Joitain sisustushaaveitahan on aina. Osa jää haaveiksi, osa toteutetaan. Omalta haavelistaltani löytyy mm. Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelema K-tuoli. Yhdessä vaiheessa olin sitä jo ostamassa; hain kotiin mallipalat verhoiluvaihtoehdoistakin, mutta sitten jäin vielä miettimään. Ehdin kuitenkin jo päätyä valkoiseen sävyyn, mutta jalustaa mietin. Olisiko se se mielestäni kauniimpi vai tämä suolaisemman hintainen ja ehkä käyttömukavuudeltaan parempi keinuva versio:
Saman messukohteen (kyseessä siis Kalajoen loma-asuntomessut :)) ruokailutilasta löytyi tuolihimotukseni: HAY:n About a Chair. Näitähän haaveilin pitkään ruokapöytämme ympärille, kunnes sitten talvella tilasin yhden. Ajatuksena, että jos ei sovi ruokailutilaan niin siitä tulee eteisen tai työpöydän tuoli. Yllätyin tuolin ultravalkoista sävyä kotiympäristössä, josta kirjoittelinkin postauksessani Pitääkö vai palauttaako. Mietin tosiaan tuolloin, palautanko tuolin sittenkin. No silmä tottui sävyyn kuitenkin ja olen tosi tyytyväinen, että pidin sen. Tuoli on toiminut aulan tuolina siitä asti, kuten esim. Ihan tavallinen torstai -postauksestani näkyy. Ruokapöydän tuoleiksi niistä ei kuitenkaan ole, sillä eivät mahdu pöydän alle, edes vähääkään. Näin ollen ruokailutilasta tulisi liian ahdas ja kulku ruokailutilan kautta keittiöön vaikeutuisi liikaa. Joten uudet tuolit on edelleen hakusessa! Kiire niillä ei ole, mutta onhan se hyvä nyt jo tiirailla mahdollisia vaihtoehtoja sillä silmällä.
Kuuntelen tässä pöydän ääressä kun kananmunat kolisevat kattilassa selkäni takana. Jotain kevyttä lounasta sillä välin, kun vauva nukkuu tämän keskiviikon ensimmäisiä päiväuniaan sohvalla. Ikkunanpesijät saapuvat parin tunnin sisällä, niin mahtavaa! Huomenna sitten siivoamme kotimme juhlakuntoon kolmen naisen voimin: suureksi onnekseni saan apua sekä omalta että miehen äidiltä. Yksin turhan haasteellista, vauva kun ei ole mikään päivänukkuja. Päivätorkkuja pikemminkin :).
Kastepappi kävi vierailulla eilen ja jo kastejuhlan suunnittelu sai mut liikuttumaan. Huh, sunnuntaita odotellessa… Meidän ulkoroskis on maanantaina ihan täynnä nessuja!
Myös täällä on huokailtu jo pitkään k-tuolin perään, juurikin tuon pyörivän. Nahkainen versio alkoi kiinnostaa tosi paljon kun se ilmestyi, nyt vielä kerään rohkeutta sen ostoon ;).
Ai että, nimenantopäivä on aina yhtä tunteikas! Jännityksellä odotellaan täällä kuvakoostetta päivästä :)
Tuo pyörivä on kyllä hyvä istua, mutta hinta on HUH ja se toinen jalka miellyttää silmääkin enemmän :P.
Toivottavasti muistan/ehdin ottaa juhlien aikana kuvia! Hieman olen hommaa veljeni tyttöystävälle delegoinut, että ainakin jonkinmoista kuvamateriaalia saan omaankin kameraani :). Lisäksi ostimme videokameran ja aiomme videoida koko tapahtuman!
Hinta kieltämättä saa aikaan muutaman SYVÄN henkäisyn :D. Ja se, mitä olen kyllä pyörivässä jäänyt vielä miettimään, on että kuinka kiikkumekanismille käy ajan kanssa? Nämä on kuitenkin jo niin isoja hankintoja, että pakko miettiä asiat jokaiselta kantilta ennen päätöksiä :)
Tuo kuvauksen ulkoistaminen on ihan fiksua, meillä on ollut molempien juhlissa valokuvaaja mukana. Sinä päivänä on kuitenkin itsellä niin paljon tehtävää ja muistettavaa, että (ainakaan itselläni) ei muisti ja keskittymiskyky riitä kaikkeen : P
Valokuvaaja olisi kyllä tosi hyvä idea, mutta ehkä me tällä omalla poppoollakin selviämme :).
Tarkoitinkin ulkoistamisella juuri sitä, että saat lykättyä kameran jonkun muun kouraan eikä kuvien otto jää vain sinun tai miehesi vastuulle :). Meillä valokuvaaja on ollut molemmilla kerroilla sama vanha ystäväni ja aina on helpottanut tieto siitä, että kuvia muistaa varmasti joku ottaa juhlan tiimellyksessä:)!
Niin just, aivan :).
Ihania juhlia teille! Ja niin kivaa, että sulla on tuollaiset tukijoukot.<3
Viettäkääpä ikimuistoinen viikonloppu!
Kiitos ihana alma! <3
Tukijoukot on kyllä ihan sieltä parhaasta päästä :).
Oikein kauniit ja selkeät kuvat. Tuolit ovat mukavan näköiset. Itse laitoin
Tapiovaaran Mademoiselle tuolin myyntiin.
Kiitti Esa! Toivottavasti tuoli löytää uuden kodin :).
Heh, minä olin ajatellut, että ei se kastejuhla nyt niin liikuttava juttu ole tällaiselle tapakristitylle ja että kyllä minä voin ihan helposti lukea vanhemman rukouksen… Ja kuinka sitten kävikään. Olin kuin vesiputous koko toimituksen ajan enkä usko, että vieraat saivat mitään selvää rukouksesta :-) Onneksi kukaan ei ollut keksinyt tuoda toimitukseen videokameraa :-D
Saapa nähdä kumpi meistä lukee vanhemman rukouksen… Minä pidän siinä vaiheessa vauvaa, joten olisi miehen tehtävä, mutta ehkä voimme lukea sen myös yhdessä :).
Mä saan sitten ihan omalle videokameralle omat vesiputoukseni :D.