Kirjoittelin lauantaina Välipalatauko-postauksessani, kuinka ajattelin laittaa miehen tuomaan kauppareissulta viikonlopun kukat. No ne kukat näytti jo eilen maanantaina tältä:

003

Niin lerppuja, että edes nuppineulakikka ei olisi noita tulppuja pelastanut. Tuota hieman surullista näkyä katsellessani muistin mm. White & Black -blogissa näkemäni tulppaaniasettelumallin, jonka ajattelin sopivan mainiosti näille hieman nuupahtaneille yksilöilleni…

035-crop

009

Tulikin heti kivempi vai mitä! Kaapista löytyy tuollaisia lasimaljakoita pienempinäkin versioina ja ajattelin, että voisi joskus koittaa sellaiseen ihan vain yhden tulppaanin asettelua. Tuollainen isompi maljakko näyttäisi varmasti kivalta myös siten, että kaikki tulppaanit olisivat erivärisiä! Kiva katseenvangitsija.

011

Pari viherkasvia on kotiutunut viimeisen kuukauden aikana. Toinen oli yleisnimeltään viherkasvi mix, enkä sitten hoksannut siitä mitään sen tarkempaa kysyä, mutta toinen on tuttu palmuvehka:

cats

037

Tulppaanit ja maha, raskausviikko 30. Tiukka takakeno, ei se muuten noin pullota… Mies sanoi jokin aika sitten, kun puin takkia päälle, että on se melkoinen makkarankuori ja että voisin ehkä jättää sen auki :D. Hyvä puoli tässä plussakelin talvessa :).

022

Täällä taas uintiaamu takana, nyt hedelmiä ja lepoa. Energistä tiistaita!

 

 

033

Niin erilainen talvi tämä: tosi niukasti lunta ja pakkastakin vain silloin tällöin. Onneksi kuitenkin tammikuussa saimme nauttia molemmista: sekä lumipeitteestä että kunnon pakkaslukemista. Ja onneksi noiden kelien aikaan otin lenkille mukaan kameran, jotta sain edes muutaman kuvan ikuistettua tältäkin talvelta. Valkoisia, lumipeitteisiä puita ja sinistä taivasta tuijottaisin vaikka kuinka kauan – lumoavan kaunista!

050

013

054

Joka talvi pysähdyn miettimään samaa: onko talvi sittenkin se lempivuodenaikani? Vaikka rakastan kaikkia neljää vuodenaikaamme (ja toki sitä viidettäkin; joulua ;)), niin silti talvi taitaa olla ainoa, joka on näin taianomainen. Maisemat on suorastaan satumaisia, lähes liian kauniita ollakseen totta. Autostakin käsin tulee maisemia ihasteltua ja silloin usein mietinkin, että voisivatpa silmäni ottaa valokuvia… Totean varmaan miljoonannen kerran: mikä rikkaus onkaan saada asua täällä kauniissa Suomen maassa!

cats

028

Silti taas, kun kevät alkaa nostaa päätään; kun aurinko näyttäytyy entistä enemmän ja lämmittää päivä päivältä enemmän, tulee niin ihana ja kevyt olo, iloinen mieli! Ihan jo pelkästään siitä, kun näkee miten luonto taas herää pitkän talven jäljiltä – sitä ei koskaan kyllästy seuraamaan. Ja se tunne, kun ensimmäisen kerran kuulee sen uskomattoman kauniin ja hilpeän pikkulinnun laulun, tekee melkein mieli hihkua sille takaisin! Puhumattakaan kesästä tuoksuineen ja tuoreine marjoineen, valoisine öineen ja yöuinteineen! On sininen meri ja vihreä luonto, paljaat varpaat ja hellehattu.

