Niin suurisydämistä kansaa täällä blogini äärellä, suorastaan mykistävää. Senpä vuoksi halusinkin heti tilaisuuden tullen tulla kertomaan teille pienistä, varovaisista edistysaskeleista. Eilen saimme vauvalta pois monitoriseurannan ja tänään olemme kokeilleet olla ilman tippaa (eli pelkällä rintamaidolla) ja seurailemme, miten aktiivisesti vauva jaksaa syödä. Kanyyli on kädessä edelleen, sillä kipulääkettä ja antibiootteja tarvitaan vielä.
Illalla pieni sai toiseenkin käteensä kanyylin, sillä verinäytteet kantapäistä eivät meinaa enää onnistua. Huh huh, verinäytteiden ottaminen onkin meille vanhemmille tässä kaikkein raskainta (toki sen lisäksi, että vauva ylipäätään on sairas). Tuntuu, että hajoan aina miljooniin palasiin, kun kuulen lapseni itkevän niin hysteerisesti. Tekee mieli kaapata hänet syliin ja juosta karkuun eikä antaa kenenkään enää ikinä koskea häneen. Aivan järkyttävän sydäntäraastavaa eikä huoneesta poistuminenkaan auta asiaa ollenkaan. Mutta ei auta, vauva on saatava terveeksi ja tutkimukset kuuluvat asiaan.
Tulehdusarvot olivat keskiviikkona hoitoon tullessamme 72, eilen 40 ja tänään enää 16 (alle 8 on normaali)! Yllättävänkin pian ovat lähteneet laskuun, sanoi lääkäri, joten lääkitys tehoaa. Olemme täällä kyllä niin hyvässä hoidossa. Onnekkaasti saamme olla vauvan luona molemmat; sekä minä että mieheni ja ympäri vuorokauden. Ihan ei niin luxusta ole kuin pari kerrosta ylempänä synnytysosastolla (sähkösänkyjen tilalla nyt melkoisen matalat retkisängyt :D); taisimme siellä tottua liian hyvään… Toiset isovanhemmat hoitavat meidän vanhempien sairaalamuonitusta (kaikkia aterioita ei saa ostettua sairaalasta) ja toiset isovanhemmat pitävät huolen kissoistamme ja oli siellä kotona kuulemma jo siivottu ja nurtsikin ajettu! Voimme siis keskittyä täysillä vauvaan. Ajattelinkin, että nyt näiden pienten edistysaskelien kunniaksi on syytä kohottaa malja, joten heti kun vauva herää, niin ei muuta kuin maitobaaria availemaan ja maiskuttelemaan!
Nyt kun vauva ei ole piuhoissa, on sylittäminen ja kaikenlainen arkipuuhastelu helpompaa. Ja sylitelty ollaan toki piuhojenkin kanssa, sillä ajattelen senkin edistävän pienen toipumista. Päikkäritkin nukumme kainalokkain, samoin yöunet aina yön ensimmäisestä syötöstä aamuun. Ihania hellittelyhetkiä <3. Ja sanotaanhan siinä laulussakin, että uni paras lääke on, joten ehkä uni äitin kainalossa on vähän kuin tuplalääkitystä? Tässä tämä kaunis ja liikuttava lastenlaulu, tätä on kyllä täällä viime päivinä toteutettu.
Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.
Patjaksensa parahin matto levitellään,
Peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
Itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
Kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.
(Tekstilainaus R. R. Ryynänen – Karhunpoika sairastaa)
Ihana kuulla ! Tiedän miltä tuntuu olla osastolla pienen ihmisen kanssa ja toimenpiteet raastavat sydäntä ja kyyneleet virtaavat. Onneksi, nämä pienet ihmiset eivät itse muista ajasta mitään. Voimia, rakkautta ja läheisyyttä !
Kuulostaa tutulta… Onneksi eivät tosiaan muista. Tosin silloin kun tilanne on päällä, tuo ei lohduta lainkaan :(. Aamun karmeita verikokeita odotellessa…
Voi jos osaisin lohduttaa jotenkin….
