Ja näin pyörähti käyntiin juhannusviikko! Tyypillisen koleassa säässäkin taidetaan juhannusta vastaanottaa? Sen verran voimakas tuuli täälläpäin, että terassimme jättimäinen aurinkovarjo meni menojaan pitkin pihaa jo ennen puoltapäivää… Onneksi koleita juhannus- ja kesäiltoja voi viettää vaikka näin kuten viime perjantaina teimme:
Takkatuli tepsii aina eikä kylmyys ulkona tunnu enää yhtään niin kurjalta! Kaukana on ne yli vuosikymmenen takaiset festarijuhannukset; nyt nautitaan sateen sattuessa paljon mieluummin sisätiloissa lämpimänä ja kuivana. Oma perhe, juhannuskoivusauna ja pöytä täyteen notkuvia herkkuja – mitä muuta sitä kaipaisikaan :).
Vauvan sänky on jumiutunut aika tehokkaasti olohuoneeseen viimeisen viikon aikana. Mikäs siinä – sopii sisustukseenkin tuollainen kaunokainen! Sillä niinhän siinä on käynyt, että vauva on ottanut sänkymme omakseen ja nukkuu niiiiiin tyytyväisenä tyynyjemme välissä :D. Tämä muutos tapahtui lastenosastolla viettämiemme päivien jälkeen, sillä en hennonut laittaa häntä heti omaan sänkyynsä ja loppu on historiaa. Tosin ehkä tätä nukkumajärjestelyä haluaakin enemmän äiti kuin vauva, vaikka ei hänkään asiaa lainkaan vastusta… Vauva on edelleen samanlainen möyrijä kuin mahassakin: vaikka kuinka etäälle laitan hänet nukkumaan käydessäni, hän on parin tunnin päästä ihan kiinni minussa. Pää pyörii, kädet viuhuu ja jalat potkii – yritä siinä vieressä sitten nukkua :). Tämä systeemi on tällä hetkellä kuitenkin niin kätevä yösyöttöjen kannalta, että tällä mennään.
Syötöistä puheenollen – seuraavaa erää pukkaa tuosta alkavasta puoliunisesta nenätuhinasta päätellen, joten se on moi!
Heippa!
Haluisin vaan sanoa että jos YHTÄÄN helpottaa, niin meillä on nyt perjantaina 1-vuotis juhliaan viettävä pieni mies ja hän EDELLEENKIN nukkuu välissämme. Voi että sitä ihanaa pientä kun se joka yö tuhisee siinä <3 Isä aina välillä jaksaa asiasta muistuttaa johon tokaisen "nooh saat sitten itse sen pinnasänkyyn opettaa" ja homma kaatuu aina siihen.
Olen kyllä huomannut PALJON PALJON positiivia vaikutuksia perhepedissä nukkumisessa lapseen, joten en voi muutakuin olla olla ylpeä itsestäni että olen pikkuisen siihen alusta asti ottanut! :)
Onnea 1-vuotiaalle! :)
Saanko kysyä, mitä ovat nuo positiiviset vaikutukset, joita olet lapsessa huomannut? Olisi mielenkiintoista tietää! :)
Niitä on monia.. :)
Esimerkiksi, poikani ei ole koskaan vierastanut ketään, ei itkeskellyt päivällä läheisyyden kaipuuttaan,ollut sylissä ”roikkuja”, pelännyt oikeastaan mitään, on todella sosiaalinen,lähinnä pelkkää hymyä kokoajan, nukkunut yöt aina TODELLA hyvin, neuvolassa aina sanoneet että ”todella reipas ja hyväntuulinen, perusluottamus silmin nähden syntynyt”-Lukee meidän neuvolakortissa.
Muutenkin, huomaan sen vaan vaikuttaneen kaikkeen.. poikani luottaa ihmisiin ja on niin ulospäinsuuntautunut.
Olen ottanut selvää niiin paljon perhepedissä nukuttamisesta ja jos esim: vertaan tuttavieni lapsiin jotka EIVÄT ole perhepedissä nukkuneet, ovat lapset jotenkin epävarmempia,ujompia,itkevät enemmän,yöt rikkonaisia vielä vuosienkin jälkeen (varsinkin jos lapsi on unikoulutettu).. Monia eroavaisuuksia.
Ja tiedän että moni on erimieltä kanssani, että yllämainitsemani asiat johtuisi siitä että lasta on nukutettu perhepedissä tai ei, mutta kaikki ketkä nukuttavat lastaan perhepedissä voi varmasti samaistua tähän :)!!
