Viime maanantai oli aika jännittävä päivä kuten Neuvolassa-postauksestani ilmi käy, mutta tämä päivä kyllä ylitti senkin! Huh miten jännittävää aikaa, ei meinaa perässä pysyä :). Olin ajatellut kuvaavani teille tänään hieman vauva-aiheisia juttuja, mutta aikeeksi jäi.
Olen lauantaista asti kärsinyt vaihtelevasta pääkivusta, joka viime yönä yltyi melkoiseksi ja valvoin sen vuoksi suurimman osan yöstä. Aamupäivällä kipu oli poissa ja puuhastelin kotona hyvillä mielin pyykkiä pesten. Pääkipu kuitenkin palasi puolenpäivän aikoihin ja mittasin sitten mielenkiinnosta verenpaineenkin. Sellaiset lukemat, että pienen googlettelun jälkeen soitin oitis neuvolaan. Myös pientä palleakipua on viikonlopun aikana ilmennyt tai oikeastaan lähinnä kirvelyä pallean kohdalla, lyhytkestoista sellaista. Näiden lisäksi vauva on tuntunut tänään poikkeuksellisen vaisulta, vaikka liikelaskennassani liikkeiden määrä täyttyikin. Monenlaista raskausmyrkytykseen viittaavaa oiretta, joka luonnollisesti neuvolassa otettiin vakavasti. Neuvolassa verenpaine oli kuitenkin vain vähän koholla, ei hälyyttävästi, mutta se mikä siellä aiheutti huolta, oli vauvan melkoisen korkea syke, joka ei tuntunut laskevan vaikka kuinka vaihdoin asentoa.
Niinpä sain samantien lähteä synnärille tarkistukseen. Mies lähti samaan aikaan töistä ja saavuimme sairaalaan lähes yhtä aikaa. Hieman huuli pyöreänä pyörin siellä aulassa, kun lääkäri huikkasi oletteko tulossa synnyttämään? Olin aivan kauhuissani (en ole valmis!!!) ja tokaisin vain alahuuli vapisten, että toivottavasti ei… Lähes itkin siellä kun pelotti niin, mutta ystävällinen ja rauhallinen kätilö sai olon pian rauhalliseksi. Puolisen tuntia mittailtiin/tutkailtiin vauvan sydänkäyrää ja luojan kiitos siihen ilmaantui sitten vaihteluakin ja syke laski kuten pitikin. Hetken kuluttua myöskin päivystävä ylilääkäri saapui huoneeseen tekemään lisätutkimuksia. Pääkipuni oli lakannut, verenpaineet olivat vähän koholla, mutta mikään ei enää viitannut raskausmyrkytykseen: oireet suljettiin yksi kerrallaan tutkien pois. Verikokeet lääkäri halusi myöskin ottaa varmuuden vuoksi, mutta kaikki arvot olivat niissäkin normaalit. Aivan loistavan huolellista työtä, mitään ei kyllä jätetty sattuman varaan!
Vauvan asento tarkistettiin samalla, pää oli nätisti alhaalla, jei! Mutta edelleen kovin korkealla se on eikä vieläkään kiinnittynyt… Sisätutkimuksen tehtyään lääkäri totesi ettei olla lähelläkään synnytystä, voi apua. Mähän olen sanonut (varmasti täälläkin), että tämä bebe viihtyy masussa vähän turhankin hyvin eikä varmasti tulisi ulos ennen juhannusta, jos häneltä kysyttäisiin :D.
