… Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii. Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin…
Pitkän linjan Dingo-fani täällä moi! Onpa mukava fiilis aina silloin tällöin kuulla noita vanhoja klassikkobiisejä (kuten esim. Dingon ja Kaija Koon) radiosta. Levottoman Tuhkimon tahdissa hoilailin ja kotiin ajelin, nupit kaakossa. Mietiskelin siinä ratin takana, että vauvalla ei taida olla mikään kiire päästä todistamaan livenä näitä mun sooloesityksiäni :D.
Lapsuuden pinkkiä sifonkihuivia ei enää ole, mutta kirppikseltä mukaan tarttui tämä ihana ja uudenveroinen vaaleanturkoosi yksilö:
Viime keväänä olin täysin hullaantunut konjakinruskean ja korallinpunaisen yhdistelmään – olen edelleen! Mutta nyt miellyttää lisäksi konjakinruskea ja raikas turkoosi.
Ihana tämä kevät! Lämpöasteita saisi olla hieman enemmän, mutta kyllä niidenkin aika koittaa. Iltalenkillä saa vielä olla villahuivi kaulassa, mutta päivisin saa kaivaa jo ohuempia huiveja esiin. Kynsilakkalaatikostakin valikoituu kaikki hempeät keväiset ja kesäiset sävyt: tumman- ja kirkkaanpunaiset saavat väistyä korallin- ja vaaleanpunaisten tieltä!
Tämä aulan seinusta on, kuten näette, vaiheessa :). En saa päätettyä, kummalle puolelle ripustamme peilin ja kummalle naulakon, niitä kun ei sitten enää vaihdeta… Lisäksi haluaisin seinälle hieman väriä jonkin taulun muodossa, joten sillekin pitäisi sovitella paikka valmiiksi jostain peilin ja naulakon välimaastosta. Kaiken lisäksi ne monet tarvitsemani kehykset odottavat luonnollisesti edelleen siellä Ikeassa enkä enää taida uskaltaa niin pitkää reissua tehdä. Ehkä tämä viimeistään syksyllä ratkeaa ;).
HAY:n About a Chairin kohtalo oli viime kuussa vielä auki; mietin Pitääkö vai palauttaako… -postauksessani useammastakin seikasta johtuen, pidänkö tuolin vai palautanko sen… Liian kaunis ja hyvä istua, tännehän se jäi! Silmäkin on jo tottunut istuinosan erilaiseen valkoisen sävyyn.
Piti kysyä teiltä erästä asiaa, joka tuli esiin edellisen Uutta perheenjäsentä varten -postaukseni kommenttiboxissa: siellä kyseltiin vinkkejä siihen, miten muuten kuin sulkemalla makuuhuoneen oven voisi välttää kissan kömpiminen vauvan sänkyyn?
Nytpäs lämmitän kanakeittoa ja jään odottelemaan miestä töistä ja harrastuksista kotiin. Mukava tällainen huuhailu-äippälomapäivä takana! Aamupäivällä kävin neuvolassakin, kaikki oli hyvin ja vauvan sykkeet normaalit: 150-160, kuten hänellä lähes aina. Usein kuulee puhuttavan, että poikavauvoilla olisi hieman matalammat sykkeet (120-140) kuin tytöillä, mutta ei tällä meidän pakkauksella! Vauvan pää oli nyt selvästi siellä missä kuuluukin, ei kuitenkaan kiinnittyneenä, mutta jo alempana kuin alkuviikosta. Siitä se lähtee, hitaasti mutta varmasti! :)
Ihana laukku. Ja huivi. Ja tuoli. :-)
Hih, kiitos, tykkään itsekin kovasti :).
Noista kissoista: molempien lastemme vauvaiässä meillä oli kaksi kissaa. Kissat kokeilivat uteliaina kaikkia vauvan ”välineitä” esim. sänkyä ennen vauvan tuloa. Mutta vauvan synnyttyä eivät enää koskaan menneet vauvan sänkyyn. Ja muutenkin seurasivat koko touhua turvallisen matkan päästä.
Ja sitten ne kissat luontevasti vanhenivat lasten kanssa ja tulivat keskenään todella liikuttavan läheisiksi. Meillä ei oikeasti ollut koskaan mitään ongelmia.
Tietyt asiat täytyi tottakai huomioida pienten lasten kanssa, kuten esim kissojen vessajutut, mutta hienosti meni.
Kissat on niin viisaita :)
Mukava kuulla teidän kokemuksia Maisa! Juuri tämäntapaisia kokemuksia löytyy myös omasta ystävä-/tuttavapiiristäni. Niistä ehkä vain puhutaan vähemmän, koska kaikki sujuu niin mutkattomasti. Huonoista kokemuksista jaksetaankin sitten jauhaa vuosikausia ja niissä usein tahtoo vähän lähteä juttu lapasesta.
En tietenkään väitä, etteikö ongelmiakin voisi tulla ja varmasti joillekin tuleekin (enkä voi tässä vaiheessa tietää, kumpaan joukkoon me tulemme kuulumaan), mutta on niitä ongelmia muillakin elämän osa-alueilla ja asioilla on tapana järjestyä :). En vain millään jaksa stressata tästä asiasta, joka ei taas sitten poissulje varovaisuutta ja tervettä järkeä, kuten jotkut ihmiset tuntuvat päättelevän…
Meidän nuorempi kissa on aika innokas välinetestaaja :D. Vauvansänky ei ole kiinnostanut edelleenkään, mutta eräänä myöhäisiltana hänet bongattiin nukkumasta vauvan puuhamatolta. Ai elämä kuinka nauratti, toinen oli heti niin nolona :D.
Tulipas tässä mieleen, että kun esikoista odotin niin ei ollut kunnolla laskeutunut, mutta niin sitä lapsivettä alkoi tulemaan ja jonkun tunnin päästä synnärillä sitten maha pulpahti alemmas :) Oli aika hassua.
Tiedän muuten kans noi liitoskivut, ei mikään kiva vaiva :P
Oikein paljon tsemppiä loppuraskauteen ja tulevaan koitokseen!
Kiva kuulla tuollainenkin kokemus! :)
Liitoskivut on pahimmat öisin, jos täytyy kääntää kylkeä ja aina kun lähtee liikkeelle, huh huh… No ei tätä enää montaa päivää, mutta eiköhän nämäkin synnytyksessä huipennu :P :/
Kiitos paljon!