Nyt kun poikamme on kohta 3,5 kuukauden ikäinen, huomaa selvästi millainen muutos tässä on pikkuhiljaa tapahtunut. Ja tarkoitan nyt lähinnä näitä päivätoimia. Ensimmäisinä viikkoina itseni yllätti erityisesti aika, joka kului imettämisen parissa. HUH! Kuinka monta tuntia vuorokaudesta istuinkaan sohvalla tai makoilin sängyllä imettämässä. Tuota yllättymistä tuskin tapahtuu enää mahdollisen toisen lapsen kohdalla, mutta näin esikoisen kyseessäollessa kyllä yllätyin tuosta. Ja varsinkin siitä, että yksi ruokatunti oli tosiaan tunti, joskus enemmänkin :D. Ajattelin usein kiitollisena, että onneksi mulla oli kolmisenkymmentä Emmerdalen jaksoa katsomatta ja digiboxi sekä Katsomo olivatkin ahkerassa käytössä. Yllätti myöskin se imettämiseen liittyvä kipu! Jo synnärillä se oli päällä ja toista maitomaattia käytin hetken ainoastaan rintapumpun kanssa; en uskaltanut päästää vahvan imuotteen omaavaa pikkumiestäni kuin toiselle rinnalle. Vauvalla oli alkuun myös ihana tapa pureskella syödessään; ymmärtäähän sen, sellainen herkkumurkina kun oli kyseessä! Tuo kipu oli aika vahvasti läsnä ensimmäiset viikot, siihen ei auttanut oikein mikään. Silti käytin Lansinoh-voidetta ahkerasti ja kyllähän se jonkin verran auttoi, vei ainakin kivulta pahimman huipun pois. Muistan kymmeniä sellaisia kertoja, kun itkin ensimmäiset sekunnit vauvan napatesssa kiinni. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja henkeä haukkoessani yritin parhaani, jotta saisin hengitykseni tasaantumaan ja hartiaseutuni rennoksi. Kuinka usein tuollaisilla valtavilla kipuhetkillä sanoinkaan miehelle, että nyt mä ymmärrän niitä naisia, jotka lopettavat imettämisen tähän. Sitä kipua on vaikea kuvailla, mutta välillä tuntui siltä, kuin joku repisi rintaa kehon läpi selän puolelle. Aivan kuin rinnan keskellä olisi jokin terävä piikki, josta revittiin selkäpuolelle, siltä se usein tuntui!
Googlettelin asiaa ja mietin, että loppuuko tuo kipu koskaan… Eikö kukaan muu tunne noin valtavaa kipua imettäessään lastaan..? Mielestäni kipukynnykseni ei ole mikään hirmuisen alhainen ja tuo fakta vain lisäsi hämmennystäni. Kaikesta huolimatta halusin, että vauva saisi äidinmaitoa, koska sitä maitoa kuitenkin oli. Lisäksi mielessäni pyöri synnärin hoitajilta kuultu lause: Se on vauvalle niin paljon muutakin kuin ravintoa, se on myös läheisyyttä, lämpöä ja turvaa… Ja kun imetys lähti käyntiin, kun ne pari ensimmäistä minuuttia olivat ohi, kipu helpotti ja tuokiosta pystyi nauttimaan. Kuinka suloiselta se rakas pieni näyttikään siinä rinnalla, miten nälkäisenä hän imi maitoa, silmät pyöreinä silmiini katsoen. Niin luottavainen ja suloinen pieni lapsi, paikassa, joka on hänelle edelleen tänä päivänäkin se maailman turvallisin ja levollisin paikka. Tuo hetki sai joka kerta unohtamaan sen aloituskivun, kunnes sitten sen hetki koitti taas :). Tuollaista kehää se oli, aamusta iltaan ja yöstä aamuun, päivästä toiseen. Sitten kerran löysin netistä jonkin artikkelin, jossa sanottiin, että viiden-kuuden viikon jälkeen imettäminen helpottuu ja sen jälkeen rintaruokinta muuttuu nopeammaksi kuin korvikesyötöt. Omalla kohdallani se vaati hieman kauemmin; sanoisin, että vähän ennen vauvan kahden kuukauden ikää tapahtui muutos. Syötöt lyhenivät huomattavasti ja syöttövälit pitenivät. Vauva ei ollut enää niin riippuvainen minusta, mikä oli sitten kuitenkin tavallaan haikeaakin. Mutta se myös mahdollisti oman, hieman vapaamman liikkumiseni. Vauva pärjää isänsä kanssa pitempiä pätkiä eikä minun tarvitse välttämättä pumpata maitoa edes pulloon.
Toivon, ettei kukaan näistä omista kokemuksistani kauhistu, sillä eihän se ole kaikilla samanlaista! Halusin kuitenkin tästä kirjoittaa, jos siellä ruudun äärellä sattuisi olemaan joku, joka käy noita samoja ajatuksia läpi… Epätoivoon ei kannata vajota, sillä kyllä se helpottuu, ihan takuuvarmasti, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan! Nyt voin todeta täydestä sydämestäni, että kannatti todellakin ”kärvistellä” ne ensimmäiset viikot (ajoittain lähes hikikarpalot otsalla)! Eikä se imetystapahtuma missään nimessä negatiivinen ole, alkuminuuttien viiltävästä kivusta huolimatta. Se on mielestäni todella palkitsevaa ja välillä tuntuu aivan uskomattomalta, että naisen keho tuottaa ainetta, jolla pieni vauva niin hyvin kasvaa ja kehittyy. On niin hienoa, kun voi tarjota vauvalle äidinmaitoa, sillä tiedän, ettei se ole kaikille itsestäänselvyys. Se olikin yksi syy, miksi vain sinnikkäästi jatkoin imettämistä. Tunsin syyllisyyttä, jos päätyisin lopettamaan imettämisen kivun takia, koska on äitejä, jotka varmasti haluaisivat imettää lastaan, mutta joilla maito ei vain riitä. Alun hankaluuksien jälkeen imettäminen on sujunut jo hyvän aikaa oikein kivasti. Se on niin helppoa ja mutkatonta, kun eväät kulkevat aina mukana steriileissä pakkauksissa ja oikean lämpöisinä. Tänään meillä oli kolmekuukautisneuvola (hieman myöhässä) ja saimme iloksemme jälleen todeta, miten hyvin äidinmaito on riittänyt! Niin mielenkiintoista saada vauvasta aina uusimmat mitat ja seurata kasvukäyrää. Potra poika: 7 kiloa meni just ja just rikki :D. Reilussa kuukaudessa oli tullut pituuttakin viisi senttiä! Ei ihme, että useat vaatteet ovat viime aikoina käyneet pieniksi… Eikä ihme, että sain hieman ähistä kantaessani vauvelia turvakaukalossaan terveydenhoitajan vastaanotolle, puuh…
Mutta tuosta imetysasiasta tulemmekin erääseen toiseen asiaan… Nimittäin olen huomaamattani opettanut pojan nukahtamaan rinnalle :/. En oikeastaan tiedä, mistä tuo on lähtenyt, mutta vauva on aina ollut kova iltatankkaaja, joten siitä se on kai sitten pikkuhiljaa kehittynyt tällaiseksi. Hän ei nukahda yöunille muulla tavoin, kokeiltu on ja itku kestää ja kestää ja kuulostaa sydäntäraastavalta. Päivisin hän kyllä silloin tällöin nukahtaa omaan sänkyynsä ilman rintaa, mutta iltaisin ja öisin ei. Hänelle tulee myös välillä kausia, jolloin haluaisi pitää rintaa tuttina (kun ei varsinaista tuttia huoli…) ja lutkuttelisi vaikka koko yön, vain silloin tällöin maitoa siemaisten. Joskus tuo on niin vahvana päällä, että ei suostu nukahtamaankaan kuin rinta suussa :D. Tällöin olemme antaneet hänelle korviketta iltaimetysten jälkeen, jolloin hän saa masun kerralla täyteen eikä tarvetta lutkuttelulle enää jää. Kerran tai pari kuukaudessa on tuollainen kausi; sellainen on päällä tälläkin hetkellä. Kestävät yleensä 2-3 iltaa, mutta jos emme noina hetkinä antaisi korviketta, kestäisivät hamaan tulevaisuuteen saakka… Eli korvike jostain syystä katkaisee tuon kierteen ja yöunille käyminen tapahtuu taas hieman helpommin. Tuosta korvikkeen antamisestakin olen potenut valtavaa syyllisyyttä ja kertonut siitä neuvolassakin, jossa terveydenhoitaja mulle hieman naureskeli. Voi meitä!