Painoarviokin saatiin: 3,2 kg näin parisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ei ollenkaan liian iso, sanoi lääkäri ja huokaisin helpotuksesta varmaan niin, että kuului viereiseen huoneeseen asti. Tietenkään nuo ei ole täysin tarkkoja lukuja, ne on arvioita, mutta silti huojennuin kyllä tuosta tiedosta. Kuulemma keskivartaloltaan pyöreähkö vauva, mutta sellainenhan vauvan tulee ollakin :D. Synnytystapa-arvion siirsivät ensi viikkoon, joten sitä odotellaan sitten taas hieman kauemmin… En olisi taaskaan sen huoleni keskellä hoksannut kysyä sukupuolesta, mutta lääkäri itse kysyi tiedämmekö sen. Niin auliisti esitteli siellä kivespussejaan… Toinen helpotuksen huokaus: ei mene garderoobbi uusiksi viime hetkillä! Nauratti valtavasti, kun lääkäri kertoi erään isän kysyneen poikansa kivespussit ultrassa nähtyään, että onko tuo sydän (kieltämättä aika sen mallinen!). Lääkäri oli hymyillen todennut, että voi sen niinkin ajatella :). Pojat, pojat…
Onneksi luotin vaistooni ja lähdin neuvolaan tutkituttamaan tilanteen! Lääkärikin sanoi, että loppuraskaudessa pitkittyneeseen pääkipuun ja kohonneeseen verenpaineeseen tulee heti reagoida. Jännitin typerästi alkuun, että luulevat mun varmaan synnytyspelkoisena kuvitelleen nämä oireeni pettyneenä siitä viime perjantain peruuntuneesta ajasta, mutta eipä nämä mitään kuvitelmaa olleet. Nyt entistä tarkempaa itsetutkiskelua ja oitis sairaalaan, jos jotain ilmaantuu. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin lääkärin mukaan hyvä ja vauva voi erinomaisesti.
Voi pieni poikani mun miten säikäytit! Taidan siirtää vauvan sängyn jo meidän makuuhuoneeseen kissojen totuteltavaksi ja sairaalakassi! Siellä on vasta pari hassua tavaraa, se alkaa kyllä täyttyä huomenna! Oli nimittäin inhottava tunne ajaa tänään synnärille kun mielessä pyöri vain lista, jonka teen miehelle, jotta hän osaa tuoda osastolle oikeat tavarat :D. Paniikin hetkellä sitä huomio kiinnittyy johonkin hieman epäolennaisempaan… Siellä anturit vatsan ympärillä maatessani halusin vain kotiin pienen perheeni luo, oli valtava ikävä kissoja! Onneksi kaikki järjestyi ja pääsin kotiin maanantai-iltaa viettämään <3. Rauhallista iltaa teillekin! Mitähän ensi maanantai tuo tullessaan…
Mä niin muistan kun reilu 4vuotta sitten olin samassa tilanteessa! Se oli kyllä pelottavaa kun ajattelin vaan että en ole valmis, päästäkää mut kotiin! Olin raskausviikolla 34 kun samoilla oireilla puhkesi raskausmyrkytys. En päässyt kotiin. Painoarvio oli vauvalle 2.5kg kun synnytin, mutta alle 2kg kirppu sieltä tuli! Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, eikä tytsyllä sitten lopulta ollut mikään kiire ulos, punnersin salissa 31 tuntia :D
Synnytys jännittää aina, mä oon ainakin niin suunnitelmallinen ihminen että oli stressaavaa kun ei tiennyt tarkkaan koska tulee lähtö ja miten se menee. Se on asia jonka on vaan annettava mennä omalla painollaan. Tähän viimeisimpään synnytykseen osasinkin jo suhtautua paljon rennommin! Luota vaan omaan kehoosi ja kätilöön-ja pakkaa se sairaalakassi huomenna ;)
Tsemppiä!!
Voi voi! Sulla siis käynnistettiin synnytys? Millainen kokemus siitä jäi, kun vertaat kuopuksen syntymään?
Musta jotenkin tuntuu, että mitä kauemmin joudun h-hetkeä odottamaan, sen pahemmaksi tämä pelko kehittyy :/. Mutta aloitan nyt tosiaan huomenna sillä kassin pakkaamisella, helpottaa kun saa jotain konkreettista tehtyä asian eteen :D. Ja tuota omaan kehooni luottamista mun täytyy vielä harjoitella…
Niin ja mietinkin tänään, että kuinkahan potra poika meille tulee, että mahtuuko ne sinulta ostamani vaatteet hänelle edes :D.
Kiitos sulle! <3
Mulla meni lopulta vedet sen myrkytyksen takia niin en sit enää päässyt kotiin vaan lääkäri päätti että nyt molempien turvallisuuden takia vauvan täytyy syntyä heti. Sain supistuksia edistävät lääkkeet, eli ne samat mitä käynnistyksessä annetaan!
