Kun ongelman toteaa…

 

On monenlaisia bloggaajia. Niitä, jotka jännittävät kirjoittaa jostain henkilökohtaisesta tai arasta aiheesta. Niitä, jotka eivät tee sitä lainkaan. Ja niitä, jotka tekevät sen tarkoituksella, ikään kuin ampiaispesää sohaisten ja keskustelua herättääkseen. Itse lukeudun tuohon ensimmäiseen joukkoon ja näihin kyseisiin postauksiin kuuluu myös eilinen Ajatuksia vauva-arjen keskeltä. Mietin, uskallanko ylipäätään kirjoittaa aiheesta; saanko kenties kuraa niskaani tai syttyykö kommenttiboxin puolella kamala taistelu. Ei mitään sinne päinkään! Kiitos teille siitä!

Itse tykkään kovasti sellaisesta kannustavasta ja avoimesta ilmapiiristä, sekä tässä live-elämässä että täällä blogimaailmassa. Olen sitä mieltä, että Suomessa äitien tulisi enemmän kannustaa toisiaan arvostelemisen sijaan. Ja sisäistää sellainen asenne, että se, mikä on parasta minun lapselleni, ei välttämättä ole parasta ystäväni tai jonkun toisen lapselle. Kaikki olemme kuitenkin samassa tilanteessa, joten eikö sen kannustavan ilmapiirin ja asenteen luomisen pitäisi olla aika helppoakin..? Täällä omassa blogissani olen kokenut nämä(kin) asiat oikein positiivisessa valossa. Eiliseenkin postaukseen sain ihania kommentteja, kiitokset teille jokaiselle! Vertaistuki on valtavan tärkeää ja sitä koen saavani teiltä tämän blogini kautta.
Tuttavapiirissäni on vain yksi ihminen tässä samassa elämäntilanteessa, muilla oman lapsen vauvavuosi on vuoden tai useamman takana, joillakin mahdollisesti vasta edessä. Ei ole sama asia jakaa näitä asioita ihmisen kanssa, jolle nämä olivat ajankohtaisia kaksi vuotta sitten. Toki tuollaisetkin ystävät ovat äärimmäisen arvokkaita, mutta ajankohtaisuus on kieltämättä vahva yhdistävä tekijä. Mietinkin jossain vaiheessa hieman leikilläni, että pitäisiköhän mun haalia blogini kautta kasaan sellainen pieni porukka kokkolalaisvauvoja ja -äitejä, joiden kanssa sitten kokoonnuttaisiin vaikka kerran tai pari kuussa :).

Olen huomannut, että vauvojen kanssa elämä on kovin muuttuvaista. Silloin, kun alkaa miettimään jonkin olevan pienoinen ongelma, se häviää kuin itsestään. Ja kohta ollaan uuden ”ongelman” äärellä :). Sama vaikutus on usein sillä, kun jonkin ongelman toteaa ääneen! Se tuntuu jaettuna heti paljon pienemmältä. Sitä huomaa toteavansa, että eihän tuo nyt niin suuri ongelma loppujen lopuksi ollutkaan; eihän sitä voi ongelmaksi oikeastaan edes kutsua. Esim. eilisestä aiheesta vielä sen verran, että en pidä rinnalle nukuttamista oikeastaan ongelmana, vaan sitä, että iltanukuttamiset ovat venyneet aika kohtuuttoman pitkiksi, kun ei uni jostain syystä vain tule. Nyt olemme kuitenkin kahtena iltana tehneet niin, että emme edes aloita iltatoimia ennen kuin vauva näyttää tosi väsyneeltä. Vasta sen jälkeen yövaatteet ja -vaipat ja rinnalle rauhoittumaan. Poju tietää kyllä heti, mikä on homman nimi ja käyttäytyy ihan eri tavalla kuin päiväruokailuissa, vaikka ruokailupaikka olisikin sama. Iltatankkaukset hoidan aina sängyllä makoillen ja nyt tosiaan tuokiot ovat vain venyneet ja vanuneet. Välillä seurustellaan ja katsellaan ympärille, välillä siemaistaan vähän maitoa… Nyt tosiaan tällä viikolla olemme tuossa kohdin laittaneet vauvan omaan sänkyynsä, olen peitellyt hänet, antanut unilelun, istahtanut viereen sänkymme reunalle ja hieman tarvittaessa lullannut sänkyä (niin kätevää, kun on pyörät alla!). Hän on nukahtanut kymmenessä minuutissa ilman itkuja. Aika voittajafiilis ja toivon tälle jatkoa! :D Ja vaikka ei yksin sänkyynsä nukahtaisikaan, vaikka vaatisi sen rinnan siihen, niin ei hätää, kunhan tuokio ei enää säännöllisesti kestäisi sitä paria tuntia…

Mies on tehnyt illan polttopuita pihavajan täytteeksi, itse kävin vauvan kanssa iltatorilla. Olipa syksyn tuntua ilmassa! Tuliaisina kuitenkin litra mansikoita, ehkä viimeiset tuoreet herkut tälle kesää. Tänään alkaa muuten Toisenlaiset äidit, odotan innolla! Vuosi sitten seurattiin Erilaiset äidit -sarjaa miettien, että kohta minäkin olen äiti… Oma pieni masukki oli kuitenkin tuolloin vain meidän kahden salaisuutenamme. Oi sitä aikaa, oli se jännittävää!

Nyt muutama supermakea mansikka ja sen jälkeen saunan lauteille rentoutumaan (ennen niitä iltatoimia) – rentoa keskiviikkoiltaa!