Kiva että kerroit näitä Henna! Hurmaavan kuuloinen pikkumies teillä :).
Sen kummemmin asiasta tietämättä en ala väittämään mitään puoleen tai toiseen; aivan hyvin voi johtua perhepedistä nuo tai sitten eivät. Tiedän lapsia, jotka nukkuvat omassa sängyssään ja silti omaavat nuo samat ominaisuudet. Tärkeintä on toki löytää omalle perheelleen sopiva nukkumajärjestely, hyvä että olette löytäneet sellaisen! :)
Olen aika vasta löytäny blogiisi ja ihastuin kyllä heti! :) Onnea vielä perheen lisäyksestä! Mukava lukea vauva-ajan juttuja kun itselläkin elokuussa laskettuaika!
Olen ihastellut tuota teidän takkaa! Meillä olisi rakennushommat ajankohtaisia ja takkaa ollaan mietitty. Kulmatakka kuitenkin pitäis olla jotta siitä saisi nauttia moneen suuntaan! Onko takka joltain takkafirmalta vai ootteko ihan itse suunnitelleet ja muuranneet sen?
Voi miten ilahduttavaa kuulla Sanni, kiitos kovasti! :)
Takan piirsin ihan paperille omaa mieltymystämme vastaamaan ja muurari sen sitten sen pohjalta muurasi. Mukavia suunnitteluhetkiä sinne ja onnea odotukseen!
Moikka! Aivan ihana tuo roikkuva tähti, mistä olet löytänyt? Onko pidike ollut myynnissä erikseen, vai kuuluuko sänkyyn?
Moi Petra! Tuo tähti on ihana Tähti-soittorasia, jonka olen ostanut PikkuVanilja-verkkokaupasta:
http://www.pikkuvanilja.fi/
Tässä vielä suora linkki tuotteeseen:
http://www.pikkuvanilja.fi/babys-only-soittorasia-harmaa-p-879.html
Pidike kuuluu sänkyyn :).
On tässä koleassa säässä puolensakin; takkatuli kesällä! Myös meillä on hyviä kokemuksia perhepedistä!
Nimenomaan; en kyllä muista edellistä kesäkuuta, jolloin olisimme polttaneet takkaa :).
Teillä on niin kaunis koti, nuokin kuvat ovat ihanan tunnelmallisia <3 Takkatuli ja lämpöinen nukkumapaikka -kylläpä pikkuisen nyt kelpaa nukkua päiväunia:) Ja olet niin oikeassa -yösyöttöjen kannalta on niin kätevää, kun vauva nukkuu vieressä. Kaikki saavat parhaassa tapauksessa paremmat yöunet:) Ja se on kullanarvoista se!
Voi kiitos Martina <3.
Kunpa pikkuinen vain nukkuisi päiväunia :D. Uni maistuu päivisin lähinnä vaunuissa (kun ovat liikkeessä!) tai autossa... Päikkärit omassa sängyssä maistuisivat varmasti, jos äitikin nukkuisi siellä :D.
Hyvät yöunet ja sitä kautta virkut vanhemmat on kyllä tosi tärkeitä asioita!
Enpä tiedä tyypillisestä juhannussäästä, sillä edelliset kaksi juhannusta ovat olleet niin upealla säällä varustettuja ainakin meidän mökillä, ettei mitään rajaa. Ei sitä ihanuutta kai voi joka vuosi saada… plääh! No, eipä ainakaan tänä ”kesänä” vaikka tänä aamuna asteita oli etelässä 3 astetta ja lähinnä tuntui, että talvi on saapumassa. Koskakohan alkaa kunnon kesä, tunne kuin vasta olisi saanut vähän maistiaisia sellaisesta.
Kuulostaa kyllä ihanalta tuo teidän nukkumisjärjestelynne, tuli vaan mieleen, ettekö pelkää jyräävänne yöllä vauvan allenne? Toki kaikki eivät ole sellaisia möyrijöitä ja kääntyilijöitä kuin minä olen, itsellä tuo ei onnistuisi ollenkaan!
Hyvää juhannusta!
Viime juhannuksena oli ihan kivat säät täälläkin, toissavuoden juhannuksesta en muista… Tänään oli täällä yhtä kylmä keli kuin maaliskuussa, heh :).
