helmikuu 2014 - Sivu 8 9:stä - All you need is White

Sunnuntaina herkuteltiin!

Kaivoin turhan pitkän tauon jälkeen vohveliraudan kaapista ja hetkessä keittiön valtasi huumaavat tuoksut. Pöytää koristi, ja koristaa edelleen, viikonloppuiset tulppaanit – perjantaina uusien vuoro!

Vohveliraudan tavoin pitkästä aikaa käyttöön pääsivät Halpa-Hallista aikoinaan ostamani beigen sävyiset kahvikupit; lautanen juuri sopivan iso vohveleille. Tulikin tuosta mieleeni, että kun juuri ostin sen huopakassin Halpa-Hallista ja nämäkin ovat kyseisestä liikkeestä, niin onkohan perää siinä mitä eräs lukija täällä jokunen vuosi takaperin tuumasi… Hän sanoi, että turhaan pidät sisustuskutsuja ja myyt niitä tuotteita; kokkolalaiset ostavat kaiken Halpa-Hallista! Olisko noin… ;)

Vohvelit maistuu parhaimmalta vaniljajäätelön (kermavaahto ei ole ollenkaan niin hyvä vaihtoehto!) ja hillon kera. Hilloista tähän tarkoitukseen paras on Saarioisten mansikkavadelmahillo, nam.

Aina silloin tällöin mieleen tulee ensi kesä; tulee jo vähän haaveiltua siitä ja yhteisistä hetkistä oman pienen perheen kesken… Miten odotankaan kesälomapäiviä ja aamupäivän viettoa torilla. Istuskellaan vain torikahvilassa arskat nenällä, aurinko paistaa lämpimästi, herkutellaan tuoreilla mansikoilla, vauva jokeltelee tyytyväisenä vieressä (vauvathan ei koskaan itke tai laita tuollaisia suunnitelmia uusiksi vai mitä ;))… Jokaiseen kesään kuuluu myös vähintään yksi vierailu Vohvelikahvilassa, siellä valitsen aina jäätelövohvelin. Se näyttää siellä huomattavasti kauniimmalta kuin tämä mun sulanut pläts:

Nyt on kuitenkin vasta helmikuun alku ja hyvä niin, sillä hommaa riittää! Deadlinet paukkuu maalis-huhtikuun vaihteessa, joten ei muuta kuin parin appelsiinin siivittämänä seuraavan homman kimppuun!

Hyvää Runebergin päivää!

Vauvalle on kotiutunut tässä viime päivinä monenlaista ihanan pehmoista, jotain muuta kuin vaatekaapin täytettä! Herttainen Martina PikkuVanilja-verkkokaupasta halusi muistaa minua ja perhettäni kauniilla blogilahjalla:

Kyseessä on Cable Chenille -torkkupeitto merkiltä Baby’s Only; torkkupeitto on kaunis palmikkokuvioinen ja sen toiselta puolelta löytyy silkkisen pehmeä chenillevuori. Näitä torkkupeittoja maahantuo Havenos ja värivaihtoehtoja on beigen lisäksi mm. harmaa sekä valkoinen. Pitkään mietinkin harmaan ja tämän beigen välillä, mutta ajattelin, että meillä on muitakin harmaita torkkupeittoja, joten päädyin tähän ja hyvä niin! Sävy on tosi kaunis, tulee mieleen herkullinen maitokaakao!

Meillä on kaikilla perheenjäsenillä aktiivisesti käytössä torkkupeitot; myös kissoilla. Tämän vuoksi vauvallakin tulee olla ainakin yksi ihan ikioma torkkupeitto. Peitto on kiva paitsi laadukkaan materiaalinsa myös reilun kokonsa vuoksi: 135 x 100 cm eli ei jää ihan heti pieneksi!