Sitten se tunne loppukesästä, kun aivan jo odottaa syksyn lähestymistä ja kotiin käpertymistä. Torkkupeittoja ja pimeitä iltoja, kynttilänvaloa ja sateen ropinaa ikkunoihin. Ne ensimmäiset syysillat, jolloin taas tauon jälkeen nautitaan takkatulesta; sen tunnelmasta, lämmöstä, ritinästä ja tuoksusta. Ja kun aika kuluu, alkaa pimeyden ja vesisateen keskelle jo kaivata valkoista lunta; se ensilumen odotus on aina yhtä ihanaa! Ja sitten ollaankin taas tuota pikaa tässä pisteessä. Nyt kuin taikaiskusta alkoi keskellä helmikuista päivää paistaa aurinko, paistaakin jo huomattavasti korkeammalta kuin viime kuussa!

057

Tällaisia haaveilumietteitä näin viikon alkuun! Mulla on vahva tunne siitä, että tästä viikosta tulee todella onnistunut monellakin tapaa – ja onhan tällä viikolla ystävänpäiväkin! <3 Myöskin teille luvassa kiva ylläri tämän viikon aikana, joten kerrassaan loistavaa alkuviikkoa jokaiselle täällä piipahtavalle! 

 

 

Näitä kuvia olette jo ehtineet kyselemäänkin ja vihdoin torstaina olin kotona hyvän päivänvalon aikaan ja sain kuvat otettua. Muistatte varmaan, miten pohdiskelin vauvan tulevaa sänkyä mm. marraskuisessa Perjantainen pinnasänkypähkinä -postauksessani? No tuosta postauksesta taisi mennä alle viikko, kunnes sain päätöksen sängystä tehtyä ja miehelle ideani ns. myytyä ;). Halusin vauvallemme Stokken Sleepin monestakin eri syystä (syitä lueteltu postauksen edetessä). Onni potkaisi ja kunnolla, sillä samoihin aikoihin sain blogiyhteydenoton asian tiimoilta: halukkuutta yhteistyöhön Stokken kanssa ei tarvinnut edes harkita! Näinpä saimme siis sängyn vauvalle blogityöni kautta ja se saapui parisen viikkoa sitten:

042

Niin ihana se on, että ensimmäisen viikon se majaili olohuoneessamme silmänilonamme :D, kunnes sitten siirsin sen vauvan omaan huoneeseen. Täällä se saa rauhassa odotella vauvaa ja hänen synnyttyä siirrämme sen makuuhuoneeseemme. Sängyn ilmestyminen oli kyllä konkreettisin havainto siitä, että meille oikeasti muuttaa joku pieni tuhisija! <3 (Vaikka äkkiä voisi luulla, että kasvava maha ja siellä potkujaan jakeleva murunen olisi se konkreettisin todiste…)

Kissat eivät muuten olleet sängystä moksiskaan, vaikka se viikon olohuoneessa olikin. Olin ihan varma, että jonain aamuna sieltä nousee korvapari, mutta ei. Ehkä se oli liikaakin tyrkyllä eikä sen vuoksi jaksanut kiinnostaa – se on se kielletty hedelmä mikä kiehtoo :).

028

Jonkin aikaa meni pähkäillessä, valitsemmeko sängyn valkoisena vai luonnonvärisenä (sängystä on myös tumma pähkinä -sävy tarjolla), mutta lopulta tämä valkoinen kuitenkin vei voiton. Ajattelin, että on mukavaa kun kaikki kalusteet huoneessa on valkoisia ja tähän sävyyn on kiva yhdistellä vähän värikkäämpiäkin tekstiilejä. Erittäin tyytyväinen olen, sänky on kaunis kuin mikä ja sitä tulee huoneen ovelta kurkistettua tämän tästä!

cats

Tekstiilit tosiaan vielä puuttuvat, sängyssä on tällä hetkellä vain mukana tulleet patja sekä reunapehmuste, jota ei varmaan ihan alussa tarvita, kun ei vauva vielä itsenäisesti liiku. Nyt kun sängyssä ei vielä ole lakanaa, peittää kaunis reunapehmuste patjan. Patja on ilmava vaahtomuovipatja, jonka päällä on vetoketjulla avattava tikattu päällinen, jonka voi helposti pestä koneessa.