Usko pois, tiedän tunteen ja se on kamalan ahdistava….Minulta kysyttiin typerästi joku vuosi sitte KYS lasten kirurgisella, MITÄ itken ? Kuvittele…..toivottavasti hoitohenkilökunta on empaattista ja sydämmellistä.
Hyvää yötä….
Tuolla sekä synnärillä että lastenosastolla oli aivan ihana henkilökunta. Ainakin ne, jotka itse tapasin, olivat aivan parhaita <3. Kiitos sulle :).
Moikka!
Voimia ja toipumisia pikkuiselle.
Yrittäkää jaksaa sairaalassa lapsosen vierellä.
Kyllä poika terveeksi saadaan!:)
Aurinkoista viikonloppua!:)
Vauva on niin reipas ja jos hän kaikki tutkimukset noin hienosti jaksaa, ei meillä vanhemmilla ole vaihtoehtoja :).
Kiitos Suvi!
Kiva kuulla, että pikkuinen voi ja paremmin. Kyllä ne isovanhemmat vaan on niin korvaamattomia, ihana että pystyvät teitä auttaa :)
Viisi vuotiaalta otettavat verikokeet tuntuvat yhtä pahalta kun toinen ei siitä todellakaan tykkää :(
Isovanhempien apu ja tuki on korvaamatonta <3.
Ai kuinka helpottavia uutisia! Minäkin huolestuin oikeasti… Pian pääsette varmaankin kotiin jatkamaan tervehtymistä. Lämpimiä ajatuksia
Hetki ja päivä kerrallaan, vaara ei ole vielä ohi. Suonensisäiset antibiootit tulevat jatkumaan vielä päiviä ja jos pääsemme kotiin piakkoin, käymme ottamassa antibiootit osastolla 2-3 kertaa/päivä.
Kiitos Maisa!
Ihana kuulla että poika on paranemaan päin. Meillä on nyt 3kk poika jonka synnytys yritettiin samalla tavalla käynnistää tuloksetta. Sektiolla syntyi ja hyvin meni. 3 päivää syntymästä nousi tulehdusarvot ja teholle tarkkailuun. Itkin mahdottomasti ja lääkäri sekä hoitajat yritti rauhoitella että kyllä me poika kuntoon saadaan ja niin saatiinkin. Teholla ei oltu kuin vuorokausi ja osastolla pari päivää. :) kotiin otettiin muistoksi ne pikkuiset piuhat mitkä oli tarroilla kiinni kehossa. Laitoin ne vauvakirjan väliin. :) voimia ja tsemppiä sinne!
Kiva että kerroit teidän kokemuksesta! Voi olisinpa hoksannut ottaa muistoksi ne tarraläpyskät, jotka saatiin pois eilen. Ne oli niin pienet ja niissä oli ihana nallen kuva <3. Kiitos Emma!
On tuo kyllä tosi rankkaa teille kaikille. Onneksi löytyi nopeasti oikeat lääkkeet pikkuiselle. Olette mielessäni :-)
Kiitos <3. On kyllä rankkaa kaikille läheisille, erityisesti tietysti meille vanhemmille ja isovanhemmille.
Ihana kuulla, että pikkuinen on paranemaan päin♥ Voin vaan kuvitella, miten olette olleet huolissanne pienestä rakkaasta. Aina lapsen sairastelut saavat äidin (ja toki isänkin) sydämet ihan sykkyrälle huolesta. Onneksi usein nämä pikkusissit toipuvat ihan ällistyttävän nopeasti♥ Tsemppiä ja paljon paranemisia poikaselle!
Juu eikä tämä huoli vieläkään ohi ole. Vauvat on sitkeitä, se on kyllä totta. Kiitos paljon Viivi <3.
Retkisängythän on luksusta. Lastenklinikalla olen 1-vuotiaan kanssa joitain vuosia sitten nukkunut viikon kylmällä lattialla patjalla. Lapsella toki oli sänky.
