Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaikkein parastaan
Tuo pieni hymypoikamme on ollut luonamme jo kaksi kokonaista kuukautta <3. Välillä tuntuu, ettei edes muista millaista oli ennen häntä, niin olennaiseksi osaksi elämää hän on muodostunut ja heti perheeseemme sulautunut. Kissat eivät ole osoittaneet mitään mustasukkaisuuden merkkejä tai vastaavaa, ovat aivan kuin ennenkin. Kävelylenkeille lähtevät innokkaina mukaan, eivät ole moksiskaan vaunuista. Nuorempi kisu on usein bongattu vaunujen vierestä joko istumasta tai makaamasta, mutta vain silloin kun vauva nukkuu niissä. Parina kertana jätin vauvan autoon nukkumaan (en tokikaan näillä helteillä, vaan silloin kun oli sitä maaliskuista säätyyppiä touko-kesäkuussa) ja hääräilin itsekin siinä pihalla; silloinkin kisu makoili auton vieressä aivan kuin vartioidakseen pientä. Jopa vanhempi (arempi ja varovaisempi) kisu on kerran varovasti nuolaissut vauvan takaraivoa :D. Eli hänet on nyt molempien kissojen toimesta merkattu omaksi!
Niin ihana pakkaus tuo, eihän sitä edes sanat riitä kuvailemaan. Hänen persoonansa erottuu jo selvästi, mm. itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy :). Ihme olisi jos ei, kun vanhemmilleenkin sitä on jonkin verran suotu… Aamu-unisena nukkuu yhä eikä ole sen vuoksi vielä kuullut kaksikuukautisonnittelujaan.
Nopeasti hän kasvaa. Välillä kun joku muu pitää häntä, katson aivan silmät suurina miten pitkä hän jo on! Mun pienestä pojasta kasvaa kovaa vauhtia iso mies. Ei ihmekään, niin hyvin ruoka maistuu ja rinnalla oltaisiin mieluusti vaikka koko yö, tosin ihan vain huvin vuoksi ;). Imuote on niin kova ja tehokas, että toissapäivänä ihan parissa sekunnissa imaisi itselleen fritsun ranteeseen, voi voi… Isänsä tuumasi siihen, että jos kaksikuisena saa jo tuollaisen aikaan niin voi hyvänen aika sitä tyttöä, joka joskus… Äiti ei halua moisia vielä edes miettiä :D.
On se sellainen vekkuli että! Niin ikävä jo tuota nassua, taidan mennä viereen köllimään. Meillä on tänään kotipäivä – helleterkkuja ja kivaa päivää teillekin!
Onnea kaksikuiselle. Kylläpä aikaa tosiaan lentää, vastahan sä olit synnärillä :)
No siltä mustakin tuntuu, jestas! :)
Voi ihanuus! Itselläkin soi aikanaan sama säkeistö päässä Jampan ollessa noin pieni. :)
Suurlähettiläät on muutenkin ollut vuosikausia yksi lemppari :).
Voi eeeei mikä söpöys tämä herra! Kuinka voikaan olla noin aurinkoinen kaksikuinen :). Ai että, niin se aika kuluu. Kaikkein parhaiten ajankulun huomaa juurikin lapsista, niinkin hyvin ettei oikeasti aina välillä voi edes uskoa sitä vauhtia.
Kyllä, hirmu nopeasti aika rientää! Nuo kuvat on otettu jokin aika sitten, taisi ikää olla vasta kuusi viikkoa :). On se sellainen hymypoika, voi että <3.
Kiitos ihanista sanoistasi <3.
Onpas siinä hurmaava hymypoika :)
Onnea kaksikuiselle!
Lämmin kiitos SatuKoo!
Voi miten syötävän suloinen ihana pikkuinen herra!! Onnittelut kaksikuiselle :) Tämmöisiä kuvia katsellessa oma vauvakuume nousee aina vaan enemmän ja enemmän pilviin… :D
Kiitos, niin ihana viesti tämä :). Syötävän suloinen tosiaankin, sanon hänelle aina että olet sä sellainen herkkupala! :D <3
Mukavia vauvakuumeilupäiviä!
Aivan ihana <3 en osaa muuta sanoa :)
Sehän onkin tyhjentävästi sanottu :) <3.
Ihana, suloinen hymypoika! Vauvakuume vain kasvaa kun näitä kuvia katsoo :)
Kiitos J! Vauvakuume on kiva :).
Mikä hurmuri! Onnea koko perheelle! Onko hänellä punertavat hiukset, vai narraako kuva?
Voi kiitos Satu! Hieman kuvissa aina jostain syystä korostuu tuo hiustenväri, ruskeat ovat, mutta aurinko saa kyllä pientä kuparinsävyä esiin. Mulla ja miehellä on molemmilla pientä punapigmenttiä :).
Aivan ihanan aurinkoinen pikkuherra!
Niin hän kyllä on, äitin aarre <3 :).
Onnea pienelle isolle pojalle! Ihanasti kirjoitat vauvan kehittymisestä, kissojen reaktioista, ristiäisten suunnittelusta ja perheestänne. Olen suunnattoman iloinen siitä, että osaat nauttia jokaisesta vauvan tuoksuisesta päivästä ja ainutlaatuisesta vauva-ajastanne. Ihanaa että maltat olla kotosalla ja nuuhkutella vauvan tuoksua. Arvostan äidillisiä ajatuksiasi :) Mukavia kesäpäiviä!
Kiitokset Anniina! Kirjoititpa kauniisti, luin tämän moneen otteeseen. Yritän parhaani mukaan nauttia joka päivästä, koska tämä aika on kuulemma niin ohikiitävää :) enkä halua myöhemmin sitten harmitella, että miksi en silloin nauttinut tarpeeksi… Vaikka varmasti sitä jossain vaiheessa kuitenkin tulee näitä vauvahetkiä ikävä, niin kai se menee :).
Välillä on hyvä pitää rauhallisia kotipäiviä, koska joskus on kuitenkin aina päiviä, kun täytyy käydä asioilla ja vauvan on kuljettava mukana. Kuitenkin aina hänen ehdoillaan kuljetaan ja uni kyllä näyttää maistuvan tien päällä paremmin kuin hyvin ;).
Kiitos vielä ja aurinkoisia kesäpäiviä sinnekin!
Niin se aika vaan menee nopsasti. Suloinen pikkuherra :)
Kiitos Hanna :).
Onpas iloinen vaavi :)! Ihanaa, että kisut ovat hyväksyneet hänet ja nuorempi vahtiikin tärkeänä :).
Hän on kyllä sellainen ilopilleri että! <3
Kissat on kyllä niin kultaisesti suhtautuneet tähän elämänmuutokseen ja uuteen perheenjäseneensä, paremmin kuin uskalsin odottaa!