Pelkäsin etukäteen tuota, että vauva jää allemme sängyssä, mutta en enää. Erityisesti pelkäsin miehen puolesta, että hän jotenkin kääntyy vauvan päälle; itse olen oppinut varomaan jo kissojen kanssa nukkuessa. Raskausajalta mulle jäi vieläpä sellainen nukkumistyyli, että en unissani käänny lainkaan, vaan jos täytyy kääntää kylkeä, herään tekemään sen :D. En siis unissani pyöri ollenkaan. Lisäksi vauva on tyynyjemme välissä, joten vaikka kylkeä kääntäisimmekin, ei hän ole sillä, vaan pään kohdalla :).
Kiitos samoin Saila!
Hei! Meillä myös iloinen, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut lapsi, joka ei liikoja vierasta (vierastaminen tietyssä iässähän on vain positiivista ja kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen). Alusta asti nukkunut omassa sängyssään (ensin vanhempien huoneessa, myöhemmin omassaan) ja nukkunut yöt heräilemättä pari kuukautisesta alkaen. Milloin koittaa päivä, jolloin me äidit alamme kannustamaan ja tukemaan toisiamme, jatkuvan kritisoinnin sijaan? Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja jokainen kasvattakoon lapsensa kuten parhaaksi näkee ja kokee. Joku kokee perhepedin toimivaksi ja hyväksi vaihtoehdoksi itselleen sekä perheelleen, joku toinen taas ei. Tärkeintä, että perhe itse on onnellinen ja että arjesta saa itselleen toimivan!
Juuri näin. Perusluottamushan ei voi syntyä kuin perhepedissä nukkumalla.. Meillä on molemmat lapset nukkuneet myös omassa sängyssään, esikoinen on ollut alusta saakka itsenäisempi ja kuopus enemmän sylissä viihtyvä. Lapsille kehittyy käsittääkseni ihan omat luonteensa riippumatta siitä, missä sängyssä yöt nukutaan.
Hmm vierastaminen kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen.. kun aiheeseen paneudutaan enemmän, näin ei ole.
Lapsi oppii jostain ”pelon” vierasta kohtaan. Se on joko itkuun vastaamatta jättäminen,unikoulu,yleinen vanhempien välinpitämättömyys sekä kiintymys suhteen puuttuminen.
Jos tarkemmin ajatellaan esim: Afrikan lapsia, Siellä ei yksikään lapsi ole koskaan vierastanut. Olin Keniassa ja siellä ei oltu koskaan kuultukkaan tämmöisestä. Noh siellähän lapset nukkuvat aina perheen jäsentensä kanssa, ei ikinä omassa sängyssään itkien tai vailla vanhemman läheisyyttä.
Pelko on siis jonkin tärkeän asian puuttumista tai puutteellisuutta. Ja ei tosiaan kuulu normaaliin kehitykseen niinkuin luullaan.. mutta ajattelee kuka mitä tahansa, tekee jokainen vanhempi omat ratkaisunsa nukkumisen suhteen.
Olet ihan oikeassa: jollekin sopii jokin tapa ja jollekin toiselle toinen tapa. Ei ole mitään yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua. Mielestäni tässä ei kukaan kyllä sellaista tyrkyttänytkään. Mutta ymmärrän tuon mitä ajoit takaa, että turhan usein törmää tosiaan äitien keskuudessa tuollaiseen kritiikkiin ja oman tavan ns. paremmuuteen ja voimakkaaseen esilletuomiseen :).
Hei! Kommentini oli oikeastaan tarkoitettu vastineeksi Henna-nimisen äidin kommenttiin, joka oli mielestäni varsin musta-valkoinen ja harmillisen kärjistävä. Mitä puolestaan tulee tuohon vierastamiseen, on ainakin minulle kerrottu vierastamisen olevan tietyssä iässä aivan normaalia. Näin mainitaan myös esimerkiksi MLL:n sivuilla: ”Alle vuoden (5-8 kk) ikäisten vauvojen vaikeus erota vanhemmastaan on kehitykseen kuuluva piirre. Sanotaan, että lapsi vierastaa.” Itse en ainakaan olisi huolissani lapsen vierastamisesta tai vetäisi siitä johtopäätöksiä puoleen tai toiseen. Hyvää, aurinkoista ja toivottavasti myös lämmintä juhannusta teidän koko perheelle!:)
Joo näin ymmärsinkin :). Itsekin olen ollut kyllä sellaisessa käsityksessä, että vierastamiskaudet kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen.