Kun lokakuussa jaoin raskausuutisemme täällä kanssanne, sain valtavasti lämpimiä onnentoivotuksia. Niiden joukossa blogiystäväni J:n onnitteluunsa liittämä ihana Anna-Mari Kaskisen runo, joka oli minulle uusi tuttavuus. Tuo runo on tässä raskausaikana ollut mielessäni aina silloin tällöin, voimistuen erityisesti viime päivinä.
Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan
sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.
Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon
kuin tähti loistavin.
Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon
sinua odotan.
Meidän lankalauantaimme muodostui hieman erilaiseksi tänä vuonna. Kokolla vierailun sijaan katselen huhtikuisia pääsiäismaisemia synnytysosaston ikkunasta. Aamupäivällä kotona kävi trulleja ihan jonoksi asti ja itse säntäilin sinne tänne sairaalakassia täydentäessäni – saapa nähdä, mitä kaikkea oleellista huomaan puuttuvan…
Vielä ei mitään sen kummempaa edistystä ole tapahtunut ja olenkin varautunut useamman päivän sairaalassaoloon. Hieman täytyy vauvelia hätistellä, hän kun ei näytä minkäänmoisia merkkejä halustaan siirtyä masun tälle puolelle :). Olo on toistaiseksi kuin hotellissa läppärin ja telkkarin kera, käytävältä leijailee jo herkullinen päivällisen tuoksu… Ainoastaan muista huoneista silloin tällöin kantautuvat vauvojen itkut palauttavat todellisuuteen. Mitä suloisuuksia täällä näkyykään siellä täällä, niin pieniä kääröjä! <3
Tällaisia pääsiäiskuulumisia siis täältä! Saapa nähdä, kuoriutuuko tästä mun alkuraskaudessa veikkaamastani vappupallosta sittenkin pääsiäispupunen <3.
Voiiih, minua alkoi kyllä jännittämään! :)
Arvaa jännittääkö mua :).
Tsemppiä tulevaan!! :) Ihanan positiivinen ajattelutapa, monet kun tuntuvat aina kiroavan sairaalassaodottelua. Mullakin aikanaan käynnistettiin synnytys. Saapa nähdä miten nyt käy. Kohta se pieni tuhisija on siinä sulla viekussa. <3
Kiitos Mari! Hetki ja päivä kerrallaan niin eiköhän se tästä…
Millaiset kokemukset sulle jäi käynnistetystä synnytyksestä ja käynnistyikö sitten piankin?
En tiedä haluatko välttämättä tässä vaiheessa kuulla? ;) Mulla käynnistyi reilun kuuden tunnin sisällä, mutta koko synnytys kestikin sitten reilun vuorokauden ja kipeää kävi koska supistukset yleensä tulevat sitten kovempina, mutta etenkin lopussa tahto oli kova ja palkinto perässä maailman parhain, joten olisin voinut kokea sen kaiken uudelleen vaikka heti seuraavana päivänä. Kuulostaa kliseiseltä mutta niin se vain on. <3 Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt muistaa, että toiset synnyttävät oikeasti täysin ilman kivunlievitystä, koska haluavat kokea sen "oikeasti" ja mulla on jäänyt mieleen sun blogista se kun kirjoitit, että kipu on positiivista kipua. Tuo olisi ollut hyvä tietää/muistaa synnytysvaiheessa. Joten KIITOS! :) Toivon kuitenkin, että toinen synnytys menisi normaalisti itsekäynnistyen että saisin senkin kokea, mutta joillain on jouduttu käynnistämään aina eikä heillä ole mitään moitteensanaa käynnistämisestä. Eli kaikki yksilöllistä. Miehestä oli järjettömän suuri apu, vaikka pahoittelin pikkusormen rusentamista, joka ei ollut kuulemma käynyt kipeää… Hahhah! ;) ..ei varmaan.. ;DD
Nythän se on just hyvä kun ei enää karkuun pääse ;D. Millä tavalla sulla käynnistettiin? Mä olen tänään saanut kaksi pilleriä suun kautta, ei vaikutusta ainakaan toistaiseksi. Pelkäänkin, että tuleeko kaikki sitten rytinällä päälle, huh huh.
Hyvä että muistutit mua itseänikin tuosta positiivisesta kivusta, jotenkin se meinaa h-hetkellä unohtua ;).
Voi noita miehiä, täälläkin ollut tänään ”pientä” hajamielisyyttä ilmassa :).
Pillereillä mullakin käynnistettiin. Pikkaisen supisteli alussa (aika normisti) mut sit ku alko niin alkokin rytinällä. Sain jotain lääkettä et ne joko helpottaa tai kasvattaa supistuksia, no nehän kasvatti. Lämmin suihku myös auttoi pahimpien supistusten aikaan kun en vielä saliin päässyt.
Mulla nyt kaksi pilleripäivää takana eikä juurikaan suuria vaikutuksia, vielä huominen tätä pilleritouhua ja sitten jos ei näytä edistyvän niin välipäiviä 1-2 ja voinnin ollessa hyvä kotiin. Että odotellaan…
Olet kyllä ihanan positiivinen.
