Nyt on vauvalle sänky valmiina oikealla paikallaan tai ainakin oikeassa huoneessa! Rullasin sen eilen vauvanhuoneesta meidän makuuhuoneeseemme, jotta kissat ehtivät tottua siihen oikealla paikallaan. Ja jotta ehdin opettaa, että sänky ei ole heitä varten… Se on tärkeää tehdä ennen vauvan syntymää, jotta eivät hoksaa sen johtuvan niin suoraan vauvasta.
Ei mitään järin suurta stressiä havaittavissa..? Silmäluomi taisi hieman raottua siirto-operaation hetkellä, ei muuta… Toinen ei vaivautunut olohuoneesta edes paikalle.
Aika tyypillistä kissaa sanoisin, tällaisiahan nämä yleensä: EVVK. Anna mun nukkua. Sitä paitsi, tämä neiti näyttää selvästi ajattelevan, että miksi ihmeessä änkisin itseni tuollaiseen minisänkyyn, kun mun oma sänkyni on näin ihanan muhkea ja leveä??? Mitä sä oikein kelaat nainen!
Kiva päivä tänään! Ehdin käydä mummua moikkaamassa ja näyttämässä vielä viimeisen kerran vauvamahaa. Hän siellä jännittää ja veikkailee vauvan nimeä, tuumasi että ruotsinkielinen nimi sille kai tulee :). Saapa nähdä, saapa nähdä! Aurinkoista keskiviikon jatkoa!
Olkaahan varovaisia niiden karvapalleroiden kanssa, vaikka olisivat kuinka rakkaita. Olen todistanut uhden vastaavan elikon hypänneen vauvansänkyyn, että vauvalla naama veressä jameinasi tukehtua. Eläin on eläin
No huhuh taas.. Näitä legendoja riittää joka lähtöön, eiköhän sitä itse tiedä parhaiten ilman kaiken maailman pelottelijoita ja mielipahan aiheuttajia.
Näin on. Todella harmillista, että tällaisia legendoja levitellään, sillä joku, joka ei kissoja niin tunne, saattaa tosissaan käsittää asiat näin ja säikähtää :/.
Uskon, ja toivon, että jokainen aikuinen lemmikkiperheessä huolehtii sekä perheen lapsista että lemmikeistä. Ja että nämä aikuiset erottavat toisistaan ihmislapsen ja eläimen. Kuten totesit, eläin on eläin ja toimii vaistojensa varassa. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että esim. kissa olisi kynnet esillä mielipuolisesti riehuva karvapallo. (Mahdollisena poikkeuksena villikissat, mutta kun niitäkään ei olisi ilman ihmisten välinpitämättömyyttä/julmuutta; kissan leikkaamattomuus, heitteillejättö ym.) Lähes poikkeuksetta tuollaisen käytöksen takana on jompikumpi näistä seikoista: joko eläin on kipeä/sairas (vaatien asianmukaista hoitoa) tai sitten taustalla on ihmisen laiminlyönti. Toivon todella, ettei näin ole todistamassasi tapauksessa, mutta todennäköisesti näin kuitenkin on.
Itse tunnen nämä omat kissani läpikotaisin ja osaan mm. jo ennakoida, miten reagoivat mihinkin tilanteeseen. Ei se kuitenkaan tarkoita, etten pitäisi heitä silmällä vauvan synnyttyä – on selvää, että se on sekä minun että mieheni tehtävä ja vastuu. Samoin silloin, kun vauvasta kasvaa taapero ja hän alkaa koskettaa kissoja: silloinkin on minun ja mieheni tehtävä opettaa hänelle, miten kissoja käsitellään ja kosketetaan ja nimenomaan siksi, että kissa on eläin eikä lelu. Eläimiä tulee kunnioittaa ja kun heille antaa hyvää, saa sen aina monin kerroin takaisin.
Vereni saa kiehumaan tapaukset, joissa lasten annetaan kohdella eläimiä miten tahtovat ja sitten kun eläin sitä aikansa sietää ja antaa lopulta vaikka tassusta takaisin, saakin hän sitten syyt niskoilleen. Selväähän on, että tuossa vika on lapsen ja loppujen lopuksi aikuisen, joka ei ole opettanut lapselle, miten eläintä kohdellaan.