Hassusti tuosta äidinmaidon antamisesta on tullut itselleni joku päähänpinttymä: pakko pärjätä pelkästään sen avulla mahdollisimman pitkään ja turvautua korvikkeeseen vain äärimmäisissä hätätapauksissa ja niin harvoin kuin mahdollista. Lisäksi jos mulla on joku meno, pumppaan omaa maitoa ennemmin pulloon kuin jätän korvikkeen varaan… Tiedostan kyllä, ettei nykypäivän korvikkeissa ole moitittavaa, mutta joku ihme päähänpinttymä mulle on kuitenkin tässä näiden kuukausien aikana muodostunut. Nälkä kasvaa syödessä?
Aina sitä kuulee useamman lapsen vanhemmilta, miten esikoisen kanssa oltiin niin varovaisia ja kokemattomia, seuraavien kohdalla jo rennompia. Ja että esikoista seuraavat lapset vain jätettiin nukkumaan sen kummemmin heitä nukuttamatta. Mutta miten voi jättää täyttä häkää itkevän vauvan yksin sänkyynsä ja kuunnella sitä itkua? Välillä ajattelen, että jatkan tätä samaa: rinnalle nukuttamista, sillä ei se varmaan loputtomiin kestä… Ehkä hän on jossain vaiheessa valmis luopumaan rinnasta :D. Yhdessä vaiheessa oli jo niin mukava kausi, kun vauva nukahti yöunille jo klo 21.30-22.00 välillä puolen tunnin sisällä, suhteellisen pikaisen tankkauksen jälkeen. Nykyään iltatankkaukset kestävät minimissään tunnin eikä ennen yhtätoista meinaakaan uni tulla! Eilinen ilta meni sitten taas aivan ihanteellisesti: iltatoimet aloitettiin vasta, kun vauva näytti tosi väsyneeltä. Hän söi ainoastaan vartin, jonka jälkeen siirsin hänet hereillä omaan sänkyynsä. Hieman möyrimistä, mutta nukahti lopulta itsekseen – teki mieli tanssia! Hän nukahti tosin vasta klo 23, mutta nukahtipa kuitenkin ja vielä ilman korvikettakin (mitä ei viikonloppuna tapahtunut). Puoli kahdelta hän heräsi syömään ja nukkui sen jälkeen aamuun, aina puoli yhdeksään saakka. Kunpa vain itsekin olisin saanut nukuttua… Heräilin yöllä huomattavasti useammin kuin normaalisti. Ihmetytti, miksi vauva ei herää ja piti tarkistaa, hengittääkö hän varmasti… Huh huh, ollaan me äidit vähän tämmöisiä! Voi olla, että ensi yönä uni maistuu. Toivottavasti vauvallekin, mitä vähän kyllä epäilen, sillä hän sai tänään kaksi rokotetta. Voi äitin pieni <3. Olisi mukava kuulla, onko muilla samankaltaisia kokemuksia liittyen imetykseen ja nukkumisasioihin? Miten teidän vauvat käyvät yöunille?
Ah toi rintakipu. Mulla oli kans pari ekaa viikkoa ja sitten se vaan katosi, erään kerran tytön käydessä syömään se ei enää sattunutkaan :) Kaipa siinä kaipasi neiti vaan vähä treeniä miten niitä äidin rintoja käsitellään? :D Tai sitten vaan rinnat otti tottua siihen jatkuvaan lutkuttamiseen, tiedä häntä.
Nukkumiseen en oikein osaa kommentoida mitään, kun ei meillä vastaavia ongelmia ole ollut. Meillä tyttö ei ole ensimmäisten viikkojensa jälkeen nukahtanut rinnalle lainkaan vaikka välillä olisin toivonut näin käyvän :D Ekat pari kuukautta kanniskeltiin vuorotellen tyttöä ympäriinsä että nukahti ja nyt jo pari kk tehty niin että iltamaidosta (jota muuten meilläkin tankataan aina pariin kertaan ennen unia), nostamme tytön sänkyynsä ja istumme vieressä niin kauan että nukahtaa. Toisinaan käy 10minuutissa, joskus menee puolisen tuntia. Jos on oikeen levoton meininki niin sitten pistän käden pyllylle ja keinutan tyttöä vähän. Hän siis vallan nukkuu vatsallaan, ja tulee uni niin päin huomattavasti nopeammin :) Niin ja tyttö tosiaan 5kk ikäinen :)
Oh. Tulipa paljon tekstiä vaikka väitin ettei ole mitään kommentoitavaa. Hups :D Tsemppiä :)
Mullakin oli varmasti tuota, että rinnoilla kesti vaan jonkin aikaa tottua touhuun…
Heh, täällä on kuule harvassa kerrat kun ei rinnalle nukahdeta :D. Se on niiiiiin maailman paras paikka ja äitin paidasta pidetään vielä toisella kädellä kiinnikin, ettei vain pääsis karkuun :D.
Yritän pikkuhiljaa alkaa totuttamaan vauvaa omaan sänkyynsä, sillä omat uneni kärsivät valtavasti jos tuo pikkumöyrijäni nukkuu vieressäni öisin.
Tosi kiva että kommentoit, niin mukava kuulla, miten muilla :).
Hei! Satuin vaan tulemaan blogiisi toisen blogin kautta. Luin tämän postauksen ja oli pakko kommentoida. Minä olen kolmen lapsen äiti ja jokaisen vauvan kanssa oli sama juttu, aivan järkyttävä imetyskipu alussa!!! Siis niin järkyttävä, että itkin ja imetin, itkin ja imetin. Rinnat verillä ja ihan pelkäsin seuraavaa imetyskertaa. Vaatteitakin oli oikeasti vaikea pitää kun rinnat niin tulessa. Lansinoh voidetta käytin ja neuvolasta neuvottiin laittamaan kaalinlehdet rintaliiveihin. Sekin auttoi :) Nuo ajat ovat onneksi ohi, niitä en kaipaa yhtään, mutta onneksi jaksoin imettää. Pahin kipu meni ohi muutamissa viikoissa ja sitten oli niin ihanaa SAADA imettää kun ensin se oli täyttä tuskaa ja ahdistusta. Ajattelinkin, että imetyskivut tekivät mulle enemmän tuskaa kuin synnytyskivut, koska ne olivat nopeasti ohi.
Nukkumisasiat ovat vaikeita, mutta sanoisin, että jokainen lapsi on aivan oma persoonansa ja vaikka kokemus kasvaa mitä enemmän lapsia tulee niin silti en jättäisi pientä vauvaa yksin itkemään. Pikkuhiljaa voi toki opettaa lasta! (ei vauvaa) yksin nukahtamaan, mutta ei vauvaa voi mielestäni kouluttaa. Kyllä se turvallisuuden tunne tulee siitä läheisyydestä. Omaan sänkyyn ja yksin nukahtamaan lapset oppivat varmasti joskus kouluiässä sitten :) Viimeistään yläasteella varmaankin :) Minusta nukuttamishetket ovat kuitenkin vauvalle tärkeitä viettää aikuisen lähellä.
Hyvää jatkoa vauvan kanssa :)
Olipa kiva juttu, että päädyit tänne pyörähtämään. Saa tulla toistekin :).
Mullakin oli kaali jääkaapissa odottamassa, mutta sitä en sitten lopulta tarvinnutkaan. Mulla meni kans iho rikki jo synnärillä ja siitä tuli kyllä sellainen nou-nou -meininki: en päästänyt vauvaa enkä hoitajiakaan lähellekään ennen kuin parani :D. Keittosuolaliuos taitoksineen oli tosi hyvä keino ja auttoi siihen, ettei rupea muodostunut. Jos muodostuu rupi, on se hetken kuluttua taas verillä ja kierre on valmis…
Sain tästä sun kommentista varmuuden: en jätä vauvaa yksin itkemään tulevaisuudessakaan! Sellainen nihkeä kitinäitku on eri asia, sellaista pientä on joskus ja sitten kuitenkin uni tulee, mutta kunnon itkua en aio kuunnella jatkossakaan. Tuntuu nuo isät ajattelevan asioista vähän eri tavalla kuin äidit… ;) Itse olen vahvasti sitä mieltä, että itkuun reagoimattomuus vaikuttaa vauvan turvallisuudentunteeseen enkä sitä kyllä omalla käytökselläni halua horjuttaa.
Kiitos varpu!
Olen päätynyt samaan onan 10 kk tytön kanssa, lastani en koskaan jätä yksin itkemään. Tärkein tehtäväni on antaa rakkaimmalleni hyvät lähtökohdat elämään ja niihin kuuluu turvassa olemisen tunne kun on hätä, äiti tai isä on vieressä. Kun vauva kasvaa isommaksi, opetellaan nukahtamaan itsekseen, mutta sekin isin ja äidin kanssa yhdessä.
Meillä siis 10 kk ikäinen nukahtaa edelleen rinnalle yöllä, irrotan otteen hänen nukahdettuaan ellei itse käänny pois. Tuskin tuo enää kouluikäisenä tissiä nukahtamiseen kaipaa :D, niin nyt saa tankata kaiken maidon, turvan ja rakkauden mitä tarvitsee.