Jaksamista sairaalaan ja hyvä kuulla, että paraneminen on selkeästi alkanut.
Juu, riippuu tietysti mihin vertaa. Itse vertasin näitä sähkösänkyihin.
Oi että, ihanaa, että pienen vointi on paranemaan päin! Parantavia ajatuksia ja kovasti voimia lähetän teille <3 <3
Kiitos <3.
Voi, kun hienoja uutisia! <3 Voin vain kuvitella kuinka raastavaa aikaa tä teille on. Hienoa, että teiltä löytyy myös upea tukiverkosto ympäriltä!
Tukiverkosto on kyllä elintärkeä <3.
Piipahdin katsomaan kuulumisia ja voi, täällä onkin vakavampia käänteitä ollut! Paljon parannusaaltoja ja pikkuenkeleitä sinne teille kaikille!
Kiitos Ellyn <3.
Meillä poika syntyi 10 kk sitten kiireellisellä sektiolla, ja joutui viikoksi teholle hoitoon. Tuntui niin pahalta olla synnyttäneiden osastolla ilman omaa vauvaa, olin niin huolissani. Tottakai vauvaa sai käydä hoitamassa, mutta oli aina yhtä sydäntäraastavaa jättää pikkuinen osastolle.
Nyt tuo pieni hymypoika, konttaa täyttä vauhtia ja oppii joka päivä jotain uutta. <3
Tsemppiä teille, toivottavasti pääsette pian kotiin. :-)
Voi että, voin vain kuvitella :(. Itse olin alkuun vauvan synnyttyä hieman murheissani niistä hänen elämänsä neljästä ensimmäisestä tunnista, kun olimme erossa. Mutta ehkä se aika alkaa kohta olla umpeenkurottu :).
Olette olleet ajatuksissa pitkin päivää, onneksi on jo tapahtunut käänne parempaan. Lämpimiä ajatuksia sinne ja vielä paljon voimia! <3
Kiitos ihana Jenna <3.
Voi ei! Nyt vasta luin teidän sairaalareissusta, pikaista paranemista pikkuiselle reippaalle!! <3
Jospa kyseessä on ihan tavallisen streptokokin aiheuttama tauti, se kun on ihan normaali bakteeri, mutta väärässä paikassa aiheuttaa vakavia seuraamuksia – ystäväni vauva joutui teholle kun sai verenmyrkytyksen. Toipui onneksi hyvin ja on jo aikuinen mies. :)
Meillä kävi niin, että loppuraskaudessa kärsin kovista vatsakivuista, lääkäri otti kaikki kokeet ja näytteet ja löytyi tuo streptokokki – joillain se aiheuttaa ennenaikaisia supistuksia, mun kivut kylläkin johtuikin sitten alkavasta napatyrästä ja toi löyty ihan vahingossa. Söin antibioottikuurin ja jouduin synnyttämään antibioottitipan kanssa ettei vauva saa sitä bakteeria verenkiertoonsa esim. sen kautta kun vauvan päähän laitetaan se seurantapinnisysteemi. Vauvaa seurattiin osastolla normaalia tarkemmin, hiukan olikin kuumetta ja tulehdusarvot nousussa 1vrk iässä mutta johtuikin kuivumisesta ja pienellä lisämaidolla saatiin poika kuntoon ja päästiin kotiin.
Monilla monilla naisilla toi bakteeri pääsee tulemaan eikä tule kaikilla siitä mitään oireita niin sitä ei osata etsiä ja vauva voi sen saada synnytyksen yhteydessä. Olisikin hyvä jos se testattais kaikilta, pieni topsy näyte vain sisätutkimuksen yhteydessä tarvittaisiin ja jos se löydettäisiin niin voitais estää vauvan sairastuminen esim. verenmyrkytykseen tai aivokalvotulehdukseen.