Kissa on rauhaa ja rakkautta sekä hellää huolenpitoa arvostava ja tarvitseva upea eläin ja tuollaisen elämän jokainen kissa myös ansaitsee. Tätä oikeutta kissalta tai miltään muultakaan lemmikkieläimeltä ei minkään uuden perheenjäsenen saapuminen poista.
Itse olen todistanut tapauksia, joissa kissasta on tullut lapsen paras ystävä. Ystävyys on ollut niin tiivistä, että kissa on nukkunut jopa yönsä lapsen vieressä. Voiko ihanampaa muistoa lapsuuteensa saadakaan. Omaan lapsuuteeni kuuluu olennaisesti 13 vuotta rinnallani vartioinut kultainennoutaja, niin suuri rikkaus ja yhteisiä muistojamme vaalin ikuisesti. Todella kovasti harmittaa lapset, jotka eivät lemmikin rikkautta ja rakkautta syystä tai toisesta kokea saa.
Mahtava vastaus, juuri noin!
Minä en todellakaan pelkää että meidän kissa raatelisi vauvaa, mutta mitä jos meneekin viereen nukkumaan?? Mietin että miten tuon voi ratkaista, ettei vahingossakaan mene naaman viereen/päälle. Jotkut laittavat makuuhuoneen oven yöksi kiinni, mutten sitä voisi tehdä. Kissa on aina saanut nukkua laumansa (=meidän) kanssa (osan yötä jaloissamme) ja ei tule kysymykseenkään, että huutaisi koko yön oven takana. Oletko itse miettinyt, mitä teette?
Sisko ratkaisi oman lapsen sillä, että äitiyspakkauksen kansi oli juuri kehdon kokonainen ja maalarinteippiviritelmällä kannesta sai kehdon päälle luukun mikä meni yöksi kiinni :D Meillä on kuitenkin niin pieni kissa että mahtuisi puiden välistä jos haluaa (en usko, että haluaa, mutta…). Mietin että miten tämän ongelman ratkaisisi. Yksi on että vauva nukkuisi kanssamme sängyssä, silloin kyllä huomaan jos kissa tulee viereen, mutta se ei tunnu luontevalta, koska tiedän etten saa vauva vieressä unta.
Ideoita?
Ei ole mullakaan käynyt tuollainen pelko edes mielessä. Viereen meneminen on taas toinen asia, huomattavasti enemmän todennäköinen kuin tuo raatelu. Rehellisesti sanottuna en ole tätä asiaa kovin kummoisesti miettinyt, sillä en usko kissojen menevän vauvan kasvojen päälle (eivät tee meillekään niin, joten miksi vauvalle…). Toki se on mahdollista, mutta epätodennäköistä.
Meidän kissat on alkaneet nukkumaan olohuoneessa jo syksyllä, ehkä vaistoten jonkin muuttuvan? Normaalisti nukkuvat nimittäin aina talvisin meidän makuuhuoneessamme. Nuorempi kissa nukkuu siellä vieläkin silloin tällöin, mutta pelkästään jalkopäässä. Hän myös hyväksyy sen, jos siirrämme hänet toiseen huoneeseen keskellä yötä. Nimittäin tulee joskus kesken yön nukkumaan makkariin ja alkuun on kova halipula ennen kuin uni tulee eikä siinä kehräyspörinässä/-puskemisessa kyllä ihmiset unta saa :D.
Vanhempi kisukin hyväksyy enimmäkseen sen, jos makkariin ei pääse, mutta joskus saattaa kyllä raapia ovea kovastikin… Nämä on kieltämättä hankalia juttuja, mutta itse ajattelen niin, että jos kissat alkavat yllättäen nukkumaan makuuhuoneessamme ja kiinnostumaan vauvansängystä, taidan siirtää heidät olohuoneeseen miljoonien torkkupeittojen ja tyynyjen kera :D.