Ekan kohdalla oli toisaalta onni kun ei vielä tiennyt mitä tapahtuu, jännitti kyllä mutta ei oikein tiennyt mitä jännitti! :) ja ehdin saada kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja ne todellakin otin ilolla vastaan :D
Toisen kohdalla tiesi jo mitä tapahtuu, mutta onhan joka synnytys omanlaisensa. Tämä viimeisin meni luomusti ilman kivunlievitystä kun en mitään ehtinyt saada, mutta muuten jäi parempi fiilis. Sain mm.lapsen heti rinnalle ja isä pääsi leikkaamaan napanuoran, esikoinen vietiin sillon heti kiireesti teholle kun oli niin pieni ja keskonen. Mutta eipä hänkään teholla kauaa viipynyt, reipas vauva vaikka pikkiriikkinen olikin :)
Se kassin pakkaus on oikeesti terapeuttista, siitä tulee tunne että on edes joku asia täysin omassa hallinnassa! Mulla oli vaikka mitä mukana, tärkeimpänä huulirasva ja ponnari jolla sai hiukset pysymään pois tieltä ponnistaessa (se oli mulle jotenkin äärimmäisen tärkeetä) :D
Kyllä kaikki hyvin menee, naisen kroppa osaa kyllä hommansa. Ja ammattilaiset auttaa! <3 Miehen kädet oli molempien synnytysten jäljiltä ihan raapaleilla kun purin ja puristin niitä niin kovin, mutta ei onneks kehdannut missään vaiheessa sanoo että häntä sattuu! Olisin ehkä tempaissut nenän poskelle :D
Se vauvan rinnalle saaminen on kyllä iso asia, harmillista jos sitä ei saa kokea heti synnytyksen jälkeen. Mutta toki vauvan terveys ja hyvinvointi on tärkeintä. Halitella ehtii sitten myöhemminkin, loppuelämän ajan :D. Mulla jäi tältä päivältä kassin pakkaus, mutta sujahti sinne huulirasva ja ponnari; itsekin koen ne tärkeiksi :).
Joo tuo ei ole kyllä miehen paikka valittaa kipua, ei todellakaan…
Näitä on niin ihana lukea, kun omaan muistiin ryöpsähtelee viiden vuoden takaiset jännät paikat. Meidän poika päätti tulla maailmaan kuusi päivää etuajassa eikä mulla ollut varsinaista sairaalakassia mukana. Kaappasin vaan jotain, hyvinkin epäolennaista mukaan. Ja itse asiassa ei siellä sairaalassa paljoakaan tarvitse olla mukana. Itse kävin synnytyspeloista pelkopolilla useampaan kertaan ja muistan, kun kätilö kertoi minulle sairaalaan mentyäni, että voisin jäädä jo sisälle, aloin itkeä eikä siitä meinannut millään tulla loppua. Mutta ammattitaitoiset kätilöt saivat minut rauhoittumaan. Vaikka synnytys kesti reilu 26 tuntia ja vei voimani niin hetkeäkään en vaihtaisi pois. Ikimuistoinen kokemus :-) Elät niin ihanaa aikaa nyt. Kiva, että jaat ajatuksesi meille :-)
Voi olipa mukava viesti Eeva!
Ihan totta tuo, ettei siellä sairaalassa loppujen lopuksi ihmeitä tarvitse. Vauvaahan sieltä mennään hakemaan! Omat hygieniatuotteet, alusvaatteet, sukat sekä kylpy-/aamutakin (synnytyksen jälkeen pidettäväksi) ajattelin ainakin pakata. Sitten kännykkä, kamera ja läppäri latureineen :). Niin ja toki kotiutumisvaatteet molemmille, mutta ne voi pakata toiseen kassiin ja mies voi noutaa ne sitten vaikka lähtöpäivänä kotoa. Mitään turhia juttuja en haluaisi mukana raahata.
Aivan varmasti ikimuistoisin kokemus ikinä, en epäile sitä hetkeäkään!
Mukava kuulla, että pidät näistä postauksista. Koen tämän itselleni hyödyllisenäkin, jakaa ajatuksiani täällä ja jäähän näistä mukava muisto. On myöskin kovin käytännöllistä, että kaikki ystävät, tuttavat ja sukulaiset voivat täältä lukea missä mennään. Aika työlästä olisi erikseen kymmenille ihmisille raportoida tapahtumista ja pitää heitä ajan tasalla :). Puhumattakaan teistä blogiystävistä!