Sairaalassa odottelu ei kyllä ole kovin monen mielestä kivaa.
Itse en pitänyt siitä lainkaan.
Minulla käynnistettiin synnytys kun odotin esikoista. kahdeksalta aamulla menin sairaalaan ja yöllä yhden aikaan pikkuneitimme syntyi.
Toinen lapsi tulikin sitten vauhdilla. Meinasi syntyä appivanhempien sohvalle.
Ehdin puoli tuntia olla synnytyssalissa ja poika oli jo ulkona.
Kaikki aina vitsaileekin että meidän pojalla oli kiire jo syntyessään. On nyt hieman vanhempanakin tosi vilkas ja ehtiväinen tapaus.
Onnea ja tsemppiä kovasti. :)
Voi kiitos Madde, niin ihana tsemppaus! Onhan tämä tällaiselle kotihiirellekin välillä aika kurjaa, etenkin näin illalla. Mieluusti kotona olisin miehen ja kissojen kera. Toivottavasti saataisiin pian perhehuone, tosin kissat ei pääse tänne siltikään ;D.
Millä tavalla sulla käynnistettiin synnytys? Mulla on aloiteltu niillä suun kautta otettavilla pillereillä, ei mitään tehoa toistaiseksi…
Kohdunsuulle laitettiin palanen jostain pilleristä. En muista nimeä kun siitä on jo pian 7 vuotta. Kolme kertaa laitettiin murunen siitä tabletista ja sitten siirryttiin synnytyssaliin..
En osaa sanoa oliko kivut kovemmat kuin luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä, sillä esikoisen syntyessä käytin kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot. Kuopuksen syntyessä en ehtinyt saamaan mitään.
Esikoisen syntyessämeilläkin oli perhehuone. Oli ihanaa kun mies sai olla mukana koko ajan.
Se yksin odottelu oli kaikista ikävintä. Mulla oli vaaleanpunaista lankaa mukana ja virkkasin odotellessani pienet tossut ja pipon. Sai sitten neiti heti ne päällensä :) niin ihania muistoja. Meinaa ihan vauvakuume iskeä :D
Me ollaan myös ilmoitettu henkilökunnalle, että perhehuone kiinnostaa. Nyt ei vielä viitsitä sitä ottaa, koska tänään oli hieman puhetta, että jos ei tapahdu edistystä huomisen jälkeen niin lähden kotiin 1-2 välipäiväksi…
OK. Mä olen syönyt nyt niitä pillereitä kaksi päivää, jännittää milloin alkaa tapahtua vai alkaako lainkaan… Kaikki kun olemme niin erilaisia :).
Tsemppiä tulevaan :) Ihanaa on ollut seurata tätä teidän matkaa, ja kohta onkin nyytti täällä.
Nauti viimeisistä odotusajan tunneista/päivistä.
<3 Onnea etukäteen <3
Kiitos Jenni! <3 Nämä viimeiset päivät taitaakin olla pisimpiä :).
Onnea tulevaan koitokseen! Pian nyytti on sylissä. Täällä syntyi maanantaina pieni prinsessa <3 minulla alkoi synnytys itsestään, mutta sitä vauhditettiin käynnistyksellä koska gbs-näyte oli positiivinen. Alle 7 tuntia ja homma oli ohi, ja hyvät kokemukset jäi! Toivottavasti saan synnyttää joskus uudestaankin :D mutta täältä paljon tsemppejä sinne, hyvin se menee!
Lämmin kiitos Jenna! Voi oltaisiinpa oltu täällä samaan aikaan, vähän mä myöhästyin :D.
Sydämelliset onnittelut teille! <3 Olikin hassu sattuma kun käveleskelimme tuolla ympäriinsä, niin näin sen Kokkola-lehteen jätettävien ilmoitusten laatikon ja bongasin sieltä tutun nimen ;).
Sä olet kyllä niin ihanan positiivinen ♥ Tsemppejä tuleviin hetkiin ja ihanaa että pieni rakkaus on kohta kätösissä!! ♥
Oi kiitos Jenni, nätisti sanottu! Tuossa pedattu sänky jo vauvelia siililakanoineen odottelee… <3
Ihana runo. Tuli niin omat synnäriajat mieleen, kun hormonit heilahtelivat niin, että pillahdin itkuun jo kun joku sanoi Päivää…. Onnea loppumetreille!
Voi apua, mä en ole ihan vielä tuossa pisteessä – sitä odotellessa! :D
Kiitos Sandy!
Voi ihanaa… tsemppiä. Kohta pieni tuhiseva käärö on sylissäsi. ♥
Kiitos Tanja! Tuota hetkeä odotellessa ja siihen tähdätessä :).