Kaikkea hyvää teille – tsemppiä äitille ja isälle, se on sydäntäraastavaa toi verikokeiden ottaminen jne. :( Halaus! <3
Käsitin kyllä lääkärin puheista, että tuo on sektiovauvojen aika epätodennäköistä saada? Lisäksi meidän kaupungin neuvoloissa odottavat äidit tutkitaan etukäteen streptokokin varalta, mutkin tutkittiin (silloin ei vielä tiedetty sektiosta) ja tulos oli negatiivinen. Että taitaa olla jotain muuta…
Kiitos sinulle <3.
Unohdin koko sektion. :D Hyvä minä! :) Tosi hienoa että teidän kaupungissa tutkitaan kaikilta, Vaasa se kun säästää vaikka mistä. :/
Ihanaa että olette päässeet kotiin. <3
Voihan säästötoimet :/
Voi, en ole moneen päivään lukenut blogeja ja tämmöinen ikävä juttu täällä :/ Onneksi kuitenkin suunta on jo parempaan päin! Pikaista paranemista pienelle ja tsemppiä teille <3
Kiitos kovasti :).
Voi eih! Voi miten kurja juttu pienelle ja teille vanhemmille. Onneksi hoito on alkanut auttamaan ja tulehdusarvot laskemaan. Teidän vaavi on vahvaa tekoa ja te olette maailman parhaat vanhemmat!
Koittakaa jaksaa muruset. <3
Kiitos sulle ihanista sanoista <3. Pieni herramme on kyllä sitkeää tekoa :).
Mukava kuulla että lääkkeet auttaneet heti pienokaista, nyt vaan keskitytte paranemiseen ja kohta olette varmasti taas kotona kisujenne kanssa <3 <3
Haleja teille ja jaksamista.
Kiitos Niina <3. Eilen kotiuduimme :).
Voi ei! Pikaista paranemista pikkuiselle ja voimia teille vanhemmille! <3
Kaunis kiitos <3.
Tsemppiä kovasti vieläkin, vaikka olettekin jo päässeet kotiin! Meillä meni vauvan ensimmäinen kuukausi samanlaisissa merkeissä osastolla ja rankkaa oli. Tiedän siis hyvin mitä käytte läpi. Päivittäinen pistäminen, kaikenlaiset piuhat ja meidän kohdalla myös isohko leikkaus olivat pahimpia, mutta jotenkin ne tsemppasi vaikka yöt tuli itse nukuttua joko lepotuolissa tai patjalla lattialla. Kovia kokenut pikkumies on kuitenkin jo vuoden ja todella reipas ja temperamenttinen tapaus :) Seurantoja on edelleen kuukausittain, mutta käyntikertojen väli pitenee mukavasti ja kaikki sujuu jo hyvin! Ihana kun olette jo päässeet kotiin, sillä on iso merkitys!
Lämmin kiitos Lotta! Ihana kuulla, että teillä sujuu hyvin. Aurinkoisia terkkuja teidän pikkumiehelle :).
Uskon, että täällä kasvaa teidän pojan kaltainen poitsu: reippautta ja temperamenttia on jo havaittavissa ;).
Olen ollut ihan pihalla blogimaailmasta viime viikot vauvelin vuoksi mutta nyt palailin lukemaan tekstejä. Varmasti säikäyttävä juttu, mutta onneksi nyt kaikki on hyvin ja vauveli kotona teidän kanssa <3
Olen itse työssä vastasyntyneiden teholla ja nyt oman vauvan saaminen on kovastikin saanut miettimään että pystynkö palaamaan töihin lainkaan, ainakin sitä tulee katselemaan aivan eri perspektiivistä kuin tähän asti… Onneksi sitä paluuta ei tarvitse miettiä vielä aikoihin :)
Ihanaa kesää teille, nauttikaa!
Joo, toivotaan vain kovasti ettei mitään takapakkia tulisi… Koko ajan sellainen pelko taka-alalla.
Kiitos Anna, oikein ihanaa kesää teidänkin perheellenne! :)