Tuommoinen kyllä aina säikäyttää! Mulla oli kans loppuraskaudessa yks ilta, milloin vauva ei oikeastaan liikkunut, vaikka kuin söi makeaa ja yritti tökkiä mahaa. Mulla oli kuitenkin aamulla neuvola, joten päätin odottaa sinne asti kun täällä ei ole päivystystä. Aamullakaan en tuntenut yhtään liikettä ja matkalla neuvolaan olin ihan varma, että se oli nyt tässä. Odotusaulassa istuessani tunsin ensimmäiset potkut eilisen jälkeen ja voi sitä hepotuksen tunnetta. Kävin vielä sairaalassa varalta tarkistutamassa napavirtaukset ja siellä käyrällä alkoi heti tasainen myllerrys mahassa :)
Kyllä! Voi miten pelottava tilanne ollut sulla. Kun ei sitä ikinä voi tietää… Ja kun kaikkia vauvan liikkeitä ei edes tunne, eilen sen huomasi siellä synnärillä: valtavaa möyrimistä kuului koko ajan, mutta en tuntenut liikkeistä kuin osan :D.
Taisi omakin verenpaine täällä nousta kun luin tekstiäsi, huh! Toivotaan, että loppuaika menee oikein iisisti ja seuraava tarve lähteä synnärille on synnyttäminen :) Hyviä vointeja!
:) Helpotti kyllä tuo eilinen perusteellinen tutkimus ja varsinkin tieto, ettei vauva nyt vielä ainakaan mikään jättiläinen ole… Kuukauden takaisesta käynnistä jäi sellainen pieni paniikki päälle nimittäin. Tänään ollut ihan erilainen fiilis! Kiitos :).
Hei!
Mikäs näitä vauvoja nyt hermostuttaa?
Mä lähin viime maanantaina myös kohti äitipolia kauhun sekasin tuntein kun sykkeet neuvolasa 190 luokkaa. Mut ei ne sit sielä ollu ku140-160. Mut kyllä säikäytti. Vkoja 32 nyt.
Voimia ja muistahan lepäillä.
Voi hyvänen aika! Jaan tunteesi Henna! Neuvolassa eilen aika pitkäänkin kuunneltiin sykkeitä, lopulta vielä siten että istuin ja näin itsekin lukemat koko ajan: 189-191 :/. Synnärillä sitten meni hetkellisesti jopa alle 150, muuten meidän bebellä tuntuu aina olevan sykkeet 150-160.
Kiitos, voimia sinnekin! :)
Onneksi ei ollut mitään vakavaa!
Jokainen poikkeava oire tai olotila pitää kuitenkin ottaa huomioon. Ja on aina parempi lähteä lääkäriin tarkistukselle, kuin jäädä kauhuissaan kotiin pohtimaan pahimpia vaihtoehtoja. Koska niinhän ihminen aina tekee.
Tsemppiä! :)
Nimenomaan: parempi katsoa kuin katua! Kiitos Tipi! :)
Siis mitä. Tämähän oli melkein kuin minun viime viikko..! No onneksi ei ollut mitään hätää!! Ja vauva nätisti pää alaspäin :) Minulla ei ole koskaan kiinnittyneet nuo vauvat. Ei edes esikoinen. Pitäisipä ehtiä laittaa tänään sähköpostia sinulle..!
No älä muuta sano! Miehelle sanoin eilen ihan samaa, kun sairaalan pihalla kävelimme. Meinasin kirjoittaa sulle jo eilen, mutta mun sähköpostiin tuli jokin häikkä etten ole päässyt sitä käyttämään, äsken mies sai sen vasta toimimaan!
Heips! Kommentoin aikaisemmin masupostaustasi ja nyt vähän jatkoa. Minulla oli laskettuaika 13.4, mutta meidän poikamme päätti tulla maailmaan ihanan aikaisin ja syntyi jo viikko sitten. (38+3) Aamulla olin vielä käynyt neuvolassa ja vauva ei ollut laskeutunut tai kiinnittinyt. Siitä huolimatta syntyi heti seuraavana yönä. Sympatiseeraan sinua todella. Odottelu on aivan hirveää :)
Voi että, paljon onnea sinne! :)
Lohdullista kuulla, että noinkin ne tilanteet voivat kehittyä. Alkoi jännittää! :)
Hei sinä! Jänniä aikoja elätte siellä, täällä ollaan jännityksellä seurattu käänteitä. :)
Toivotankin jo nyt paljon voimia ja jaksamista sekä sitä luottoa niin itseen, vauvaan kuin myös sairaalahenkilökuntaan tulevan koitoksen suhteen! <3
Onnentäyteistä huhtikuun jatkoa! :) :)
Sydämellinen kiitos sulle <3. Ihanaa, että olet hengessä mukana :).