Tulipas totinen viesti :D, mutta on herkkä asia mulle, oman vauvan itkun kuunteleminen on alusta asti tuntunut ihan fyysisesti siltä, että multa revitään sydäntä rinnasta… Siksi en todellakaan jätä tyttöä yksin itkemään kunnon itkua, sanoinkin jossain vaiheessa, että tekisin vaikka sellaisen amerikkalaisen jalkapallon pelaajan tyylisen rynnäkön kaikkien ja kaiken läpi, joka on mun ja itkevän tytön välissä… On tää äitinä olo sellaista, että :D.
Ymmärrän täysin, musta se tuntuu ihan samalta. Ja vieläkin vaikuttaa ne viisi osastopäivää vauvan ollessa 3-viikkoinen; silloin hän sai verikokeita otettaessa itkeä aivan liikaa, joten nyt haluisin kaikki itkut välttää. Sellaiset siis, joihin vain itse voin vaikuttaa. Eiliset neuvolaitkut (sai kaksi rokotetta) olivat tälle äipälle taas niin karua kuultavaa että! Sitten kuitenkin niin pian itku muuttui rupatteluksi lempilelulle, että mua aivan itketti se reippaus :D.
Olen ihan samaa mieltä Pinja! Sydän särkyisi, jos lapsi joutuisi käydä nukkumaan omaan itkuunsa nukahtaen :'(. Hyvillä mielin nukkumaan niin tulee hyviä uniakin :).
Hei, Itselläni on useampi lapsi ja vaikka lähes kaikki ovat olleet ”rinnalla nukutettuja”, niin siinä vaiheessa kun imetys on loppunut (1 – 1,5v iässä), ovat muutaman illan jälkeen nukahtaneet ilman ongelmia jopa ilman tuttia. Ajattelen, että mitä vähemmän asiasta tekee itse ongelmaa, sen vähemmän siitä tulee lapsellekaan. Itkettänyt en ole koskaan vaan mieluummin vaikka katsellut vauvan kanssa ikkunasta yömaisemaa, eihän se kuitenkaan loputtomiin kestä. Ja jos itse väsyy kovin, niin jos vaikka puolison kanssa vaihtaa muutaman ”iltavuoron”. Muutenkin olen ajatellut, että jos joku yö on vauvalla tai isommalla mennyt jostakin syystä huonosti, että ” 10 kertaa nousen ilman mutinoita ja sitten voin vähän mielessäni hermostua koko hommaan”. Muistaakseni viimeistään 9 kerta on taannut loppu yön levon :).
Ajatuksiasi on mukava lukea, huomaa miten rakastavasti suhtaudut lapseenne. Sitä on ihana seurata! Luota vain vaistoihisi, siinä on ohjekirja aina mukana! :) Kaikkea hyvää teille!
Hyvä kommentti Teea, kiitos! Olet varmasti oikeassa tuosta ongelman tekemisestä. Ehkä olin vain turhan usein kuullut kysymyksen eikö vauva nukahda vieläkään muuten kuin rinnalle ja se alkoi häiritä :D. Rinnalle nukahtamista suurempi ongelma (tuota en edes koe ongelmaksi, jos totta puhutaan), on se, että hän ei ala nykyään nukkumaan oikein millään, vaan päästää rinnasta irti ja silmät pyöreinä juttelisi vaikka kuinka :D. Nyt olen kuitenkin jo kahtena iltana nostanut hänet tuossa vaiheessa sänkyynsä ja sinne on pieni nukahtanut <3. (Olen siis itse koko ajan vieressä.)
Kiitos paljon viimeisistä lauseistasi! Olen todella onnellinen lapseni puolesta, että teksteistäni välittyy tuollaisia tunteita :).
Tuollaista imetyskipua en onneksi ole kokenut, tsemppiä että olet jaksanut! Imetyskipu liittyi mulla selkeästi siihen, että iho oli rikki ja siihen auttoi sitten rintakumien käyttö, kunnes iho oli parantunut. Samaa mieltä kyllä olen, että ensin imetys tuntuu vähän oudolta ja työläältä ja tuskaiseltakin, mutta se helpottaa – jo parissa viikossa tai maksimissaan varmaan tuossa parissa kuukaudessa.
Meillä esikoinen nukahti ekat 10-11 kk rinnalle (tosin ei syönyt enää öisin ekan 6 kk:n jälkeen). Sen jälkeen yhtäkkiä itse lopetti. Olin jo viimeiset pari kk laulanut tytön alkaessa nukahtaa ”Sininen uni” -tuutulaulua tai lorutellut Tiitiäisen satupuusta nukkumaanmenoloruja. Unilauluun ja loruilla nukuttamiseen siirryttiin silloin, unitutti oli kyllä käytössä. Silloinkin nukahti vielä syliin, kunnes yhtäkkiä 14 kk kohdalla lopetti senkin itse. Ei vaan nukahtanut. Ajattelin, että taitaa olla kypsä jo ehkä nukahtamaan itsekseen – no, ei kun sitä opettelemaan. Luin sen verran, että tyttö rauhoittui (2-3 satua, ei kovin pitkiä), nostin omaan sänkyyn ja tassuttelin ja soitin unimusiikkia. Siihen oppi sitten itse nukkumaan ja on siitä saakkaen nukahtanut itse sen jälkeen, kun on luettu kolme iltasatua ja pantu unimusiikki soimaan – ensin tutilla ja sitten ilman. Emme halunneet istua nukuttamassa vieressä, mutta opetettiin nukkumaan itsekseen vasta tuolloin, kun ei enää nukahtanut syliin tuossa aiemmassa 10-15 minuutissa eli 14 kk:n kohdalla. Tämä toimi meillä :) Käytiin rauhoittelemassa heti jos oli hätä ja joskus myöhemmin on nukutettu syliin, jos ei muuten ole rauhoittunut tai nukahtanut. En halunnut kanssa ikinä jättää oikeasti itkevää lasta yksin nukkumaan. Kitinäitku on tosiaan asia erikseen.
Pelkäsin etukäteen tuota rinnalle nukuttamista, mihin oli tottunut, mutta yllättäen esikoinen siis oppi itsekin siitä pois. Niinkin voi käydä :) Tuo laulun ja lorujen opettelu imetyksen yhteydessä toimi ainakin meillä silloin, kun imetysnukuttamisesta siirryttiin muihin nukutuspuuhiin.
Nukutusvinkeistä on kirjoitettu pari kirjaakin, joista voi saada kaikenlaisia vinkkejä. Itse luin Elizabeth Pantleyn kirjan, vaikka onkin huonosti käännetty, niin nukutuskuvioita miettiessä kirjan lukemisesta oli kyllä iso apu. Sitten kestikin vielä pari kk, miten äiti saatiin taas nukkumaan hyvin – heräsin tytön yösyöttöaikoihin vielä yli puoli vuotta sen jälkeen, kun vauva ei enää syönyt öisin. Sellainenkin on mahdollista ;) Mutta parissa kuukaudessa kaikki nukahtivat itsekseen ja nukkuivat yöt läpi heräämättä.
Sellainen vielä, että nukahtamisasioissa voi tulla aina vaiheita. Meillä liittyivät ainakin liikkeelle lähtemiseen, muuttoon, uhman alkamiseen. Mutta ne vaiheet kestävät jonkin aikaa, ja sitten taas helpottaa. Omalla kokemuksella johdonmukaisuus kannattaa, silloin pääsee helpoimmalla, mutta joustaakin täytyy, jos lapsella on jokin vaihe menossa.
Voi tuo Sininen uni on aivan yli-ihana! Haluaisin sitä laulaa itsekin lapselleni, mutta jostain syystä se laulu itkettää mua kovasti eikä laulusta tule mitään :D.
Muistatko oliko tuolla yösyömisen poisjättämisellä yhteyttä kiinteiden aloitukseen?
Huomasin toissayönä itsestäni, että kun vauva ei herännyt kuin yhden kerran syömään, niin kummastelin sitä ja heräilin varmaan parikymmentä kertaa yön aikana :/. Helpommalla olisi päässyt, jos hän olisi säännöllisesti herättänyt, heh. Viime yön nukuin sitten aivan taju kankaalla, kahdella herätyksellä mentiin :).
Kiitos näistä hyvistä vinkeistäsi Katariina!
Eihän se ihan irrallaan ollut yösyömisten lopettaminen kiinteiden aloittamisesta, vaikka ekan parin kk:n jälkeen kerrat vähenivät kolmesta noin yhteen. Tuo yksi aamuyön syöttökin jäi sitten pois heti kohta pois. Mutta vähenivät siinä 2-3 kk:n kohdalla jo ennen kiinteiden aloittamista, kun päivärytmi säännöllistyi.