050

055

On olemassa montakin syytä, miksi päädyin lopulta tähän sänkyyn. Ensinnäkin ihastuin sängyn kauniiseen ulkonäköön sekä ovaaliin muotoon. Toinen yhtä tärkeä ominaisuus oli pyörät! Sänkyä on kiva liikutella ympäri kotia, se liukuu helposti ja lähes äänettömästi lattiaamme pitkin, myös paksujen mattojen yli kulkee vaivattomasti. Tämä liikuteltavuus tulee varmasti olemaan tärkeä ominaisuus käytännössä! Pyörät saa myös tarvittaessa lukittua.

065

Sängynpäädystä löytyy uudintanko, johon laitoin nyt alkuun roikkumaan tuon Tuiki tuiki tähtönen -soittorasian. Tankoon voisi hankkia myös uudinverhon, mutta itse en näe sitä tarpeellisena; olisi ehkä liian hörhelömäinen lopputulos makuuni. Nyt tankoon voi halutessaan ripustaa joko tuon soittorasian tai jonkin mobilen, mitä vauva sitten näyttääkään kaipaavan. Toivottavasti ei mitään, sillä nukkumista vartenhan tämä sänky on ;).

060

Ensimmäisen blogilahjaksi saamani torkkupeiton esittelinkin Pehmeää ja suloista vauvalle -postauksessani, mutta sen jälkeen vauvalle kotiutui vielä toinenkin torkkupeitto! Ostin läjän lankoja toissatalvena ajatellen, että ehkä äitini kutoisi niistä jonkin kivan peitteen makuuhuoneeseemme. Langat saivatkin toisen käyttötarkoituksen ja niinpä äitini teki vauvalle aivan ihanan torkkupeiton piirrokseni pohjalta.

076

cats

Ihanassa tilkkutäkkityyliin tehdyssä peitossa on kauniit sävyt; miten osasinkin silloin valita juuri nuo ;). Sopii mielestäni hyvin tytöllekin, jos sukupuoli loppukuun ultrassa yllättäen vaihtuukin, heh. Torkkupeitot tulevat käyttöön pinniksessä, vaunuissa ja varmasti ihan olohuoneessakin sohvalla/lattialla oleskellessa. Ne voi toimia myös päiväpeitteen korvaajina sitten isommassakin sängyssä, jalkopäähän aseteltuina.

080

Yksi omalla kohdallani Stokken Sleepi-sänkyä puoltava tekijä oli myös sen pitkäikäisyys! Kun päädyin tähän sänkyyn, ratkesi samalla kehto-ongelma, sillä sängyn ensimmäinen versio (kuvissa näkyvä Sleepi Mini) toimii vastasyntyneen sänkynä ollen ihanan pieni ja pesämäinen! Sängyn pohjan voi säätää neljään eri korkeuteen ja kun näyttää siltä, että sänky alkaa käydä vauvalle ahtaaksi (todennäköisesti noin puolen vuoden iässä), haemme varastosta sängyn jatkopalat ja niin se muuntuu Sleepi Ministä Sleepi-sängyksi. Tuolloin se vastaa kooltaan tavanomaista pinnasänkyä. Sängystä saa myös laidan pois, jolloin pieni touhukas taapero voi kömpiä sinne ja sieltä pois omatoimisestikin.
Olen laittanut merkille, että tästä sängystä löytyy melkoisen vähän käyttökokemuksia suomalaisilta nettisivuilta, joten minulta sellaista on sitten luvassa! Varmastikin jonkinmoista raporttia luvassa siinä vaiheessa, kun siirrymme tästä ensisängystä isompaan sänkyyn. Ja toki matkan varreltakin, jos tulee mieleen jotain kirjoitettavaa.

Seuraavaksi voisinkin hankkia/teettää sänkyyn muutaman lakanan. Sitten kun pari tilaamaamme kalustetta saapuu, pääsen kunnolla sisustelemaan huonetta! Tuolloin luvassa siis lisäkuvia.

068

Suloista sunnuntaita!