Milloin teidän vauva syntyy? Olisiko mahdollista ennen hänen syntymäänsä koittaa siirtää kissa nukkumaan olohuoneeseen (tai muualle), jotta ei tule sitten niin isoa muutosta vauvan synnyttyä? Että hän nukkuisi silloin tällöin myös toisessa huoneessa, jolloin ehkä ehtisi tottua ajatukseen?
Hei, syksyllä vasta :) En näe muuta vaihtoehtoa kuin ottaa meidän kissalle kisukaveri, niin raaskisimme ehkä siirtää olkkariin.. :) <3
Tsemppiä sulle ja toiselle (no tietty molemmille, mutta sairastavalle) kissalle parhainta vointia. Eläimet antaa lapsille niiiiin paljon!
Kiitos paljon! Tsemppiä sinnekin ja onnellista odotusaikaa :).
Tulit muuten mieleeni tänään, kun kävin paikallisessa Babycity-liikkeessä. Siellä oli myynnissä verkkoja, joita voi laittaa pinniksen ympärille estämään kissan pääsy sänkyyn. Ulottui pinnasängyn yli kokonaan, ihan lattiaan saakka. Ehkä siinä voisi olla yksi vaihtoehto?
Meillä on maailman kiltein ja laiskin, leikattu ja hoidettu, Ragdoll raapaissut vauvaa suoraan naamaan säikähtäessään edessään olevaa koiraa. Samalla kuuli takaa äänen tai liikettä, konttaava vauva oli lähellä ja sai tassusta verinaarmut kasvoihin. Eläimeen ei voi koskaan luottaa, ne ymmärtää asiat ja toimivat omalla tavallaan ja omasta vinkkelistään, vaikka olisivat miten luotettavia ja lutuisia tahansa.
Voi olipa kurja onnettomuus!
Tämä kuitenkin hieman eroaa noista aiemmin puheenaiheena olleista siinä, että tämä oli nimenomaan onnettomuus/vahinko, kun noissa aiemmissa puhe oli eläimen tahallisesta hyökkäävyydestä ja sitähän terve ja hyvinhoidettu eläin ei tee. Vahingot on aina asia erikseen, niitä voi sattua milloin tahansa ja missä tahansa ja kenelle tahansa. Aikuinenkin saattaa vahingossa törmätä horjuvaan taaperoon ja kaataa hänet siten kumoon. Tai vauva voi lattialla makoillessaan saada ohikävelevän isosisaruksen kädessä heiluvan kirjan päähänsä yms. Näitähän löytyy miljoonia vaihtoehtoja ;).
En itse ajattele sitä onnettomuutena vaan eläimen arvaamattomana käytöksenä yllättävässä tilanteessa. Olimme jo siihen mennessä olleet tarkkoja vauvan ja eläinten kanssa. Nykyään kissat onneksi itse vetäytyvät mielellään kodinhoitohuoneen rauhaan, meillä on jo useampi tenava. :) Mainittakoon vielä että äitini suuri koira auttoi ojaan kaatunutta äitiäni menemällä hädissään hänen päälleen istumaan lumisessa ojassa! Äiti sai potkittua koiran päältään pois :-) Koiran sankariteko. Mainittakoon myös että meidän lapsilla ei ole allergioita ja meillä asuvien lemmikkien takia ovat eläinrakkaita ja rohkeita (joskus liiankin) lähestymään kaikkia eläimiä. Olen siis positiivinen lemmikkien suhteen, mutta kyllä säkin huomaat jotain uutta itsessäsi kun vauva syntyy. Sitä suojeluhalua ja rakkautta ei voi etukäteen ymmärtää.
Niin, no se eläimen käytös johti onnettomuuteen ja kuten edellisessä viestissäni jo kirjoitin, eroaa eläimen tahallisesta ”pahasta” käytöksestä. Olen myöskin tuolla aiemmissa kirjoittanut, että toki tulemme olemaan varovaisia ym. vauvan ja kissojen suhteen, elämäntilanne kun on kaikille uusi. Että ei mua tarvitse sen tiimoilta täällä opastaa (en nyt tarkoita tällä sinua!) enkä myöskään stressaa asioita, joita ei ole vielä tapahtunut, etukäteen :). Tietenkään en voi ymmärtää etukäteen jotain, mitä en ole koskaan kokenut, se on ihan luonnollista.