Muistan kanssa, että kaikki käskivät aina irrottaa vauvan, kun söi joskus liian pitkiä aikoja kerrallaan. Silloin sanoin, että ei se siinä kauaa viihdy, antaa olla vaan. Eikä viihtynyt. Kyse oli ekasta parista, kolmesta kk:sta, jonne sattui nuo tankkauksetkin, jotka kyllä erottaa muusta tutteilusta. Sen jälkeen söi melko nopeaan että pääsi taas puuhailemaan muuta! Nyt, kun on jo kolmevuotias, olisi kiva kun vielä joskus nukahtaisi syliin… Enkä olisi ehkä joskus uskonut näin sanovani. Kaikissa vaiheissa on omat ihanat ja haikeat sekä ikävät puolensa ;)
Mä en koskaan irrota vauvaa kesken syönnin. Luotan siihen, että osaa itse säännöstellä ruokansa eikä ns. ylensyö :). Itse olen jo nyt joskus miettinyt, että voi surku niitä aikoja sitten, kun hän ei enää oikein malta sylissä olla… Nyt saa vielä sylitellä mielin määrin, niin ihanaa <3.
Hei, ja kiitokset ihanasta blogista! Oma tyttömme on tällä hetkellä kuukauden vanha ja voin täysin samaistua tuohon rintakipuiluun! Meillä on kaksi lasta jo ennestään, joten jännitin kivun voimakkuutta enemmän kuin itse synnytystä. Ensimmäinen lapsemme oli tosin ”pullolapsi”, mutta keskimmäinen imi rintaa vuoden niin hanakasti, että vasen rinnanpääni repesi niin pahasti, että siinä on arpi vieläkin. Neuvolassa suosittelivat jopa imetyksen lopettamista ihan inhimillisistä syistä, mutta poika ei huolinut pulloa, enkä raaskinut itkettää häntä. Se oli aivan kamalaa. Todennäköisimmin vika oli väärässä imuotteessa ja harmittaa jälkeenpäin, kun en pyytänyt tarpeeksi ajoissa apua imuotteen korjaamiseen. Olisinpa löytänyt tuolloin tuon Lansinoh-voiteen, se on kyllä ihan koko rahan arvoista tavaraa!
Nyt tämän kolmannen kanssa kipu oli kyllä aluksi kova, mutta ehkä viime viikon alkupuolella koko kipu häipyi ihan yllättäen ja nyt imetys on todella helppoa ja kivutonta. Jos joskus täytyy antaa hänelle korviketta, en aio lainkaan tuntea asiasta huonoa omaatuotoa kuten ensimmäisen lapsen kanssa, ethän sinäkään! Äidinmaidonkorvike on huippulaadukasta, eikä lapsi varmasti vahingoitu millään tavoin, jos sitä joskus antaa / lapsi kasvaa pelkästään sen voimalla. Mielestäni nämä ruoka-asiat ovat muutenkin täysin äidin ja vauvan välisiä asioita, joten ethän pahoita mieltäsi, jos joku kokee palavaa tarvetta huomauttaa asiasta :)
Iloisia päiviä vauvan kanssa, odottelen jo seuraavaa postausta :)
Ihana kuulla, että pidät blogistani Laura!
Voi iso auts tuolle arvellesi! Tosi hienosti siitä huolimatta olet jaksanut! Itse kyllä irrotin/irrotan vauvan otteen heti, jos tuntuu että se on väärä. Kivun on loputtava ensimmäisen minuutin sisällä tai ote on väärä, näin omalla kohdallani. Mulla oikean imuotteen ohjaamiseen auttoi myös erään hoitajan neuvoma Youtube-video, jossa näytetään tarkkaan, millainen imuotteen tulee olla. Latch On:
https://www.youtube.com/watch?v=Zln0LTkejIs
Tiedän kyllä, että korvikkeet on nykyään huippulaatuisia. Ennen vauvan syntymää olin asian suhteen ihan lunki ja mietin, että jos maito ei riitä/imetys ei onnistu niin ilman muuta korviketta. Sitten jotain tapahtui ja imetyksestä tuli ihan valtavan tärkeää, tyyliin pakko pärjätä sillä… Ehkä vähän turhan kunnianhimoisesti suhtaudun asiaan, heh. Nyt jos joudumme antamaan joskus iltaisin korviketta, on se mulle ihan ok. Toinen vaihtoehto on valvoa yö…
Jännitän usein tämänkaltaisia postauksia ja mietin viimeiseen asti, uskallanko edes julkaista. Pelkään, että joku loukkaantuu, vaikka tässäkin tarkoitin kertoa asiasta vain omasta näkökulmastani, en arvostella muita. Jokainen tekee omat päätöksensä eikä se muille kuulu. Blogia on vaan hiukan hankala ylläpitää, jos alkaa kaikenlaisia aiheita välttelemään :).
Hei,
Minulla oli imettäessä kivuliasta vihlontaa rinnoissa, mikä oli inhottavaa! Ja myös 5 rintatulehdusta kun imetin kuopusta puoli vuotta.. Muiden 3 lasten imetyksen aikana ei ollut yhtään rintatulehdusta, mutta kuulemma kun tulee eka tulehdus, se uusii helposti.
Tsemppiä nukuttamiseen!
Voi voi, nuo rintatulehdukset on kuulemma aivan hirveitä! Täydet sympatiani sulle Sanna! Koputan puuta, että selviäisin ilman tulehdusta… Kiitos! :)
Ei kannata stressata nukahtamisasioista. Ei ne enää armeijassa rinnalle nukahda ;) Itsekin nukutan hyvin mielin 7kuukauden vanhani joko rinnalle tai kantoliinaan jos ei ole rinnalle nukahtanut. Ja ihan varmasti tämä, kuten kaksi edellistäkin, alkaa nukahtaa jossain vaiheessa itsekseen ja omaan sänkyynsä. Edellisen kanssa se tapahtui 2-vuotiaana, ilman yhtään huutoa. Minä kannatan siis lapsentahtisuutta, antaa syödä ja nukahtaa niin kuin on luonnollisinta, uusia juttuja ehtii oppia myöhemminkin :)
:D
Rinnalle nukahtamista suurempana ongelmana pidän oikeastaan sitä kestoa, lutkuttelisi varmasti ainakin pari tuntia joka ilta ennen kuin nukahtaisi… Siinä meinasi hieman tulla sellainen hohhoijaa-fiilis, kun tuota jokusen viikon kesti. Nyt sitten olemme tehneet niin, että odotamme, kunnes hän on tosi väsynyt iltaisin, ennen kuin edes aloitan iltatankkaukset. Nyt kahtena iltana tehty noin ja hyvin on mennyt! Vauva ei jostain syystä ole kuitenkaan rinnalle nukahtanut, vaan olen sitten hänen vielä hereillä ollessaan siirtänyt hänet sänkyynsä ja sinne on nukahtanut vartin sisällä ilman itkuja, voi pientä <3.
Hyvä tuo viimeinen lauseesi, olen samaa mieltä!
Hei,
Kokeilitko koskaan rintakumia? Auttoi ensimmäinen lapsen imettämisessä, kun rinnat olivat arat ja rasvaus myös helpotti Samalla vauvakin sai kunnolla kiinni ja pystyi imuttamaan täysillä.
Ja toisenkaan homma jo varmaan sujuu helpommin, toivotaan ainakin. Itsellä toinen imetys tuli jo ’takaraivosta’
Joo kyllä hankin rintakumitkin jokunen viikko sitten. Hieman auttoi, mutta ei merkittävästi. Vauva ei oikein tykännyt niistä… :)
Minulla on kaksi lasta ja ekaa imetin reilut 1-vuotiaaksi saakka. Hän nukahti vauvana rinnalle oikeastaan aina, mutta joskus lähempänä yhtä ikävuotta sitä tapahtui enää harvemmin. Iltaimetys oli kuitenkin se, mistä vieroitin viimeisenä, sillä lapsi vaikutti aina niin onnelliselta ja levolliselta kun sai vielä tuttujen iltatoimien jälkeen hetken makailla äidin vieressä maitoa nauttien ja rauhoittuen. Sitten nostin tytön aina omaan sänkyynsä nukahtamaan. Nyt 4 kk vanhan vauvan kanssa teen varmasti samoin. Hänkin nukahtaa joka ilta rinnalle, mutta saa minun puolestani niin tehdäkin jos se takaa rauhallisen yöunille käymisen. Älä turhaan stressaa rinnalle nukuttamisesta, sen aika on nyt ja se aika ei sitten koskaan myöhemmin enää palaa, joten jos asia sinulle muuten on ok niin turha siitä on väkisin koittaa eroonkaan päästä.
Tuo vauvan halu pitää rintaa tuttina eli syömisen lopettamisen jälkeen vielä pitää rintaa suussa ja lussuttelee sitä voi olla sitäkin, että hän ’tilailee’ lisää maitoa. Eli mulla ainakin joskus on tilanne, ettei tarjonta täysin vastaa kysyntää. Silloin vauva tyhjääkin rintaa imemällä tilaa seuraaville päiville parempaa tarjontaa.
