Kuulin hauskan jutun äidiltäni tällä viikolla. Viikon hauskin tähän mennessä :).
Olin 9-vuotias, kun veljeni syntyi. Olin hänestä ikionnellinen ja olen vieläkin. Auttelin innoissani vauvanhoidossa sen minkä pystyin: äiti ja iskä opettivat pitämään turvallisesti sylissä, vaihtamaan vaatteita ja vaippoja, jopa kylvettämään! Noilta hetkiltä on ihania kuvamuistoja, ilman niitä en välttämättä niitä niin hyvin muistaisikaan. En tiedä johtuuko juuri tuosta, kun olen niin paljon päässyt osallistumaan veljeni hoidossa vai mistä, mutta olen suhtautunut häneen aika huolehtivaisesti, joku voisi jopa sanoa että äidillisesti :). Olen jännittänyt monia asioita hänen puolestaan, iloinnut ja surrut hänen mukanaan, pelännyt pitkiä automatkoja, lentoja, laivaristeilyjä… Hän onkin aina ”joutunut” ilmoittamaan siskolleen heti turvallisesti perille päästyään, että kaikki OK. Niinpä nauratti aika lailla, kun äitini kertoi veljeni tokaisseen, että onpa hyvä kun Satu sai nyt oman vauvan :D. Nauratti niin tuo! Terkkuja vaan velikulta – älä silti luule, että hellittäisin otettani ;).
Tässäpäs minä ja vastasyntynyt veljeni juhannuksena 1991. Jos en ihan väärin muista, niin pidän tässä kuvassa häntä sylissäni ensitapaamisellamme ja ihan ensimmäistä kertaa:
Voi valtava miten suloinen pikkupötkylä! Oma vauvamme muistuttaa paljon veljeäni vauvana, veljelläni oli vain ihan mustat hiukset, mutta muuten yhdennäköisyys on välillä lähes hätkähdyttävää! Syntymäpainokin heillä erosi vain 30 grammalla. Lisäksi veljeni syntyi 8 minuuttia vaille, kun taas poikani syntyi 8 minuuttia yli tasatunnin. Tuo pieni suloinen veljeni, josta pian tulee pienen poikamme kummisetä! <3
Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty…
Minulla on samanlainen suhde toiseen veljeeni, vaikka olin vain 2v kun hän syntyi :) Myös täällä veli-kulta pääsi kummisedän rooliin <3 hih.
No niin mahtavaa! Voin sitten sanoa veljelleni, että ”kaikki muutkin isosiskot on tällaisia” :D
Hih, mulla vähän samanlainen suhde veljeen. Meillä ikäeroa 11 vuotta. Se on aina ollut vähän sellainen varavauva mulle :D Ja välillä menee hänen ja oman pojan nimet sekaisin, vaikka aivan erilaiset ovatkin. Vissiin vähän sama kun mummu luetteli aina omien lasten ja lastenlasten nimet ja perään ”mikä sä nyt olitkaan” :D Musta oli myös hassua viime viikolla, kun olin poikani ja veljeni kanssa potkimassa palloa ja poika (3,5v) sanoi veljeäni isiksi (siis ihan isi, ei isin nimellä) moneen kertaan. Kai se vaan on, että läheisten kesken nimi ei ole niin tärkeä, vaan se että tuntee olonsa kotoisaksi :) Tuo pikkuveli -laulu se on minunkin päässäni moneen kertaan soinut <3
Ihana kuulla tintti! :)
Tuo pikkuveli-laulu on kyllä ihana, kauempana asuessani se sai ihan uudenlaisen merkityksen ja sitä tuli kuunneltua usein :).
Niinpä. Meilläkin 12 vuoden ikäero tekee sen, että pikkuveljestä huolehtii aina, olipa sitten jo aikamies.
Kyllä, juuri näin! :)
Läheinen oli suhteeni pikkuveljeeni hänen eläessään. Nyt hän on minun enkeli veljeni joka suojelee minua ♥♥♥♥♥tuolta jostain♥
Voi :(. Iso ja lämmin rutistus Niina <3.
Minulla on myös 11 vuotta nuorempi pikkuveli ja huolehdin hänestä vieläkin. Tutulta kuulostaa sinun tekstisi :)
Me isosiskot :).
Ihana tokaisu veljeltäsi :)
Minulla itselläni on tällä hetkellä 9 v. tyttö joka huolehtii ja hoitaa 9 kk ikäistä pikkusiskoaan uskomattomalla rakkaudella. Toivon, että heidän välinsä pysyisivät koko elämän läheisinä.
Kuulostaa suloiselta. Siskosten suhde on erilainen kuin veljen ja siskon – molemmat omilla tavoillaan niin ihania <3.