Nauratti tuo äitisi koira :D.
Mieti, kohta hän on täällä <3 Tsemppiä loppuaikaan ja yritä rentoutua ennen suurta koitosta :) Ihanalta näyttää!
No niin on! :)
Kiitos paljon <3.
Ihanan näköistä!! Ja aivan ihana tuo tähti sängyn yläpuolella. Tsemppejä loppu odotukseen! :) ♥ Ja tuo kisu ♥ ihan mahtis rentoilua, kyllä kun aina noiden palleroiden makailua katselee, niin kmielellään ottaisi itselleenkin tuo syvärentoutuksen, mitä kisut päivittäin harrastavat! :D ♥
Kiitos Jenni! Tähti on soittorasia, joka soittaa ihanaa Tuiki tuiki tähtöstä :)
Tuo samainen kattimus nukkuu parhaillaankin sängyn päällä :D. Mietinkin tässä, että yritän oppia heiltä tuota syvärentoutusta – varmasti hyötyä synnytystä silmälläpitäen :D
On kyllä niin tyytyväisen näköinen kissa :) Kaunis tuon vauvan sänky.
Sama tyytyväinen naama löytyy tälläkin hetkellä sängyn päältä :D.
Että tuo sänky on sitten suloinen! Ja sopii kuin nakutettu teidän sänkynne viereen. Kyllä siinä taatusti unet maistuu. :)
Hienosti ajateltu. Vähitellen kissoille uutta ja totuttelua. ”Puhekuplasi” oli mainio, miksi änkeytyä pieneen tilaan, kun vieressä on tilaa olla vaikka miten päin? Jos taasen vauvasänky olisi esim. ahdas pahvilaatikko, suosio olisi taattu! :)
Sänky on kyllä aivan ihana! Kissoja se ei kiinnostanut viime yönäkään, kyllä tuo isompi sänky vie selvästi voiton :D. Äitiyspakkauslaatikko olisi varmasti hitti!
Toivottavasti teille ei käy niinku meille kävi…vauva ei halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, vaan äidin kainalossa ja vähän myöhemmin kelpasi myös isän kainalo. :D Silloin vois tuntua, että kissat ovat jo liikaa… :D Tsemppiä loppurutistukseen! Täällä jännäillään sun mukana. On hauska nähdä, miten elämäntilanteet muuttuvat myös bloggareilla ja miten se heijastuu enemmän ja vähemmän myös postauksiin. Ihana blogi sinulla, ja niin kauniit kuvat! Ihanaa päivän jatkoa!
Voi että, ihana viesti, nauroin ihan ääneen! Suloinen vauva, kukapa ei kainalossa viihtyisi! :) Voisin hyvin kuvitella, että me saadaan samanlainen kainalopoika! Täytyy sitten pikaisesti opettaa kissat vauvansänkyyn :D.
Kiitos paljon Annastiina, myös lämpimästä blogipalautteestasi! Aurinkoista päivää sinullekin! :)
Sänky sopii tuohon ihan täydellisesti, ei enää kauan niin pikkusängyn pikkunukkuja tulee kotiin <3 Ihanan letkeästi kisuli suhtautuu asiaan! Meillä on kotona ollut aina koiria ja kissoja ja kahdeksan lasta onnistuneesti kasvatettu ja kaikki elossa edelleen ;) Kissat, koirat ja lapset sulassa sovussa usein samassa sängyssäkin. Kun pikkusiskoni#2 oli vauva, kissamme teki pentuja ja toi pennut siskon viltille, jotta pystyi vahtimaan kaikkia "pentuja" kerralla <3
Kiva kuulla! :)
Kyllä välillä täytyy päätä pyöritellä ja miettiä, miten ihmeessä ”ennen vanhaan” saatiin lapset kasvatettua, kun eläimiä oli joka nurkalla ;).