Yöunille mennessä en tykkää koskaan jättää vauvaa itkevänä petiin, rauhoittuminen kestää silloin kauan eikä minulla ole sydäntä kuunnella pienen itkua pimeässä ja yksin. Päiväunten kohdalla joskus tilanne on se, että vauva huutaa väsymyskiukkuitkua ja silloin saatan vain viedä hänet sänkyyn ja parin silityksen jälkeen jättää sinne. Itku yleensä laatuu nopeasti ja vauva nukahtaa, sillä itku on ollut juurikin väsymyksestä johtuvaa eikä siitä, että hänet jätetään yksin nukahtamaan ja se ei miellytä.
Joku tuossa aiemmin kirjoittikin, että vauvan kehitysvaiheet myös vaikuttavat nukahtamiseen ja uneen tosi paljon. Mun 4 kk vanha ei nyt meinaa malttaa nukahtaa päivisin ja yölläkin herää moneen kertaan, sillä uudet optut taidot ja mahdollisesti pian puhkeavat hampaat tekevät levottomaksi. Nukkuessaankin huitoo käsillään ja potkii jaloillaan, joskus nauraakin eli täydessä touhussa yötä päivää.
Ihanaa vauva-arkea ja kiitos kivasta, monipuolisesta blogista. Tätä on aina imetystauoilla kiva lueskella :).
Luin tämän läpi ja monessa kohtaa tuli kyyneleet. Niin ihanasti kirjoitettu, kiitos kovasti! Erityisesti kolahti tuo ”se aika ei sitten koskaan myöhemmin enää palaa”, voi niisk! Mun korvaan on vaan turhan usein särähtänyt kysymys ”Eikö vauva nukahda vieläkään muuten kuin rinnalle?” ja se on jäänyt jotenkin takaraivoon, että teenkö jotain väärin… Nyt tiedän, että en tee. Ja nyt kun enemmän aloin pohtia tätä asiaa, ei se rinnalle nukuttaminen ongelma olekaan, vaan se, että vauva pitkittäisi tuokiot tunneiksi :D. Ei edes pidä rintaa suussa koko aikaa, vaan seurustelee ja höpöttelee ja hymyilee välillä… Äitiä hieman väsyttää eikä jaksaisi kaikkia iltoja tuolla tavoin nukuttaessa viettää. Mutta nyt emme edes aloita iltatoimia ennen kuin hän on tosi väsynyt, jotta ei venyisi mahdottoman pitkäksi tuo yöunille käyminen.
Tiedänkin tuosta maidon tilaamisesta, mutta meidän vauva on aina ollut samanlainen eli pitää tuttina aina kun vain mahdollista :D. Heti kun vain tilaisuus tarjoutuu, se käytetään hyödyksi!
Mullakaan ei sydän kestä kuunnella vauvan itkua enkä missään nimessä halua, että hän yöunille nukahtaa omaan itkuunsa :(. Kaikki itkut, jotka voin jotenkin estää, yritän myös estää. Eiliset neuvolaitkut (kaksi rokotetta) oli sydämelle jo sen verran raskaita, että huh!
Kiitos sulle kommentistasi ja todella ilahduttavaa kuulla, että pidät blogistani! Kivaa vauva-arkea teidänkin perheellenne! :)
Hei mulla on 7 lasta, joista tasan yhden on voinut jättää sänkyynsä nukkumaan ja on nukahtanut helposti. Tämä yksi poikkeus kai osoittaa sen, että vika ei siis liene minussa vaan lapsien erilaisuudessa. Niitä muita on sitten erinäisten kikkojen avulla yritetty saada nukkumaan ja viimeistään 1,5-2 vuoden iässä ovat jääneet omaan sänkyynsä nukkumaan. En todellakaan halua huudattaa lasta turhaan, enkä edes pysty!
Kiitos kivasta blogista!
Ihan totta! Ja nyt huomaan, että näissä nukahtamisjutuissa on ihan omat kautensa: joskus se käy helposti, joskus mennään hieman pitemmän kaavan kautta… :)
Moi, täältäkin kokemuksia – parinkymmenen vuoden takaa :) Meillä esikoinen nukutettiin vieressä, silloin oli aikaa, niin mikäs siinä. Sitten pitikin olla aina nukuttamassa :) Hän alkoi nukkumaan täydet yöt heti 3 kk, kun alkoi saamaan soseita, heti ekana yönä jo, jäi mieleen, eli pelkkä maito (silloin jo pullosta) ei riittänyt alkuunkaan hänelle. Toinen poitsu laitettiin heti nukkumaan omaan sänkyynsä, eikä mitään ongelmaa, oli todella helppo tapaus. Koko yöt alkoi nukkumaan 5 viikon iässä, kun sai jo pullomaitoa lisukkeena. Eli kovia ollaan oltu nukkumaan – ja vieläkin ollaan :)
Kiva, kaikkia kokemuksia luen enemmän kuin mielelläni :).
Meilläkin nukuttiin seitsemän tunnin yöunia ensimmäiset kolmisen viikkoa – aina osastolle joutumiseen saakka. Siellä oli hoitajien puolelta yöherätyksiä ja vauva tottui niihin… Mutta aika hyvät unenlahjat hänellä on edelleen öisin, en voi moittia :). Päivisin ei sitten kyllä nuku juuri kauempaa kuin vartti kerrallaan.
Imetyskivut kuulostaa niin tutuille, minulla pahimmillaan tuli vertakin. Esikoisen aikaan käytin Lansinohia apuna, kuopuksen aikaan totesin Bepanthenin paremmaksi.
Minä imetin kumpaakin lasta yli vuoden ikäiseksi ja rinnalle nukahtivat lähes aina. Erityisesti kuopuksen kohdalla en jaksanut edes yrittää taistella asian suhteen, vaan koin rinnalle nukuttamisen helppona ja mukavana ratkaisuna. Yleensä nukahdin itsekin samalla ja sitten yösyötön jälkeen nostin lapsen omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Kumpikin lapsista oppi sitten aikanaan nukahtamaan itsekin eikä tuttiakaan ole kummallakaan tarvittu. Joten jos rinnalle nukuttaminen ei ole hirveän suuri ongelma teille, niin ei kannata stressata siitä?
Totta; se oli helppoa aina siihen saakka, kunnes rintanukuttamiset alkoivat yöunille käydessä olla tuntien mittaisia :P. Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä! Tuntuu näiden vauvojen kanssa olevan sellaista, että siinä vaiheessa, kun alkaa kokea jonkin asian hieman ongelmana, se poistuukin itsestään :).
Meillä vieroitettiin tuosta rinnalle nukahtamisesta nyt 6kk ikäisenä… Ensimmäisenä iltana tyttö huusi isänsä sylissä 45 minuuttia suoraa huutoa, kunnes nukahti… Itse olin parvekkeella kuulokkeet korvissa katsomassa läppäriltä rästissä olevia sarjoja ja nukuin sitten yön toisessa huoneessa, ettei ruoka haise nenään lapsella. Seuraavana iltana alle kymmenen minuuttia sängyssä pyörimistä ja hiukan märyä ja tyttö nukahti itsekseen sänkyyn. Nykyään hän herää kerran tai kahdesti yöllä syömään, mikä on vähän verrattuna entiseen tunnin välein hereille eikä uni tule ilman tissiä-meininkiin. Tyttö siirtyi myös samassa rytäkässä omaan huoneeseen nukkumaan, konkoilen sinne aina syöttämään jos on tarvetta, jokunen yö on mennyt jo heräämättäkin. Ehkä tuo ennen rippikouluikää lopettaa yötissittelyn. :D
Huh, oli varmasti todella rankkaa! Vanhemmille varmaan vielä rankempaa kuin lapselle.
Meillä oli pari yötä viime viikolla sellaisia, että poika heräsi kahden tunnin välein syömään. Pelkäsin, että moinen tapa oli tullut jäädäkseen… Se taisi kuitenkin liittyä 3 kuukauden iän tyypilliseen tiheän imun kauteen. Mutta jos hän yöllä herää, ei saa unta ilman rintaa. Siinä auttaisi tutti, mutta hän kun ei tekotutteja huoli niin… :)
Eikö ne nuo tytöt kehity hieman poikia nopeammin, joten pyri sä siihen ripari-ikään ni mä pyrin intti-ikään..? :D
Vakilukija ilmottautuu pitkästä aikaa! :) Oon itse lastenneuvolan terkka, joten kiva lukea asioita myös työni vinkkelistä. Kahden lapsen äitinä voin todeta, että kummasti se toinen lapsi usein vaan asettuu siihen arkeen erilailla, eikä se välttämättä tarkoita sängyssä huudattamista ;) Omia karhunpalveluksiaan vaan osaa toisen kanssa välttää ja pahimmat terät sekä stressauksesta että huolesta on hioutunu :) Lapset on niiiin yksilöitä, mutta toki suotta ei kannata totuttaa ”ylimääräisiin” palveluksiin, joista mahdollisesti haluaa jossain kohtaa vierottaa.
