Täällä eräs vauvastaan ikionnellinen äippä huomentapäivää! On hän niin ihana, jokainen päivä alkaa suloisella hymyllä kun tokaisen huomenta kulta. Ei voi montaa minuuttia olla pusuttamatta, ei vain voi, mutta eipä onneksi tarvitsekaan. Jo jonkin aikaa pusuihin on tullut ikään kuin vastaukseksi ihana virnistys, jossa nenänvarsi menee kivasti kurttuun. Sehän synnyttää sitten vain pari pusua lisää ja kierre on valmis…
Meidän päivien parhaita hetkiä on noiden pusuttelutuokioiden lisäksi rupattelutuokiot. Vauva on kova jutustelemaan ja hän nauttii valtavasti suorasta katsekontaktista, jolloin hän pääsee kunnolla tutkailemaan keskustelukumppaninsa kasvoja. Jo syntymästään asti hän on tykännyt tehdä sitä, mutta nyt jo osallistuukin keskusteluun omalla kielellään. Äänensä niin suloinen, musiikkia korvilleni! Muistan aina sen hetken synnäriltä, kun olin päässyt jalkeille ja mies oli vaihtanut vauvan hoitopöydällä kuiviin. Nostin vauvan puoli-istuvaan asentoon käsieni varaan ja katselimme toisiamme silmiin. Vauvan katse jo vuorokauden ikäisenä oli niin intensiivinen, että se porautui suoraan sydämeeni. Siinä olivat sitten kasvotusten vastasyntynyt poikavauva ja tuore äiti, jälkimmäinen kasvot kyynelistä märkinä :).
Täytyisi pian tässä ottaa aikaa ja täydentää vauvakirjaa: mitä on tapahtunut milloinkin? Pelkään, että muuten tuollaiset monenlaiset yksityiskohdat unohtuvat. Mukava huomata, miten vauva pikkuhiljaa muuttuu ja kehittyy sekä tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi ympäristöstään. Kaikki on meille ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulleille niin uutta ja ihmeellistä.
On myös ollut ihana huomata se, miten vauva jo tunnistaa läheistensä kasvoja. Vieraammille kasvoille ei niin vain hymyilläkään; kasvoja täytyy huolellisesti tutkia ja niihin täytyy kunnolla tutustua, ennen kuin hymyjä väläytellään. Aika viisasta!
Onpa muuten hyvä juttu, että meillä on noita erilaisia sisustustyynyjä (erään miespuolisen mukaan varmaan vähän liiaksikin asti) niin kiva määrä! Minun ja vauvan mielestä juuri sopivasti. Mustavalkoiset taitavat olla perheen pienimmänkin (tai oikeastaan ei enää pienimmän, vaan nuorimman) lemppareita, erityisesti näitä kuusia on mukava tutkiskella:
Nukkumista, vaipanvaihtoa, seurustelua, syömistä, seurustelua ja taas nukkumista eli tuollaista kehäähän tämä. Noista ne päivät tätä nykyä koostuvat :).
Vauva on aamuntorkku, eilenkin heräsi yöuniltaan yhdentoista paikkeilla. Yöunille hän käy iltakymmenen ja -yhdentoista maissa, itsekään en siltä viimeiseltä ruokinnalta enää sängystä nouse. Silloin voisi toki viettää sitä omaa aikaa, mutta pidän edelleen tässä vaiheessa tärkeimpänä kunnon yöunia. Virkeä äiti on mielestäni vauvalle tärkeä asia. Tällä hetkellä vauva herää öisin kaksi kertaa syömään, kolmas syöttö on kahdeksan aikoihin, joten sitä ei ehkä enää yösyötöksi lasketa? :D Senkin jälkeen uni nimittäin vielä jatkuu, minullakin. Selvästi yhden lapsen äidin etu! En siis kiirehdi ylös kotiaskareita tekemään, niitä ehtii päivän aikanakin (ja illalla) sen mitä tarvetta on. Yösyötöt ovat pituudeltaan 15-20 minuuttia ja uni jatkuu heti ruokailun jälkeen. Yritän seurustella ja helliä vauvaa mahdollisimman paljon päivän mittaan, jotta sellaiselle ei tulisi yöllä tarvetta. Toki eteen tulee erilaisia kausia, jolloin varmasti kukumme öisin, mutta mietitään niitä sitten kun on ajankohtaista.
Tänään kastejuhlavalmisteluista ohjelmassa on tarjoilut ja pitopalvelusoittokierros. Ehkä saan herkut jo tilaukseenkin asti – toivotaan, toivotaan! Olen nyt niin innoissani näistä järjestelyistä, kun niin moni asia on jo loksahtanut kohdilleen ja aika pienellä vaivalla. Teemavärit valkoinen, vaaleansininen ja vaaleankeltainen tuntuvat nekin kuin itsestään toistuvan siellä täällä, heh. Haluan vain niin kovasti mahdollisimman kauniit juhlat tuolle pienelle, mutta niin suurelle aarteellemme <3.