Aivan ihana tuo tuore kisuäiti! <3
Onnea loppuodotukseen, pitkään jo blogiasi lukenee kommentoin, siis ihana blogi! Kissoista sen verran, minua kanssa pelotetiin ensimmäisen lapsemme kohdalla kissan halusta vauvan viereen. Lähinnä se liittyy varmaan maidon tuoksuun ja kissan halusta päästä lämpimään. Niinpä meille yksi ”vaaratilanne” sattui kun lapsi nukkui vaunuissa ja kissa oli mennyt sinne. Kuulin itkuhälyttimestä rahinaa, se saattaa rahista vaan vauvan liikkeestä, mutta sitten tuli tunne, että käyn katsomassa. No sinnehän kissa oli ängennyt vaunuihin verkon välistä ja mennyt pahaksi onneksi makaamaan vauvan rinnan päälle. Siinä ei onneksi mitään sattunut koska menin heti paikalle, mutta hommasin sitten sellaisen rautaverkon ja siihenhän se kissa aina hyppäsi makaamaan kun vauva meni nukkumaan, mutta se ei enää haitannut, halusi varmaan ”vahtia” vauvaa. Meillä kyllä meni vauvan sänkyynkin ja siitä en tykännyt, en pelännyt että kissa vahingoittaisi vauvaa, mutta samanlainen vahinko olisi saattanut sattua jos olisi hakeutunut liian lähelle/päälle. Sen sain loppumaan kun hain muistaakseni apteekista, sellaista kuin kissastop (ehkä, siitä on yli 10 vuotta) mutta on siis sellainen suihke mitä suihkutetaan sen tuotteen ympärille/ tuotteeseen mihin kissan ei haluta menevän, sängyssä se toimi, vaunuissa ei, olisikohan haju haihtunut liikaa ulkona…Mutta siis ajatuksenani oli kertoa, että tilanteita saattaa tulla ja niin kuin sinäkin ajattelet kissa ei sitä pahuuttaan tee vaan mukavuudenhalustaan :) ja asiat on hoidettavissa kissaa vahingoittamatta ja mitään lopullisia ratkaisuja tekemättä, toiset kun ovat sitä mieltä heti, että kissa pois.
Kiitos paljon Laura! :)
Mahdotontahan sitä on etukäteen tietää/ennustaa, millaisia tilanteita tulee eteen. Siinä missä kaikki ihmisetkin, myös eläimet ovat erilaisia. Emme mekään aio antaa kissojen nukkua vauvan sängyssä; on selvää, että on paikkoja, jotka ovat vain vauvaa varten.
Hyviä vinkkejä jaoit tässä, kiitos! Viimeistä lausettasikin komppaan 100 %!
Niin tuttua että kisu valtaa kuninkaanosan sängystä :D.
Itselläni oli niin onnellinen tilanne, että ryömimisikäisestä (ellei jo aiemminkin) sain nauttia kissan seurasta. Ensimmäinen sananikin oli joku kissaa tarkoittava. Siksi minusta kai tulikin hassu kissanainen ;).
Hassuja kissanaisia tämä maailma totisesti tarvitseekin! Lemmikkiperheessä kasvaneena vasta tietää, mistä ilman niitä karvaisia palleroita jäisi paitsi! :)
Ihana vauvansänky, sopii todella kauniisti makuuhuoneeseen.
Kadehdittavan nautinnolliset unet näyttää olevan kissalla :)
Kiitos Arna!