Kiva että jätit viestiä Kaisa! :)
Juu ei varmasti tarkoita, mutta mulla lähinnä soi päässä mieheni miespuoliselta tutultaan saama ”neuvo”, että lapsi vain jätetään nukkumaan ja kyllä se itku sitten hetken päästä lakkaa… Juuei kiitos :).
Hei! Mulla samanikäinen poika, tosi kiva lukea aina mitä teille kuuluu kun meille kuuluu melkein aina samaa :) Meillä tuon nukkumisen kanssa just samanlaista nyt, ja meillä vielä se huono puoli ettei huoli pulloa. Eilen illallakin lutkutteli 2,5h ennen kuin nukahti vaikka kauan aikaa meni jo nukahtaminen tuntiin ja allekin (rinnalla). Ja yöllä ei rauhotu kun rintaan ja tuttia ei huoli. Minkä pullon teidän poika huolii? Meillä kokeiltu viimeksi eilen illalla Mam ja Ainu.
Voi miten ilahduin tästä, ihana saada tämänkaltaista vertaistukea. Jo tieto siitä, että joku toinen on täsmälleen samassa tilanteessa, helpottaa! :)
Kuulostaapas tosi tutulta, niin samankaltaiset on meidän poitsut! Meillä on pelkästään Aventin tuttipulloja ja tähän asti ollaan käytetty ihan niitä pieniä (125 ml), koska meillä tarvitaan niin pieniä määriä pullomaitoa. Tuossa pienimmässä pullossa on vastasyntyneelle suunniteltu tuttiosa. Osastolla ollessamme huoli kyllä sairaalankin pulloja erilaisella tuttiosalla, joten ei tunnu niiden suhteen kovin ronkelilta. Ehkä tutinkin huolisi, jos sieltä edes joskus maitoa tulisi :D.
Nukkuuko teidän vauva yöt omassa sängyssään? Itse kokeilin tätä seuraavaa ja se suureksi yllätyksekseni toimi ilman itkuja jo kahtena peräkkäisenä iltana!:
Kun vauva on syönyt rintaa puolesta tunnista tuntiin, irrotan varovasti otteen ja katson mitä tuumaa. Jos avaa silmät ja herää kunnolla, odotan pienen hetken ja sitten nostan rauhallisesti omaan sänkyynsä mitään sanomatta, peittelen ja annan jonkun unirievun käden lähelle. Hieman lullaan sänkyä alussa (onnistuu koska pyörät alla) ja istun vieressä sänkymme reunalla. Vältän katsekontaktia :D. Möyrii ja pää pyörii vimmatusti, mutta pikkuhiljaa rauhoittuu paikoilleen ja uni vie voiton. On siis rinnalla jo saavuttanut tietyn rauhoittumisasteen, jolloin on valmis omaan sänkyynsä. Ei tätä lystiä ehkä kauan kestä, mutta nautin niin kauan kuin kestää :P. Tsemppiä teille ja mukavia vauvahetkiä!
Vauveli nukkuu vieressäni, koska tankkaa rintaa 1,5-2h välein koko yön lukuunottamatta ensimmäistä 3-5 tunnin unipätkää, enkä jaksa olla nostelemassa kokoajan omaan sänkyynsä. Mutta olen miettinyt että pian alan kyllä opettaa nukahtamaan omaan sänkyynsä illasta. Olen miettinyt kiinteiden aloittamista ihan just kun ei tuota pulloakaan huoli, niin olisi joku varakonsti jos olen joskus poissa. Poika oli nyt 3kk neuvolassa 62 cm/7,5kg eli aikas isokokoinen poika.
Voi ymmärrän hyvin ettei noin tiheästi jaksa nostella vauvaa öisin! Musta tuntuu joskus öisin, kun hän herättää ja nousen häntä viereeni nostamaan, ettei mun kädet kanna – aivan kuin maitohapoilla väsymyksestä :D. Syökö hän joka syötöllä vai haluaako vain lutkutella rintaa? Eli onko se sellaista, että hän herää eikä sitten saa unta ennen kuin rinta on suussa? Voikohan tuohon vaikuttaa myös se, että kun olet vieressä niin maito tuoksuu nenään heti jos sattuu heräämään..? Että ehkä voisi auttaa, jos tottuisi pikkuhiljaa omaan sänkyynsä. Onko hän aina herännyt noin tiheästi vai onko kyse kolmen kuukauden iässä usein ilmaantuvasta tiheän imun kaudesta? Meillä oli pari yötä tuollaisia viime viikolla, huh miten rankkaa. Nämä toki vain arvauksia, itse ilman muuta tiedät parhaiten. Toivottavasti saat levättyä päivisin, kun koet öisin niin monia herätyksiä.
Hyvin samankokoisia meidän poitsut: täällä 7020g ja 64 cm :).
Välillä, noin kuukausi sitten 10-12h yö meni 2 syötöllä mutta tässä 3kk ikään tultaessa meni yöt jatkuvaksi syöpöttelyksi. Ei tunnu olevan nälkä varsinkaan aamupuoleen enää mutta ei rauhoitu kuin rintaan, muutoin meillä herättäisiin jo varmaan 4-5 välillä aamuisin. Viime yönä vauva kävi nukkumaan klo 20.30. Syötöt olivat 1-2 välillä, klo 4, 5.30 ja 7. Sitten noustiin ylös. Menen iltaisin nukkumaan klo 22, muutoin en jaksaisi. Kotona lisäksi 4-vuotias sekä ekaluokkalainen. Olen kuitenkin aika noviisi näissä jutuissa sillä kaksi edellistä pullovauvoja, jotka alkoivat nukkua yönsä näillä main, kun tankkasin nukkumaanmennessä pullosta masun täyteen maitoa. Jos yöllä oli nälkä, syötin sänkyyn päin ilman nostelua (sängyn pääty korotettuna). Olen niin onnellinen että tällä kertaa imetys sujuu että yritän nyt jaksaa tämänkin vaiheen. Eiköhän yöt helpota kun iltapuuro astuu kehiin. Aloiteltiin muuten kiinteät, Bonan bataatti-kesäkurpitsalla :) Onpa meillä samankokoiset poikaset <3
Meillä ollut nyt kaksi levotonta yötä tässä… Vauva herää itkien eikä rauhoitu kuin rinnalle. Voi pientä <3. Nyt taas sitten sellainen kausi, että nukuttaisiin rinnassa kiinni aamuyöstä eteenpäin... Ei hänelläkään nälkä, vaan jokin läheisyydentarve. Tai sitten myös mahdollista, että tilailee lisää maitoa. Tarkkailen tilannetta :D.
Voimia ja tsemppiä sinne! :)
Huh, onpa teillä ollut alussa aikamoista imetyksen kanssa. Onneksi olet jaksanut olla kivusta huolimatta sinnikäs ja jatkanut. Nyt se siis palkitsee, kun poika saa edelleen sinulta maitoa ja kasvaa hyvin. :) Ja onhan nuo imetyshetket niitä, jolloin vauva saa äidiltä ihan omanlaistaan läheisyyttä. <3 Tiedän tuon kuvailemasi tunteen, kun joutuu imetyksen alussa haukkomaan henkeä ja yrittää samalla saada hengityksensä tasaantumaan. Meillä oli pikkuneidillä aluksi noin viikon verran haastavaa syödä vasenta rintaa. Hän ei jostain syystä saanut siitä kunnon otetta ja rinnanpää meni rikki. Joka kerta, kun tyttö alkoi imeä jouduin kirjaimellisesti haukkomaan henkeä ja silmistä valui kyyneliä. Sen jälkeen, kun tyttö puklasi veristä maitoa, päätin etten anna hänen imeä vasenta rintaa ennen kuin se on kunnossa. Sain haavan onneksi parissa päivässä kuntoon Lansinoh-voiteen ja Foreverin Aloe vera geelivoiteen avulla ja pumppasin rinnasta maidot pois. Onneksi pumpulle ei herunut verta, vaan puhdasta maitoa, jonka sain säilöön. Imetys on selvästi herkkä asia. Täytyy kuitenkin muistaa olla itselleen armollinen. Täälläkin hätävarana pari tetraa korviketta kaapissa oman mielenrauhani vuoksi. :D
Meilläkin tyttö nukahtaa yöunilleen rinnalla. En koe sitä mitenkään huonona juttuna. Kyllä hän ehtii vähän vanhempana oppia nukahtamaan ilman sitä. Päiväunille hän nukahtaa vaihtelevasti esimerkiksi parvekevaunuihin, vaunulenkillä, autossa, turvakaukalossaan, kun se on liitettynä adapterilla rattaiden runkoon tai joskus jopa lattialle tai sitteriin kesken leikkihetkensä. :) Yöunille syötän neidin sängyssä maaten. Noin tunti siinä menee, mutta se ei haittaa, kun saan siinä samalla luettua uudet blogipäivitykset. :) Neiti nukahtaa yleensä viimeistään toisella rinnalla syötyään masunsa täyteen. Sitten hiippailen pois makuuhuoneesta ja käyn siirtämässä hänet vähän ajan kuluttua omaan sänkyynsä. Jos hän jostain syystä ei nukahda syödessään, on isä kantanut häntä vähän aikaa sylissä ja hetken kuluttua on uni tullut. Olen huomannut, että tyttö nukahtaa illalla parhaiten, jos hän on tarpeeksi väsynyt eli haukotellut jonkin aikaa ja hieman jo kitissyt väsymystään. Liian aikasin syöttämällä silmät aukeavat samantien, kun tissi lähtee suusta. :D Jos tyttö herää yöllä syömään, hän nukahtaa yleensä heti ensimmäisen rinnan aikana, jonka jälkeen siirrän hänet taas hetken kuluttua omaan sänkyyn. Aamu 6 jälkeen hän jää usein viereen nukkumaan yhdet unet, jos syötän hänet niihin aikoihin.