Tätä postausta luin kyyneleet silmäkulmassa <3 Kuinka rakastava äiti ja koti teidän pikkuisella onkaan :) Ja vauvakuumeen sait kyllä tällä kirjoituksella pulpahtamaan pintaan (vaikka omat lapset ovat jo maailmassa eikä suunnitelmissa enempää ole)! Voi nauti näistä ainutkertaisista hetkistä, on tuollainen pieni niin ihmeellinen paketti <3
Voi ja minä luin tätä sinun kommenttiasi kyyneleet silmissä! Kiitos niin kauniista sanoistasi, lämmittävät sydäntä todella. <3 Tuo ihmeellinen paketti tuhisee tässä vieressä sohvalla, neuletakkiini käärittynä :D.
Voi tuli niin esikoisen vauva-aika mieleen. Meillä ensimmäisellä oli juurikin samanlainen vuorokausirytmi ja koko vauva-aika oli helppoa hänen kanssaan. Nyt, kun hän on kolme vuotta, rytmi on tietty aikaistunut, mutta harvoin herää ennen kahdeksaa ja nukkumaan menee viimeistään yhdeksältä, päiväunet ovat jo jääneet pois. Toinen lapsi taas on ihan vauvasta asti ollut päinvastainen rytmiltään, menee nukkumaan illalla kahdeksalta ja heräilee aamulla viiden ja seitsemän välillä :O huh, itse en koskaan totu heräämään niin aikaiseen, en ole yhtään aamuihminen. Onneksi nyt, kun hän on vuoden vanha, rytmiä voi jo vähän alkaa muuttamaan myöhemmäksi. Ei voi kun ihmetellä, miten erilaisia saman perheen lapsista voikaan tulla :)
Suosittelen muuten tekemään vauvamerkintöjä ihan tavalliseen kalenteriin, joka on aina käden ulottuvilla. Itse merkkaan sinne pienimmätkin kehityksen asiat ja sitten kokoan vauvakirjaan niistä merkittävimmät ja mitä siellä kirjassa sitten kysytäänkään. Mutta öhöm, on muuten esikoisenkin vauvakirja vielä osoittain kesken ja valokuvia pitäisi teettää valtava määrä..
Voi kääks mitä aamuherätyksiä :). Meillä yöt menee tosiaan hyvin (toivottavasti eivät nyt muutu kun menin tuon sanomaan…), mutta illat on meidän haaste. Kirjoittelen niistä joku päivä lisää!
Hyvä idea tuo kalenterimerkintä!
On niin hellyyttävää ja suloista lukea ajatuksistasi nyt äitiyden alkutaipaleella. :-)
Suosittelen lämpimästi kirjaamaan ylös vauva-ajan asioita, sillä jonkin ajan päästä ne painuvat unholaan.
t. 7- ja 11-vuotiaitten lasten äiti, joka ei muista vauva-ajoista enää juuri mitään
Mukava kuulla Sara! :)
Täytyy viimeistään viikonloppuna raapustella tuota vauvakirjaa.
Mikä ihana postaus, kuvat ja kirjoitus!!! ❤ ❤ Oih ❤ Pienen ihmisen rakkaus on vaan niin suurta! ❤ Täällä tuosta unelmasta niin haaveillaan ❤ :) Suloista tiistaita teille! :)
Oi että, kaunis kiitos Jenni <3. Toivon koko sydämestäni, että unelmanne käy toteen!
Mukavaa viikkoa sinulle :).
On se kyllä vaan ihana ”pötkylä”. Itse en jaksaisi odottaa, että saan oman pienen arteeni syliin. :)
On se! Ja voi sinua, sylin täydeltä onnea!!! <3 <3 <3 Mä oon ihan pihalla siitä, mitä muille bloggaajille kuuluu... Blogeja kun en ehdi juurikaan lukemaan. Muistan ne kommenttisi kuukausien takaa, ne mitkä pidin vain omana tietonani :). Aivan ihana juttu tämä!
Mukavia kuulumisia, touhua riittää :-)
Touhua totisesti riittää :D.
Kauniisti kirjoitat lapsestasi! Pienellä on varmasti rakastava koti :)
Yhden pienen vinkin haluan kuitenkin antaa. Vaalikaa parisuhdettanne, pitäkää siitä hyvää huolta. Vanhempien parisuhde on lapsen koti, ja koko perheen hyvinvointi lähtee siitä. Tämä tuli mieleeni tuosta kommentista, kun kirjoitit että jäät viimeisen iltasyötön aikoihin itsekin nukkumaan. Meillä oli vauva-aikoina tapana pitää silloin parisuhdeaikaa.
Työssäni, neuvolassa terveydenhoitajana, törmään tähän asiaan liian usein. Niin usein kuulee isien sanovan sitä, että vauvan tullessa taloon parisuhde häviää. Joskus isät laitetaan nukkumaan puoleksi vuodeksi toiseen huoneeseen, joskus seksiä ei ole synnytyksen jälkeen vuoteen! Kun vaimosta tuleekin vain äiti, niin se on miehelle kova paikka. En toki tarkoita, että teillä tilanne olisi tällainen, mutta haluan varoittaa ja muistuttaa siitä tärkeimmästä asiasta :)
Toivottavasti et ota tätä minkäänlaisena loukkauksena, koska sitä yönä ei ole. En osaa olla puhumatta tärkeiksi kokemistani asioista.
Nauttikaa vauvasta ja toisistanne! :)
En tietenkään ota minään henkilökohtaisena tai loukkauksena. Varmasti työssäsi kuulet monenmoista!
Kiitos :).