Kissoille kyllä maistuu uni aina :D
Ihania asentoja kisulla! :-D Han kylla osaa ottaa rennosti. Ehka kisut eivat menekaan vauvan sankyyn, koska kuvittelevat, etta olet ostanut sen heille? Meilla ei kissojen omat pedit kelpaa ollenkaan. Sangyssahan se on saatava nukkua. ;-)
Tuossa viimeisessä näyttää, miten vauva nukkuu? :D
Tänään nuorempi kattimus tähyili sängystä vauvan sänkyä, mutta ei kiinnostanut tarpeeksi, jotta olisi noussut…
Mielestäni ensimmäinen kommentti oli täysin asiallinen, eikä valitettavasti edes mikään ”legenda”. Kun perheeseen tulee uusi jäsen on todellakin syytä varovaisuuteen, on siellä nyt lemmikkinä mikä tahansa. Eikä tämä varovaisuus lopu siihen kun lapsi alkaa konttaamaan tai kävelemään. Viimeksi vikipediasta tarkastettuna oli kissa eläin, petoeläin ja tämä oisi kaikkien syytä muistaa vaikka kuinka rakkaita perheenjäseniä ovatkin. Eläimet toimivat vaistojensa varassa ja esim. kipu voi saada eläimen käyttäytymään poikkeavalla tavalla. Toivottavasti ymmärrät etteivät tätä asiaa sinulle kommentoineet, tarkoittaneet sitä pahalla tai turhalla pelottelulla. On varmasti kivaa unelmoida, kuinka lapsenne ja kissat ovat toistensa parhaat kaverit ja nukkuvat vaikka päikkäreitä myöhemmin vierekkäin ym. No, näinhän se ei aina mene ja yhtä suurena legandana pitäisin sitä että, vauva saa jo masussa siedätyshoitoa eläimiin, eikä näin allergisoidu eläimille synnyttyään. Sen sitten aika vaan näyttää! p.s. meidän lasten puolesta sinun ei tarvitse olla harmeissaan, vaikka meillä lemmikeitä ei tällä hetkellä ole! Ihan normaalia ja mukavaa elämää elämme ilmankin :). Tsemppiä loppumetreille ja uskoa synnytyksen käynnistyessä, omaan kehoon ja uskallusta ”heittäytyä” siihen mukaan.
Minun korvissani tuo kuuluu legendoihin ja fakta on se, että tuollaista tapahtuu kyllä erittäin, erittäin pienellä todennäköisyydellä. Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin huomattavasti useammin kuulee koirista, jotka purevat/raatelevat lapsia, vaikka kissa se kamala petoeläin onkin.
”Toivottavasti ymmärrät etteivät tätä asiaa sinulle kommentoineet, tarkoittaneet sitä pahalla tai turhalla pelottelulla.” – Mistä tiedät muiden kommentoijien tarkoitusperistä? Huomattava ero on esim. ensimmäisen kommentoijan sekä Lauran kommentin sävyissä, vaikka asiasisältö suht sama onkin. Tässä sinun kommentissasi on taas samaa sävyä kuin tuossa ensimmäisessä kommentissa. Mutta turha huolestua; minua tai miestäni tuonkaltaiset viestit eivät pelota lainkaan.
”Kun perheeseen tulee uusi jäsen on todellakin syytä varovaisuuteen, on siellä nyt lemmikkinä mikä tahansa.” – Pidän tuota niin itsestäänselvyytenä etten koskaan menisi aiheesta aikuisia ihmisiä neuvomaan, eikö se ole hieman turhaa?
Pitkästä aikaa törmäsin blogiisi ja palasin lukemaan. Mietin pitkään kommentoinko tähän johtuen aiemmista kommenteista (ja vastauksista niihin), mutta päätin nyt kuitenkin.
Täällä ollaan hyvin samassa tilanteessa kuin teillä. Viimeisiä viikkoja viedään ennen esikoisen syntymää ja kotiamme asuttaa kaksi kissaa, joista toinen juuri nyt makoilee sängyn jalkopäässä täsmälleen samassa asennossa kuin teidän sankarinne.
Olen myös itse miettinyt paljon sänkyasiaa ja pohtinut miten lapsen tulo vaikuttaa kissoihin; missä asioissa voi ottaa rennosti ja missä pitää olla tarkkana. Taustana, että itse olen suhtautunut koko raskausaikaan ja lapseen hyvin rennosti, en ole oikein jännittäjä- tai hössöttäjätyyppiä.
