja pidän myös paljon sisustustyylistäsi! Ja kivoja kommentteja olet saanut myös! Ihan täysin kohtalotoverisi en itse ole ainakaan yöheräämisten suhteen, mutta nyt kun aiheesta kirjoitit, niin vajaa kuukausi sitten kun poikamme oli hieman alle 5 kk, yöheräämisten määrä lisääntyi. Aiempi pitkä unipätkä alkuillasta jäi pois ja aamuyölläkin nukuttiin levottomammin, eli ehkä silloin oli jonkinlainen tankkailuvaihe menossa. Toivottavasti löydät jonkun ratkaisun yöheräämisiin, on varmasti aika rankkaa!
Tuohon kiinteiden aloittamiseen sellainen näkökulma (opin tämän yliopistolla fysiologian luennolla), että aloitus noin 5 kk iässä vähentäisi lapsen todennäköisyyttä saada ruoka-aineallergioita. Aloitusajankohta tulisi olla juuri tuossa 5 kk iän kohdalla, 6 kk oli jonkun tutkimuksen mukaan liian myöhään. Tästä asiasta ollaan varmasti montaa mieltä, enkä tiedä mikä on oikea tapa tai ikä aloittaa kiinteät, mutta itse aloitin maistelut kun poika täytti 5 kk. Minäkin toivon kiinteiden tuovan myös ratkaisua myöhemmin yöunien (ja myös päiväunien) pidentämiseen… Meilläkään ei nukuta päiväunia kuin puoli tuntia kerrallaan vaikka mitä tekisin, ja mietityttää onko liian lyhyet unipätkät läpi vuorokauden jotenkin haitallisia lapselle.
Tsemppiä sinulla ja odottelen myös kuulumisia kiinteiden aloituksen suhteen & miten yöheräilyjen kanssa sujuu!
Voi, mukava kuulla!
Viime yö meni jo normaalisti kahdella herätyksellä, toivotaan tälle jatkoa! :)
Nyt kun mainitsit noista allergiayhteyksistä, muistan kuulleeni/lukeneeni niistä aiemminkin! Täytyy tutustua asiaan tarkemmin. Mutta olen kyllä päättänyt, että aloitamme varovaiset sosemaistelut tässä viikon sisällä. Poika täytti tänään 5 kk :) ja meillä on neuvola vajaan viikon päästä, josta aion kysellä lisätietoa. Itse en usko, että lyhyet päiväunet olisivat haitallisia, sillä vauva vaikuttaa kuitenkin todella tyytyväiseltä. Uskon sen olevan paras mittari asiaan.
Kiitos sulle! :)
Oletko tutustunut imetystuen sivuihin? Muistaakseni siellä sanottiin, että jos vauva ensimmäisen kuukauden kasvaa maidolla hyvin, hän saa sitä jatkossakin tarpeeksi. Tilaa itse tiheällä imulla tarvittaessa lisää! Ja jos teillä päivällä on noin pitkiä taukoja, ei hän kyllä nälkäinen ole! Olisikohan se vain niin ihanaa olla siinä äidin lähellä <3 Itse täysimetin ensimmäistä viisi kuukautta ja sitten aloitin kiinteät, jotta ehdittäisiin vähän opetella syömistä ennen kuin kiinteät olisi pakko aloittaa. Neiti söi kiinteää ruokaa mainittavasti kahdeksan kuun iässä. Hänen pikkuveljiään täysimetin puoli vuotiaaksi ja hyvin oppivat syömään ;) Toki välistä elämä oli (varsinkin öisin) yhtä syöttämistä, mutta minä osasin kyllä nukahtaa vauvan syödessä. Mene oman jaksamisen mukaan, jos viikko on ollut jo raskas, voithan kokeilla onko pojalla kiinnostusta kiinteisiin. Ja muista, että viiden kuukauden täysimetys on ihan huippu juttu!
En ole tutustunut. Kuulostaa kyllä täysin paikkaansapitävältä tuo! Tiheän imun kausi oli varmasti kyseessä, kesti tasan viikon (ainakin toistaiseksi), sillä viime yö meni taas normaalisti. Olenkin ajatellut aloittaa kiinteät tässä viikon-parin sisään, pikkuhiljaa maistellen :).
Kiitos kivan kannustavista sanoistasi, Tiina!
Heippa!
Niin tuttua, menet sen mukaan, jotta itselläsi on myös hyvä olla ! Jos on ok, että heräillään paljon ja jaksat sen mutta jos et, niin kannattaahan ainakin kokeilla antaa kiinteää ja testata. Mutta vaikuttaisi, että poikasi on oikeinkin tyytväinen, kuten päivistänne kerroit ! Rennolla mielellä ! Meillä ensimmäistä imetin 8,5 kk, sekä aloimme rinnalla kiinteät jo kolmekuisena, kun vauva kärsi vatsavaivoista. Nyt 5 kk pojun kanssa olin ajatellut täysimetystä 6 kk mutta aloitin antamaan velliä kun hän oli reilu 4 kk ja myös itse sairastuin ja söin niin vahvoja lääkkeitä niin sitten annettiin korviketta. Kun ei oikein ole kerennyt tässä arjessa pumppailemaan :) Omalla tavallaan korvikkeen antamisesta koki huonoa omaa tuntoa mutta pitää vaan päästä sen yli ja nauttia kaikista yhteisistä hetkistä; imetti tai ei ! Pääasia, että vauva on tyytyväinen ja oma olo on tyytyväinen ! <3 Tsemppiä teidän arkeen – nautitaan !
Tosiaan päivisin saattaa mennä se viisikin tuntia ilman imetystä, joten aika hyvin maito pitää nälän poissa :).
Ymmärrän tuon huonon omatunnon korvikkeen antamisesta, jotenkin hassua kyllä että sellaista tuntee! Ei siihen mitään syytä olisi, mutta me äipät vaan ollaan joskus tällaisia :D.
Kiitos, tsemppiä sinnekin Maria!