Eksyin PikkuVaniljan hurmaaville sivuille ihastelemaan muitakin tuotteita; vinkkinä vain, että sieltä löytyy vaikka ja mitä! Sivuilla seikkaillessa haluaisi klikata ostoskoriin yhtä sun toista, tuotteet on kivoja myöskin lahjaksi. Kun torkkupeitto oli jo meille lahjaksi tulossa, päätin samalla kertaa ostaa vielä ihanan Baby’s Only -soittorasian. Tämän valitsin valkoisena ja torkkupeiton tapaan myöskin tämä on pehmeää palmikkokuviota:

Sanoinkin jo Martinalle, että vaikka sekä peitto että soittorasia näyttivät ihanilta jo verkkokaupan sivuilla, ylittivät molemmat odotukseni! Niin kauniita! Tähti-soittorasia on kivan kookas: korkeus 27 cm ja leveys 30 cm – voi pojat miten upeasti se sopiikin vauvan sänkyyn roikkumaan!

Paketin kotiutumisesta lähtien meillä on soinut aika lailla päivittäin Tuiki tuiki tähtönen -melodia, ääninäyte löytyy Instagramin puolelta. Toivottavasti on vauvan mieleen <3.

Tai no pirteänä ja pirteänä, kyllä kai nämä maanantaiaamun aikaiset herätykset aina hieman kirpaisee… Mutta se on asennekysymys, miten se päivä siitä jatkuu!

Kyllä voi muuten viidellä eurolla saada moneksi päiväksi hyvän mielen! Näihin tulppaanikimppuihin osui katse monta kertaa viikonlopun aikana ja aina tuli hyvä mieli – täytyy muistaa ostaa kukkia joka viikonlopuksi, sillä voisi sitä rahaa kulua turhempaankin!

Tuottelias viikonloppu takana: saimme saatettua loppuun monenlaista jo kauan mielessä muhinutta. Autotallissa oli jämäpurkki seinämaaliamme, jota käytimme viimeksi makuuhuoneemme päätyseinän maalaamiseen. Tuli käytettyä sekin loppuun ja paikkamaalailtua kotona vähän siellä sun täällä, niin kätevät nämä maalatut seinäpinnat! Käyttämämme maali on täyshimmeä eikä paikkamaalauksista jäänyt mitään valkoisempina kiiltäviä kohtia, vaan uudet maalaukset sulautuivat vanhan maalin joukkoon täydellisesti. Erityisesti eteisen yksi seinä oli saanut kunnolla osumaa ja mietinkin siinä meikkisienellä maalia töpötellessäni, että kuka ihme nekin viirut sun muut on saanut aikaan, kun ei meistä kumpikaan moista tunnustanut :D.

Seuraavan viirujentekijän potkut tunnenkin nahoissani juuri parhaillaan! Olen joskus miettinyt, että nukkuukohan bebe kaikki yöt, kun en koskaan öisin tunne potkuja tai sitten nukun vain tosi sikeästi… Olin parisen viikkoa sitten neuvolassa ja syy aika kovaan väsymykseeni löytyikin hemoglobiinista: se on ollut mulla aina 130-140, vielä joulukuussa 132, mutta nyt oli laskenut ollen enää 116. Saapa nähdä, miltä lukema näyttää ensi viikolla… Taitaa olla rautalisä kohta kova sana!

Kovin buukatulta näyttää mun helmikuun kalenterinikin; kalenteri, jota voi kutsua myös pakastimen oveksi :D. Sata lippulappusta – homma hanskassa (mutta tässä syy, jos mua ei jossain tapaamisessa/treffeillä näy…)!

Kokkolassa on muuten kiva, toista kertaa käynnistynyt isäryhmä ensimmäistä kertaa isäksi tuleville. Mies mietti torstaina, mennäkkö ensimmäiseen tapaamiseen, mutta rohkaisustani kiinnostui asiasta ja olikin innoissaan perjantai-iltana sieltä tullessaan! Miesvetäjän johdolla keskustelevat rennolla otteella aiheesta, kuulosti mielenkiintoiselta pienen pintaraapaisun perusteella. Kokoontuvat vielä loppukuusta ja kolmannen kerran sitten, kun vauvat ovat 2-3 kuukauden ikäisiä. Kuulemma vauvatkin saavat sitten osallistua tapaamiseen :). Ryhmässä on vetäjän lisäksi seitsemän miestä, joista viisi saa pojan ja kaksi tyttären. Olisinpa kärpäsenä katossa sitten, kun vauvoineen tapaavat! :D Onko muissa kaupungeissa tällaisia isätapaamisia? En ollut tällaisesta ennen kuullutkaan, tosi hieno ja tärkeä asia!