Puoli vuotta sitten olisin sanonut kuten sinä, tunnen kissani ja tiedä miten ne reagoivat, ei ole syytä huoleen lapsen suhteen. Kuitenkin, meillä kävi syksyllä onnettomuus, joka karusti toi esiin että eläimet ovat eläimiä ja saattavat reagoida yllättävillä tavoilla. Onnettomien sattumien kautta (yksityiskohdat eivät ole tarkkaan selvillä) meidän toinen kissamme putosi nimittäin 7. kerroksesta maahan, koska vaistot veivät voiton normaalista käytöksestä. Tarina päättyi lopulta, kuukausien toipumisen jälkeen, hyvin ja onnettomuudesta selvittiin nyt katsottuna jalkaan laitetulla metallilevyllä, mutta pienestä oli kiinni. Itselle jäi tapahtumasta aika pahat jäljet ja flashbackeja tulee edelleen, lisääntyvissä määrin nyt kun vauvan syntymä on lähellä.
Suurin muutos omalla kohdalla oli se, että olen joutunut miettimään omia rajojani hyvin paljon. Mikä on varautumista, mikä yli-varovaisuutta. En koskaan, koskaan, uskonut, että tapahtunut onnettomuus voisi olla mahdollinen meidän kissojemme kohdalla, koska väitän (edelleen) tuntevani ne erittäin hyvin. Olin kuitenkin dramaattisella tavalla väärässä. Ja lapsen kanssa en halua tehdä samaa virhettä. Enkä kyllä kissojenkaan.
Emme ole vielä päättäneet miten tulemma hoitamaan tilanteen vauvan sängyn ja vaunujen kanssa. En suoraan sanottuna tiedä miten toimia. Olen kuitenkin oppinut kantapään kautta, että en voi täysin luottaa kissojemme käytökseen. Niinpä halusin tulla jakamaan oman tarinani siitä, että joskus eläimet ihan oikeasti ovat eläimiä ja reagoivat yllättävällä tavalla, kyse ei ole vain urbaanilegendoista. En osaa edes kuvitella traumaa, joka syntyisi siitä että lapselle tapahtuisi jotain virhearvioni takia, ottaen huomioon kuinka paha morkkis minulla on kissan puolesta. Onnettomuuksia tapahtuu, mutta ehkä pahimmat voi välttää varautumalla.
Onnea ja jaksamista loppuodotukseen!
Kiva, että päätit kuitenkin jättää kommenttia!
Täytyy hieman tarkentaa tuota, ehkä ilmaisin asian epäselvästi, mutta en ole missään vaiheessa tarkoittanut, että tiedän varmasti miten kissat tulevat reagoimaan vauvaan. Tarkoitin lähinnä muilla elämän osa-alueilla. Vauva-asiaa voin vain aavistella.
Ja toki sairas/kipeä/loukkaantunut eläin toimii eri tavalla, senkin mainitsin tuolla ylempänä.
Ainahan kaikki on mahdollista tässä maailmassa, aivan mitä tahansa saattaa tapahtua, mutta on eri asia, mikä sitten on todennäköistä ja mikä ei. Todennäköisempää on kuitenkin se, että kaikki tulee sujumaan hyvin :). Haasteita on varmasti edessä, mutta kun niihin osaa edes jotenkin varautua eikä elää pilvilinnoissa, on niiden käsitteleminen helpompaa.
Meillä pidetään makkarin ovea kiinni, joten kissat eivät tälläkään hetkellä sinne pääse. Eivät näytä häiriintyvän asiasta. Karvanlähtöaikana ja tänä kirppukautena vain mieluummin annan heidän nukkua muualla kuin meidän sängyssämme ;). Vaunut olen itsekin ajatellut suojata, en pelkästään kissojemme, vaan muidenkin eläinten varalta. Naapurustossa on muitakin kissoja, on tosi kesyjä oravia ym., joten haluan estää niiden pääsyn vaunuihin. Tulemme hankkimaan sellaisen kovan verkon vaunujen päälle, suosittelen! Myöskin pinnasänkyihin on ostettavissa suojaverkkoja, jotta lemmikit eivät pääse vauvan viereen :).