Tulipa tästä kommentista aikamoinen romaani… :) Tsemppiä sinne vauva-arkeen! :)
p.s. Itseä kanssa vähän jännittää pienen puolesta nuo edessä olevat 3kk-neuvolassa annettavat rokotteet. Toivottavasti vauva ei tule niistä kovin kuumeiseksi.
Nyt imetys todellakin palkitsee! Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeaa ja helppoa se nykyään on. Ja on jotenkin niin suloista seurata, miten vauva siinä rinnalla käyttäytyy. Hänellä on ihan omia tapoja siinä, jotka säännöllisesti muuttuvat :D.
Auts, olipa sullakin kivulias juttu tuossa imetyksessä, onneksi parani suht pian!
Mietin tuota rinnalle nukahtamista vielä siinäkin mielessä, että sen tavan kanssa on helppoa viettää päivää missä tahansa, sillä kunhan on rinta mukana niin uni tulee :D. Meillä on nyt mennyt ihanasti tämä viikko! On nukahtanut joka ilta omaan sänkyynsä ilman itkuja ja yöllä herännyt vain kerran tai kahdesti, onpa levännyt olo! :)
Ymmärrän tuon rokotejännityksen, mulla oli samaa. Hassua kyllä, meidän pojalle ei tullut rokotteista mitään oireita! :O Kannattaa varata särkylääkettä (meillä nestemäinen Panadol) kaappiin kuitenkin varmuuden vuoksi. Pojalle ei tosiaan noussut lämpö eikä reidet tunnu edes aristavan, ihana asia. Mulle laitettiin kesäkuussa jäykkäkouristusrokote ja koko käsi oli pari päivää ihan hullun kipeä! Onneksi vauveli ainakin tällä kerralla säästyi moisilta :). Tsemppiä teille Elika!
Kiitos tsempeistä! :) Neuvolasta suositeltiin hommaamaan kotiin Panadolin suppoja, mutta voisihan tuota nestemäistäkin särkylääkettä ostaa varalle. Mukavaa, että pojallenne ei tullut rokotteista mitään oireita. Täytyy toivoa parasta, että mekin päästäisiin helpolla. :)
Niin ne pienet oppivat uusia asioita jatkuvasti, myös nukahtamaan vähemmällä vaivalla. :) Sepä se, on se helppoa, kun on aina sapuskat mukana, kun äiti on mukana. :D
Aivan, supot on toinen vaihtoehto. Itse pidän helpompina noita suun kautta annettavia :).
Voi että, meilläkin täällä pieni kohta kaksikuinen vauva ja ihan samoja asioita pohdiskelen kuin sinäkin! :D <3 Imetys sattui minuakin aluksi, pahasti kuitenkin vain noin viikon. Ja tuosta nukuttamisesta vielä, myös täällä vauva nukahtaa mieluiten rinnalle eikä huoli tuttia. Uskon kuitenkin että kyllä se ajan myötä muuttuu ja vauva oppii nukahtamaan muutenkin :)
Tuo on kanssa niin totta mitä lopuksi kirjoitit! Kun vauva ei nuku, siitä stressaa ja sitten kun vauva nukkuukin pidempään niin stressaa että onkohan nyt joku hätänä kun noin pitkään nukkuu.. On se äidin mieli välillä hassu :D <3
Kiva kuulla! Ja ihan totta, päätin kanssa etten tosiaan stressaa rinnalle nukahtamisesta, se on ihan luonnollista ja tulee päättymään aikanaan. Nyt hän on jo kolmena iltana nukahtanut syöttöjen jälkeen vasta omaan sänkyynsä, joten näyttää onnistuvan nukahtaminen ilman rintaakin ;).
Jep, tuli viime yönäkin muutamaan otteeseen kuunneltua hengitystä, huoh… Poika nukahti kymmeneltä ja heräsi ekan kerran vasta kolmelta, siinä välissä ehdin pariin otteeseen kuulostella :D. En taida olla ikinä valmis siirtämään häntä omaan huoneeseensa…
Hei! Mulla aivan päinvastaiset kokemukset tuosta nukkumaanmenosta. Jo odottaessani meidän esikoista päätin, että meillä ei nukuteta, koskaan. Olin kuullut sellaisia kauhutarinoista 3 vuotiaista, joiden viereen pitää mennä makaamaan ja itse muka nukkumaan, jotta he nukahtaisivat. Alusta asti siis tietoisesti vältin sitä, että vauva nukahtaa rinnalle. Nostin aina rinnalta pois omaan sänkyyn. Välillä vauva alkoi itkemään ja sitten otin hänet syliin (en rinnalle) ja käveleskelin hetken ja laitoin taas sänkyyn. Välillä hän jäi sinne vain hereille yksikseen ja nukahti itse. Muistan, kun jo sairaalassa sanoin kätilölle, että en halua ottaa vauvaa viereen nukkumaan, koska se tottuu siihen :D No eihän se ihan niin mustavalkoista ole. Kuulostaa kamalan kylmältä, on meillä toki ollut läheisyyttäkin vauva-aikana :D Toki tilanne helpottaa varmasti, kun tulee kiinteät mukaan päivärytmiin ja muutenkin nukkuma-aika on selkeämpi siinä puolen vuoden tienoilla. Nyt meidän pojat ovat 2 ja 3 vuotiaita enkä ole kertaakaan jäänyt huoneeseen odottamaan nukahtamista vaan iltalaulun jälkeen he jäävät omiin sänkyihinsä kiltisti. Joskus saattaa mennä jopa 45 min ennen kuin nukahtavat. Juttelevat siellä itsekseen, ehkä tarvitsevat hetken rauhoittuakseen. Mutta koskaan kumpikaan ei ole tullut sängystään pois.
Ala totuttamaan vauvaa yksin nukahtamiseen pienin askelin. Laitat ensin sänkyyn ja silittelet, sitten jätät silittelyt pois ja olet vain vieressä, sitten olet samassa huoneessa, mutta kauempana. Joku päivä olet oven takana ja joku toinen päivä toisessa huoneessa. Saat itse enemmän aikaa iltaisin puuhailla omia juttujasi, kun nukuttamiseen ei mene aikaa. Ja kyllä, kun lapsi kasvaa eikä nuku enää niin paljoa päivisin niin oma-aika iltasin on todella arvokasta :)
Voi mua niin nauratti nuo sun kuulemat kauhutarinat :D. Lapset kyllä niin pyörittää aikuisia, jos sen sallii :).
Uskon toki, että teillä on ollut läheisyyttä vauva-aikana; ei tuo tokikaan ainoa tapa ole. Itse puhuin hoitajille tuosta rinnalle nukahtamisesta myöskin jo osastolla, johon he sanoivat, että noin pieni vauva ei vielä hoksaa tottua mihinkään. En sitten miettinyt asiaa enää sen kummemmin, halusin tehdä siten miten sydän sanoi ja mikä hyvältä tuntui ja parhaimmalta tuntui pitää vauvaa sylissä ja kainalossa ja rinnalla niin paljon kuin vain ikinä mahdollista oli. Niin myös tein. Me ollaan kaikki äiteinä ja ihmisinä erilaisia. Mun luonteen vastaista olisi ollut laittaa vauva joka syötön jälkeen omaan sänkyynsä. Halusin pitää häntä lähellä ja nuuhkia ja pusutella ja silitellä :D. Niin pitkä oli odotusaika ja kun hän vihdoin siinä oli, en halunnut menettää hetkeäkään <3. Se läheisyys oli valtavan tärkeää ja on tänä päivänäkin. Koin, että se on parhaaksi sekä minulle että vauvalleni.