Aivan ihana tuo runo, ihan tippa tuli linssiin sitä lukiessa! Hui, teillä on kyllä niin jännät paikat edessä, ihan itseäkin jännittää teidän puolesta :) Toivottavasti saadaan jo pian lukea ilouutisia. Paljon tsemppiä tulevaan koitokseen ja yritä rentoutua kaiken jännityksen ja tohinan keskellä <3 :)
Sama reaktio täälläkin joka kerta! Kiitos paljon <3. Pieni hetki kerrallaan :).
Onnea matkaan ja tsemppiä synnytykseen!
Iso kiitos Sara!
Kävelyä, kävelyä… Rauhallista portaiden kiipeämistä kenties…ehkä auttaisi käynnistymään.. (Tietysti en tiedä mistä syystä olet jo siellä). Tuhannesti onnea elämän tärkeään päivään (sitten kun sen aika on).
Jep, noita on harrastettu aina kun ei olla piuhoissa kiinni :).
Isot kiitokset Suvi!
Mä niin täällä elän mukana! Voi ihanaa, pian pieni mies on maailmassa <3 Tsempit ja voimia viime rutistukseen vielä tätäkin kautta <3
Kiitos ihanuus, arvostan sitä suuresti! <3
Tsemppiä tulevaan! Onpa tämä aika mennyt pian. Hengessä ollaan mukana <3
Lämmin kiitos Kaisa! <3
Oi, jännittäviä hetkiä elelet!:) minulla käynnistettiin esikoinen. Sain pillerit mutta en tuntenut supistuksia kuin ihan pieniä vaikka näytöllä näytti vähän enemmän. Sitten puhkastiin kalvot kun oli 4cm auki ja siitä lähti rytinällä ja tuli kipeitä supistuksia, pari tuntia kestin kipua sitten sain epiduraalin ja siitä pari tuntia pikkuinen synty. Eli täysin positiivinen mieli jäi synnytyksestä! ei se käynnistäminen niin kauheeta kaikilla välttämättä ole joten zemppiä sinulle, toivottovasti menee hyvin! :)
Kiva kuulla sun kokemus E! Onpa jännä nähdä, miten mulla tämä tulee etenemään, toisen päivän jälkeen ei vielä juurikaan edistystä…
Tsemppiä! <3 Muistan kun pojan synnytys käynnistettiin, sain kaksi pilleriä ja olinkin lunkisti sinne puolille öin saakka kun mitään ei tapahtunu. Yks kaks menikin sitten muutaman tunnin päästä vedet ja lopulta synnytys kesti 27h! :D mutta lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen :)
Kiitos Jenna! Täällä jo toinen käynnistyspäivä lopuillaan eikä edistystä, mutta eiköhän hän sieltä lopulta ulos tule :).
Voi, ihanaa! Kohta hän on täällä. :)
Tietäisinpä jo sen päivän, jolloin tuo odotettu hetki koittaa, heh :).
Voi hitsi vie että täälläkin jännitetään teidän puolesta! Piti yölläkin käydä tarkistaan blogi kun tyttöä imetin, että onko mitään kuulumisia :D
Mulla käynnistettiin kans pillereillä kun oli kaks viikkoa yliaikainen, supisteli kyllä, mutta ei säännöllisesti, sitten saliin tippaan ku oli 4cm auki ja kalvot puhkaistiin. tippaa annettiin15h, eteni 7cm:n kohdunsuu, vaan ei vieläkään säännöllisiä supistuksia, joten alko huumori loppua kesken kun piti piuhoissa ähöttää, niin sanoin että nyt puukkoa kiitos, en jaksa enää. Tyttö olikin avotarjonnassa, joten tuskin olisi tullut sieltä omin avuin, kun ei oikein paikat auenneet..
:) Ei edistystä vieläkään, kolmatta käynnistyspäivää kohti…
Voi, jotenkin musta tuntuu että leikkaussaliin tämä munkin tie lopulta vie ja sitten tuntuu, että kaikki nämä edeltävät päivät on tehty turhaa työtä. Mutta ei se auta kuin elää tämä läpi…
Tuossa vaiheessa on vähän myöhäistä perua ;)
Mutta hei, alle viikon sisään muksu on ulkona, se on lyhyt aika verrattuna siihen 9kk:n odotukseen! Leikkaus oli huomattavasti helpompi juttu mulle kuin muutamaa vuotta aikaisemmin tehty umpparileikkaus, silloin olin pari viikkoa tosi kipeä ja piti syödä särkylääkkeitä, vaikka haava oli puolet pienempi. Nyt viidentenä päivänä pystyi jättämään jo lääkkeet, niin ihmeellinen kipulääke ne hormonit ja vauva on :)
On tosiaan pikkaisen myöhäistä :D.
Kiva kuulla noin hyvä kokemus sektiosta toipumisesta!
Tuo on aivan ihana runo. Oli mullekin uusi tuttavuus mutta törmäsin siihen Annan Rocky Road blogissa aivan ihanien kuvien kera. Ihastuin välittömästi! Siinä on tunnetta :)
Tsemppiä koitokseen ja onnellisia hetkiä!
On kyllä kaunis, ei mitään liiallista lässytystä vaan asiaa ja tunnetta, yksinkertaista :).
Kiitos Pirita!