Ajattelin, että kirjoittelen kissojen kuulumisia hieman myöhemmin, kun olen saanut paremman kokonaiskäsityksen heidän reaktioistaan uutta perheenjäsentämme kohtaan. Niin moni teistä kuitenkin jo aiheesta kyseli, joten tässä nyt jonkinmoisia kuulumisia!
Mies haki kissat vanhemmiltani hoidosta kotiutumispäivämme aamuna, jolloin he pääsivät ensimmäisinä asettumaan taloksi. Stressihaihdutin oli tuolloin ollut jo kolmisen päivää pistorasiassa stressitöntä ilmapiiriä luomassa. Kissat eivät reagoineet omaan kotiinpaluuseeni juuri mitenkään, vanhempi kisu naukaisi kun puhuin hänelle, mutta asteli sitten ruokakupilleen. Kisut söi ja samaan aikaan vauva tuotiin sisälle, aulan lattialle turvakaukalossaan. Hän alkoi siinä heräillä ja päästikin samalla pienen itkun – kissojen ilmeet olivat näkemisen arvoiset :). Silmät lautasen kokoisina pälyilivät ympärilleen, mutta jatkoivat heti (lohtu)murkinointia. Korvat heilui ja silmät pyöri, siinä aika lailla kiteytettynä näiden ensimmäisten päivien tapahtumat. Kermavaahtopurkki jääkaapissa on ollut aika hitti, se on suhissut päivittäin…
Itse en voi vielä kissoja lattialta syliin nostaa, mutta olen yrittänyt silitellä heitä aina kun ovat sohvalla tms. ja joka ilta olen käynyt silittämässä ja toivottamassa hyvät yöt, näin kun olen aina ennenkin toiminut. Koska vauva on niin kiinni minussa näinä ensimmäisinä viikkoina (ehkä kuukausinakin), niin yritän huomioida kissoja ainakin puhumalla ja mainitsen usein heidän nimensä. Uskon, että tuollaiset pienet teot ovat auttaneet heitä tässä hämmentävän tilanteen keskellä. On niin paljon kiinni minusta ja miehestäni, miten kissat tilanteeseen sopeutuvat.
Ensimmäinen pieni vaunulenkkikin on takana, kissat seurasivat mukana, vaikka matkassa olikin jokin ylimääräinen härveli… Ilme oli kyllä aika paljonpuhuva (huomaa tuo pienestä huolestumisesta aiheutunut mutru suupielessä!):
Kissat saavat tutustua vauvaan ihan omaan tahtiinsa, en vie heitä väkisin vauvan lähelle, vaan se saa tapahtua heidän aloitteestaan. Vauva ei ole yksin missään, hänen vieressään on aina joko minä tai mieheni, joten nämä tutustumiset tapahtuvat valvotusti. Molemmat kissat ovat tehneet yhden tällaisen tutustumisreissun, kun vauva on nukkunut sohvalla imetystyyny- ja peittokasassa. Ovat todella hitaasti ja varovaisesti lähestyneet vauvaa noin 40 cm päähän, nuuskutelleet ilmaa muutaman sekunnin ajan ja poistuneet sitten yhtä varovaisesti samoja askeleita pitkin.
Kuten ennen vauvan syntymää taisin mainitakin, en ollut huolissani nuoremman kisun reaktioista, hän kun on niin lunki tapaus. Huolehdin hieman, miten herkempi kisumme asiaan suhtautuu, mutta näiden kolmen päivän perusteella olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Toki muutoksia voi tulla, mutta jo nämä ensimmäiset päivät ovat menneet todella hienosti eikä kissa vetäydy omaan rauhaansa esim. saunaan. Ihan meidän seurassamme on kaikki illat olohuoneessa, rohkea kisunen <3. Ja vaikka itse en paljoakaan kissoja sylitellä ehdi (nuorempi kissa ei muutenkaan näin kesäaikaan mikään sylikissa ole), niin onneksi miehellä on siihen mahdollisuuksia.
Tällaisia lauantaikuulumisia täältä! Mies kävi juuri kauppareissulla ja pieni nöpönenäni nukkuu tuossa aivan vieressäni. Uni tuntuu maistuvan parhaiten jos on aivan äitissä kiinni. Pieni suppusuu maiskuttaa pikkuhiljaa siihen malliin, että ruokatunti kutsuu!
:) =^.^=
:)
Kiva kuulla, että teillä menee siellä hyvin :)
:)
Kiva kuulla, että siellä kaikki hyvin. Mukava, kun ehdit myös meitä täällä muistaa päivityksillä :) Toivottavasti vanhempi kisukin tulee täysin kuntoon, kun huomaa että elämä normalisoituu.
Täytyy katsoa, jos illalla ehtisi koneella piipahtamaan. Nämä on itsellekin mukavia pikkutuokioita tässä vauvan ihastelun lomassa :).