Hienosti onnistuu teillä nukahtamiset pojilla, tosi kiva juttu! Kyllä mekin jossain vaiheessa sitten vauvavuoden jälkeen aletaan opetella noita juttuja, että iltasadun jälkeen poika jää nukkumaan yksinään. Juuri noin vähitellen, kuten tuohon kirjasitkin. Tämän viikon ajan hän on jo nukahtanut sänkyynsä yksinään, olen vain ollut vieressä. Ymmärrän jo nyt sen oman ajan tärkeyden, sillä vauvamme ei ole koskaan ollut mikään päiväunityyppi; pieniä torkahduksia päivän mittaan, mutta esim. 45 minuutin unet päiväsaikaan ovat jo todella harvinaisuus! Aamulla hän sitten torkkuukin myöhempään, kuten nytkin... Joten mun oma aika sijoittuu usein aamuihin/aamupäiviin :).
Meillä on kolme lasta. Kaikki ovat nukkuneet rinnalle sinne vuoteen asti. Sitten olen pitänyt unikoulun ja luopunut rintamaidon antamisesta. Hyvin se on sujunut, 3-7päivää ja pienet ovat jo osanneet nukkua sängyssään. Vauva-aikana oli vaan niin helppoa syöttää vauvaa rinnasta siinä vieressä ja ihanaakin. Sai itsekkin nukuttua, kun ei tarvinnut vauvaa siireellä edestakaisin. Ohjeita satelee ja kaikki me olemme rillaisia. Sanoisin silti: älä stressaa, tee niinkuin sinusta tuntuu parhaalta tehdä. Jos nyt ei ole aika opettaa vauvaa omaan sänkyynsä, sen ehtii vielä monta kertaa tehdä. Oppivat kyllä. Ihania hetkiä <3
Hyviä neuvoja, kiitos Ellis! :)
Hei! Minäkin kuulun niihin äiteihin, joka on tietoiseti pyrkinyt alusta asti välttämään rinnalle nukuttamista. Lapsi on alusta asti nukkunut omassa sängyssään ja nukahtanut sinne itse (iltasadun jälkeen). Koskaan ei ole tarvinnut nukuttaa eikä pitää unikouluja. Lasta ei ole myöskään huudatettu sängyssä. Tämä ei silti tarkoita, etteikö lapsemme saisi läheisyyttä tai rakkautta. Välillä tuntuu, että monelle imetys ja vieressänukkuminen on yhtä kuin läheisyys, vaikka eihän se näin ole.
Joo eihän nuo toki ainoita läheisyysmittareita ole :).
Terveiset naapurikaupungista! Täällä ilmeisesti se kauhutarinoiden äiti, jonka 3 vuotias lapsi nukahtaa vanhempi huoneessaan. :D Tosin tämä ei ole mikään kauhutarina meille, sillä se kuuluu molempien iltarutiineihin pysähtyä hetkeksi sängylle pötköttämään ja kertaamaan päivän tapahtumia/mielelle jääneitä asioita jne. Iltasatu, vähän juttelua ja hyvät yöt toivotellaan, nukahtaminen tapahtuu 5-10 minuutissa, joten en ole kokenut sitä millään lailla ongelmaksi. Kun on ollut jotain hommaa vaikka vauvan kanssa kesken, on tyttö mennyt ihan itsekseenkin nukkumaan. Mutta kovin mielelläni otan itse sen vartin pätkän illalla, jolloin oikeasti molemmat pysähtyvät ja kuuntelevat toisiansa. Päivän melskeessä se ei aina ole mahdollista. Nykyään vauva nukahtaa esikoisen kanssa samaan aikaan. Yleensä vauva on ensin rinnalla, josta nostan sitten sänkyyn. Havahtuu nostaessa hereille, mutta nukahtaa kyllä uudelleen nopeasti sänkyynsä. Joskus joutuu vauvan reittä hytkyttää muutaman minuutin, mutta aika usein kyllä sammahtaa itsestään. Seitsemältä molemmat viimeistään kuorsaavat sängyissään 3 vuotias ja 3kk vauva ja alkaa äidin ja isän oma aika. :)
Heh :). Se varmasti onkin se ratkaiseva tekijä, että kokeeko vanhempi itse nukuttamisen ongelmaksi ja varsinkin, jos se vain kestää ja kestää…
Mun mielestä kuulostaa ihanalta tuo teidän tapa! Siinä saa sellaisen mukavan kahdenkeskisen hetken ja esikoinen ihan yksin huomiota toiselta vanhemmaltaan. Tärkeä tuokio!
Voi jos mulla ois iltaisin noin paljon omaa aikaa, en tiedä mitä sillä tekisin :D. Meidän poika nukahtaa yöunille yleisimmin 22.30-23.00 välisenä aikana :).
Auuuts, se alkuaikojen tissikipu!!! Veet silmissä tosiaan imetys alkoi, onneksi se kesti vain pienen hetken. Jossain vaiheessa vaan huomasin että kappas kun enään ei satu ollenkaan =)
Esikoisen kanssa maito ei tuntunut riittävän (oli jotenkin laihan näköistäkin, semmosta harmaata lirua)ja lisämaidon lisäksi alettiin jo 2kk:n ikäisenä antamaan velliä (pikkuhiljaa vahvennettiin sitä, aluksi laimennettiin korvikkeella että massu kerkeää tottua =) ) Neiti taas on elänyt tähän asti pelkällä rintamaidolla, kahden ekan kuukauden aikana pituutta tuli 9cm =D Maitokin on ihan kermamaidon väristä.
Nyt viimeisen kuukauden aikana painoa oli tullut vain 800g (pituutta kuitenkin 3cm, ei neiti yhtään liian laihalta näytä =) ) joten neuvolatäti lupasi että saadaan aloittaa soseiden maistelu. Porkkanasose on herkkua, hedelmäiset piltit ei oikein tahdo maistua =D
Luulen että tänkertaisen imetyksen onnistuminen (imetin esikoistakin kyllä 9kk mutta tosiaan sen lisämaidon kera) voi johtua siitä että a) pumppaan vain tarvittaessa silloin kun neiti uinuu niin pitkään että rintoja alkaa pakottamaan ja b) olen tosiaan aina tarjolla kun neitillä on nälkä. Pumppaamallahan ei rinnasta saada niin hyvin herumaan kuin mitä lapsi imemällä, on ihan erit tehot kyseessä =)Siinä on sitten käynyt niin että neiti ei osaa pullosta imeä ollenkaan =D Nyt ollaan harjoiteltu vettä imeä pullosta kun kiinteitä mussuttaa että saa suun huuhdottua, joka kerta onnistuu paremmin.
Meillä neiti nukahtaa joko tissille tai sitterin heilutukseen (ja autossa heti kun lähdetään liikkeelle!), joskus harvemmin itsekseen kun jää sänkyynsä höpöttämään seinällä oleville kuville. Minä en pidä yhtään pahana sitä että näin pieni vauva kuin meilläkin on, nukahtaa rinnalle, kyllä ne kerkeää oppia nukahtamaan sänkyynkin =) Aina kuitenkin siirrän omaan sänkyynsä kun on nukahtanut.
Hieno juttu, että nyt sulla on oma maito riittänyt! Saapa nähdä, milloin me aloitellaan kiinteitä. Mennään nyt hetki kerrallaan eteenpäin, en ainakaan ala niiden soseiden kanssa kiirehtimään, jos oma maito vain riittää. Niitä ehtii puputtaa lopun elämää :).
Tällä viikolla vauva on nukahtanut päivittäin omaan sänkyynsä siten, että olen ollut vieressä. Nyt kuitenkin päällä jokin voimakkaampi läheisyydentarve. Herää öisin itkien eikä itku lopu ennen kuin on tissi suussa :D.
Nyt vasta eksyin lukemaan tätä postaustasi ja herkistyin ihan! Aivan niin kuin olisit kirjoittanut minun tuntemuksia :) Niin samanlaiselta kuulosti tuo alun imetyksen sattuminen! Minulla parit ekat viikot menivät myös aina hammasta purren kun neiti tarttui kiinni, mutta onnneksi se meni ohi. Meillä myös nukahdetaan iltaisin rinnalle. Päivisin nukahtaa vaunuihin kun hetken vaunuja jaksaa heiluttaa. Iltaisin syödään pidempi pätkä rintaa, noin puolisen tuntia, ja sitten annan purulelun käteen ja laulan samaa tuttua iltalaulua. Meidän neiti kun ei myöskään syö tuttia, niin tuo purulelun pureskelu illalla on auttanut nukahtamaan :)
Ihanaa syksyä ja vauva-arkea!
Voi niinkö! Aina mukavaa huomata, ettei ole jossain asiassa yksin :).
Kiitos paljon, sitä samaa sinne suuntaan!