Onneksi kaikki on hyvin ♥ Ihanaa loppuodotusta, innolla seurailen tapahtumia kun kesällä edessä sitten se oma. On tämä niin ainutlaatuista, upeaa aikaa!
Kiitos paljon <3. On kyllä ainutlaatuista aikaa :).
Moikka Satu!
Oih, mä niin tiedän tuon tunteen <3 Just se, että en ole vielä valmis…älä tule vielä!
Mulla puhkesi esikoisesta juurikin noilla oireilla (päänsärky) raskausmyrkytys vko 34 loppupuolella. Perjantaina kontrollissa oli verenpaineet reilusti koholla, päänsärkyä ja proteiinia pissassa. Makoilin viikonlopun kotona täyslevossa ja verenpaineet eivät laskeneet (alapaine oli reilusti yli 100). Maanantaina sairaalaan ja siellä pötköttelin seuraavat kolme viikkoa täyslevossa ja raskautta käynnisteltiin koko ajan. 37 viikolla syntyi pikkuinen 2,7 kg ja 44 cm. Onneksi miehellä oli 3 viikkoa aikaa laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten. Ohjeistin sairaalasta käsin ja tein kauppalistoja :)
Kuopuksesta verenpaineet alkoi nousta joskus 38 viikolla ja pari päivää makoilinkin sairaalassa levossa. Äippäpolilla kontrollissa 38+6 viikolla mulle sanottiin, että vauva ei tule vielä pariin viikkoon. Aahh, varattiin esikoiselle tulevalle viikonlopulle yökylä paikka, itsellemme ravintolasta pöytä, käytiin ostamassa kotiin tuoreita kukkia ja olin niin onnellinen, että saadaan viettää esikoisen kanssa vielä hiukkasen laatuaikaa…tosin synnytys sitten käynnistyi seuraavana yönä ja pikkuinen prinsessa syntyi 39+0. Jäi sitten menemättä sinne ravintolaan :D
Niin ihana lukea näitä sun vauvajuttuja! Olen hengessä mukana <3
Olipa tosi mielenkiintoista lukea tämä, kiva että kirjoittelit!
Ja hyvä kuulla myöskin tuosta teidän kuopuksen syntymästä… Mietinkin maanantai-iltana kotona, että miten lääkäri osaa niin varmaksi sanoa, ettei synnytys ole vielä lähelläkään. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua niin nopeasti eikä kukaan tässä maailmassa tiedä, milloin meidän vauva haluaa syntyä :D. Joten jännityksellä täällä odottelen ja kuulostelen ;).
Kiva että tykkäät vauvajutuista! Kiitos Maria! <3
Tuosta kiinnittymisestä ja synnytyksen lähestymisestä:
Ei ollut kyse edes toisesta lapsesta, vaan ainokaisesta. Neuvolassa ei vielä ollut aamupäivällä vielä kiinnittynyt, mutta jo ykotimatkalla oikein tunsi kuinka tipahti paikalleen ja illallaalkoi supistelut ja seuraavana aamuna poika syntyi. Oli toki jo 40+ viikolla ;)
Ihanaa loppuodotusta ja vauvaelämää.
Wautsi! Mahtavaa kuulla tällainen kokemus! Onpa jännä nähdä, miten mulle käy :) :D
Kiitos paljon!
Voi ei, varmaan pelottava kokemus! :-( Onneksi kaikki on hyvin! <3
Toivotaan, ettei enaa tule mitaan vastoinkaymisia, niita on ollut ihan liikaa, ja etta loppuaika sujuu oikein hyvin ja rennosti. Kisuja silitellen. :-)
Vastoinkäymisiä on kyllä ollut tämän tästä… Kiitos paljon <3 :)