Kisun turkki näyttää jo paremmalta, joten peukut pystyssä!
Mulle kerran yksi koulukaveri sanoi, että kissathan joutuu laittaa pois sitten ku tulee lapsia. Ai miks ihmeessä muka? Meillä ei koskaan ollut mitään ongelmia kissojen kanssa joten sehän nyt olisi ollut ihan tyhmää ”varmuuden vuoksi” laittaa kissat pois.
Kiva että kissat ovat ottaneet uuden tulokkan hyvin vastaan :)
Voi hohhoijaa, noita aina joskus kuulee… Allergiat on asia erikseen, mutta niitäkään ei voi etukäteen ennustaa.
Ihanaa! Olette niin hienosti toimineet tuodessanne yhteen vaavin ja kisut. Vähitellen, kaikki ottaen huomioon.
Monet saisivat ottaa oppia! Vaavi tuoda sisälle kotiin ja sen jälkeen lemmikkiä ei huomioida enää lainkaan – liian tavallista.
Toivottavasti kaikki sujuu hienosti. Onnellisia hetkiä uuden tulokkaan ja raitapöksyjen kanssa!
:) Kyllä mä sitä useaan otteeseen ehdinkin miettimään. Ymmärrän, ettei kaikilla riitä aika lemmikille vauvan ensimmäisinä päivinä, mutta silloin täytyisi vain nähdä hieman enemmän vaivaa. Juurikin ainakin puhua kissoille, jos ei sylitellä ehdi.
Kiitos Tipi!
Ihanat kisut varmasti aistii teidän onnen <3
Meillä esiintyi aikanaan pientä mustasukkaisuutta minua kohtaan, mutta poika on saanut olla rauhassa. Nyt reilun kolmen vuoden jälkeenhän noi puskee kuin bestikset!
Mulla on välillä huono omatunto, jos vanhempi kisu yrittää syliin kun imetän vauvaa… Se imetystouhu on vielä sellaista härdelliä että ei siihen kyllä kissa mahdu :/. Mies on aina silloin ottanut kissan syliinsä, ettei aivan hylkimistä tuntisi raasu.
Paljon Onnea pienestä rakkauspakkauksesta! =)
Meillä neiti päätti syntyä äitienpäivänä <3
Vaaleanpunaisissa hormoonihuuruissa täälläkin ollaan, neiti on suht hyvä nukkumaan joten välillä on omaakin aikaa.
Kiitokset! Ja sydämelliset onnitteluni sinne <3.
Meidän pojalle maistuu kyllä uni myös: joka yö porskuttanut 7 tuntia putkella :P
Oikein kovasti onnea! :)
Täällä otettiin vähän etumatkaa ja meidän pienemme saapui jonkin verran etuajassa. Kissojen kanssa reaktiot ovat olleet samankaltaiset, kävivät molemmat haistamassa, mutta lähtivät heti pois. Ensimmäisen viikon karttelivat myttyä parhaansa mukaan, mutta pikku hiljaa ovat tottuneet. Ensin makasivat lähellä katse visusti vauvasta pois päin, mutta nyt ovat jo ihan rentoja Hänen lähellään. Kiinnostuneita eivät kuitenkaan ole, lähinnä sietävät. :) Sopii meille, ei yritetäkään saada heitä tekemään enempää tuttavuutta. Muutaman kerran on pitänyt molemmat käydä hätistämässä pois pinnasängystä, mutta ainoastaan tyhjästä. Katsotaan ja seurataan mitä aika tekee asialle.
Halusin vielä kommentoida edelliseen postaukseen liittyen, että hienoa että pieni nukkuu noin hyvin! Meillä sairaalassa hoitajat pistivät herättämään lapsen kolmen tunnin välein syömään, vaikka toinen olisi nukkunut pidempään. Mietin kovasti ”tuhoammeko” hyvät unenlahjat, mutta en uskaltanut pistää vastaan. Olisi varmaan pitänyt… Nyt n. 4 viikon kohdalla yöt ovat hyvin vaihtelevia, välillä nukutaan 5 tuntia putkeen, välillä herätään tunnin välein. En tiedä onko alun herätyksillä ollut vaikutusta, mutta nyt ei kyllä todellakaan herätetän syömään. ;)
Mukavaa vauva-arkea!
Lämmin kiitos A! Ja onnea sinnekin!
Täällä kissat näyttävät aika lailla jo tottuneen vauvaan. Korvat liikkuu itkujen aikana, mutta eivät kuitenkaan huoneesta poistu :).
Nyt on kolme viimeistä yötä mennyt niin, että vauva herää ensimmäisen kerran syömään neljältä, sitten seiskalta ja sitten kymmeneltä. Puolen päivän paikkeilla ollaan sitten valmiita uuteen päivään :D. Itsekin vastustan tuota syömään herättelyä, kyllä vauva itse herää kun on nälkä!
Mukavia hetkiä teillekin! :)