Täällä eräs vauvastaan ikionnellinen äippä huomentapäivää! On hän niin ihana, jokainen päivä alkaa suloisella hymyllä kun tokaisen huomenta kulta. Ei voi montaa minuuttia olla pusuttamatta, ei vain voi, mutta eipä onneksi tarvitsekaan. Jo jonkin aikaa pusuihin on tullut ikään kuin vastaukseksi ihana virnistys, jossa nenänvarsi menee kivasti kurttuun. Sehän synnyttää sitten vain pari pusua lisää ja kierre on valmis…
Meidän päivien parhaita hetkiä on noiden pusuttelutuokioiden lisäksi rupattelutuokiot. Vauva on kova jutustelemaan ja hän nauttii valtavasti suorasta katsekontaktista, jolloin hän pääsee kunnolla tutkailemaan keskustelukumppaninsa kasvoja. Jo syntymästään asti hän on tykännyt tehdä sitä, mutta nyt jo osallistuukin keskusteluun omalla kielellään. Äänensä niin suloinen, musiikkia korvilleni! Muistan aina sen hetken synnäriltä, kun olin päässyt jalkeille ja mies oli vaihtanut vauvan hoitopöydällä kuiviin. Nostin vauvan puoli-istuvaan asentoon käsieni varaan ja katselimme toisiamme silmiin. Vauvan katse jo vuorokauden ikäisenä oli niin intensiivinen, että se porautui suoraan sydämeeni. Siinä olivat sitten kasvotusten vastasyntynyt poikavauva ja tuore äiti, jälkimmäinen kasvot kyynelistä märkinä :).
Täytyisi pian tässä ottaa aikaa ja täydentää vauvakirjaa: mitä on tapahtunut milloinkin? Pelkään, että muuten tuollaiset monenlaiset yksityiskohdat unohtuvat. Mukava huomata, miten vauva pikkuhiljaa muuttuu ja kehittyy sekä tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi ympäristöstään. Kaikki on meille ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulleille niin uutta ja ihmeellistä.
On myös ollut ihana huomata se, miten vauva jo tunnistaa läheistensä kasvoja. Vieraammille kasvoille ei niin vain hymyilläkään; kasvoja täytyy huolellisesti tutkia ja niihin täytyy kunnolla tutustua, ennen kuin hymyjä väläytellään. Aika viisasta!
Onpa muuten hyvä juttu, että meillä on noita erilaisia sisustustyynyjä (erään miespuolisen mukaan varmaan vähän liiaksikin asti) niin kiva määrä! Minun ja vauvan mielestä juuri sopivasti. Mustavalkoiset taitavat olla perheen pienimmänkin (tai oikeastaan ei enää pienimmän, vaan nuorimman) lemppareita, erityisesti näitä kuusia on mukava tutkiskella:
Nukkumista, vaipanvaihtoa, seurustelua, syömistä, seurustelua ja taas nukkumista eli tuollaista kehäähän tämä. Noista ne päivät tätä nykyä koostuvat :).
Vauva on aamuntorkku, eilenkin heräsi yöuniltaan yhdentoista paikkeilla. Yöunille hän käy iltakymmenen ja -yhdentoista maissa, itsekään en siltä viimeiseltä ruokinnalta enää sängystä nouse. Silloin voisi toki viettää sitä omaa aikaa, mutta pidän edelleen tässä vaiheessa tärkeimpänä kunnon yöunia. Virkeä äiti on mielestäni vauvalle tärkeä asia. Tällä hetkellä vauva herää öisin kaksi kertaa syömään, kolmas syöttö on kahdeksan aikoihin, joten sitä ei ehkä enää yösyötöksi lasketa? :D Senkin jälkeen uni nimittäin vielä jatkuu, minullakin. Selvästi yhden lapsen äidin etu! En siis kiirehdi ylös kotiaskareita tekemään, niitä ehtii päivän aikanakin (ja illalla) sen mitä tarvetta on. Yösyötöt ovat pituudeltaan 15-20 minuuttia ja uni jatkuu heti ruokailun jälkeen. Yritän seurustella ja helliä vauvaa mahdollisimman paljon päivän mittaan, jotta sellaiselle ei tulisi yöllä tarvetta. Toki eteen tulee erilaisia kausia, jolloin varmasti kukumme öisin, mutta mietitään niitä sitten kun on ajankohtaista.
Tänään kastejuhlavalmisteluista ohjelmassa on tarjoilut ja pitopalvelusoittokierros. Ehkä saan herkut jo tilaukseenkin asti – toivotaan, toivotaan! Olen nyt niin innoissani näistä järjestelyistä, kun niin moni asia on jo loksahtanut kohdilleen ja aika pienellä vaivalla. Teemavärit valkoinen, vaaleansininen ja vaaleankeltainen tuntuvat nekin kuin itsestään toistuvan siellä täällä, heh. Haluan vain niin kovasti mahdollisimman kauniit juhlat tuolle pienelle, mutta niin suurelle aarteellemme <3.
