En tykkää olla yksin kotona iltaisin, ainakaan näin pimeään vuodenaikaan. Tässä nykyisessä kodissa tuo tunne on entisestään korostunut, kiitos ihanien suurten ikkunoiden, jotka oli niin must :). Olohuoneen ikkunat on sen verran isot, ettei niiden eteen viitsi alkaa mitään eteenvedettäviä verhoja kyhäämään, joten näillä mennään… Onneksi tuollaisia yksin kotona kissojen kanssa -iltoja tulee eteen äärimmäisen harvoin. Nimittäin se tunne on aika karmaiseva, kun istut kaikessa rauhassa sohvalla telkkaria katsellen ajatukset ihan muussa kuin siinä yksinolossa ja yhtäkkiä seuralainen näyttää tältä:
Katseen suunta tietysti sinne suuuureen ikkunaan, joka näyttää suoraan takapihan pimeyteen. Tekee mieli piiloutua samantien torkkupeiton alle ja pysyä siellä! Ja ne sekunnit, kun käännän katseeni kissasta ikkunaan odottaen, mitä siellä näen… Rontit! Harrastaako muiden kattimatit samaa? Täällä tämä on molempien lempiharrastuksia. Mietin, että näkeekö ne siellä ulkona todella jotain liikettä vai haluavatko vain pelotella mua; uskon jälkimmäiseen… Eikä se helpota tilannetta yhtään, vaikka pää lasketaankin lattiaan, kun ilme on edelleen tämä:
Sydänpysähdys vielä jonain päivänä, I’ll tell ya!
Täällä ilmottautuu kanssa yksi pelkuri ! Ikinä en ole kertaakaan kotikotona omakotitalossa ollut yksin yötä…enkä tule olemaankaan koskaan :D pelkään niin,että joku hiippailee siellä ikkunoiden takana ja kiertää taloa ympäri (tosin tähän liittyy eräs pelottava kesäilta jostain yli viiden vuoden takaa).
Nykyään en omassa kodissa pelkää(paljoa) sillä asun kerrostalossa ja ylimmässä kerroksessa. En voi silti väittää etteikö joskus vilkas mielikuvitus tee tepposiaan ja alan kuvittelemaan ihan olemattomia asioita :D
Hiippareita pelkään minäkin! Itsekin olen asunut mm. luhtitalon yläkerrassa, siellä en pelännyt juuri lainkaan, mutta aina oli kyllä iltaisin verhot kiinni :).
Hahhaa:D Illan piristys tämä postaus:D Ihana ilme kissalla♥
Mahtava kuulla! :D
Sori, repesin! :) Ihana kattimatti! Mutta joo, tiedän ja ymmärrän sun tunteen…
Repesin itsekin sitten, kun jännittävä hetki oli ohi ja näin kuvan :D.
Mistä sitä tietää vaikka aistisivatkin vaikka toisen ulottuvuuden, henkiolentoja huu ;O
Hyvin mahdollista! :)
Nuo on vähän sellaisia juttuja, että mitä vähemmän miettii, sen parempi :D Meillä joskus aniharvoin Hugo alkaa haukkumaan yöllä tai vaikka illalla ollessani saunassa. Kyllä siinä vähän sellainen olo tulee, että kukahan on reviirille tunkeutunut… ;)
Joo, tämä olikin tällainen pilke silmäkulmassa -juttu ;). Vaikka oikeasti pelkäänkin olla yksin kotona pimeällä. Säikähtäisin kyllä tuollaista Hugon tempaustakin! Voisin oikeastaan lahjoittaa jollekin tätä mielikuvitusta :).
Meillä koira seisoo ikkunan edessä ja tuijottaa ulos.Yhtenä iltana huomasin,että esim palava kynttilä heijastuu ikkunaan sekä minun käden liikkeet ym.Näitä Ruska tykkää katsella vaikka se hassulta(pelottavalta) näyttääkin :)
Joo kisutkin joskus seuraavat ikkunasta heijastuvia liikkeitä, ne ymmärrän, mutta en näitä muita tuijotustemppuja :D.
Joo, meilla istutaan keittion poydalla ja tuijotetaan ulos… Mita ne siella pimeassa nakevat?! Yksin kotona ollessa se tuntuu vahan epamiellyttavalta… :-D
Ihana ilme kisulla! :-D
Heh, en ymmärrä. Mua huvittaa jo sekin, että näin talviaikaan täällä patsastellaan olkkarin ikkunoissa aamusta iltaan, tasaisin väliajoin, samalle pihalle tuijottaen :).
Mulla ainakin on heti niin vilkas mielikuvitus, mulla ei oo ongelmaa olla iltaisin yksin, no tois hyvin harvoin edes saa olla yksin iltaisin. Mutta yötä en tohtis olla lasten kanssa yksin kotona. Mä pelkään ihan hirveesti karhuja ja susia ja varsinkin karhuja pyörii tässä meidän kylällä vähän liikaakin. Meidän pihaan ne ei oo vielä tullu, mut äkkiäkös ne tännekin pääsee jos haluaa, kuitenkin parin kilsan päässä olivat viime kesänä. Vähän pelottaa lapsia päästää ulos edeltä yksin, enkä kyllä tiedä miten lapsen saa tajuamaan mitä pitää tehdä jos karhu tulis pihalle, hyvä kun itse siinä tilanteessa muistaa mitä tehdä. Eli multa ei saa karhut ja sudet kyllä yhtään sääliä. Onko teillä minälainen maasto ympärillä, onko sivummassa vai onko muuta asutusta ympärillä, tartteeko pelätä samaa? Ainakin teillä takapihalla tais olla metsää?
Nuo elukat ja pimeä niin siinä on jo tarpeeksi, en mä yksin pihalla pimeällä turhia ole, vaan autostakin jos pimeällä myöhällä tuun niin kiireesti sisälle ja jos ulkovalo ei pala niin en kyllä aja autoa talliin asti. No meitä pelokkaita on moneen lähtöön :)
Ja ihan varmasti itekin säikähtäisin tuommoisia ilmeitä. Muistan kun meidän kissat oli vielä meidän kanssa niin käytiin kävelyllä ja nehän seuras, niinku teidänkin kisut. Välillä sit pysähdyttiin ja jonnekin metsään kytättiin. Meidän talolta on vielä parin kilsan päässä taloja mutta en mä tohi sinne mennä kävellen, siellä niitä karhuja on. Miedän kisut oli sellasia et tyttökissa paineli edellä ja välillä pysähtyi odottamaan ja poika taas löntysti perässä, tosi pitkän matkan päässä ja mourus, ku käännyttiin takas niin sekin kääntyi ja se sai sitten etumatkan, joskus kyllä ohitettiin se. Tyttökisu taas puolestaan paineli taas ohi ja edelle ja oli ekana kotona.
Mä pelkään enemmän ihmisiä kuin eläimiä! Pelkään, että jonain pimeänä iltana näen jonkun kasvot tuossa ikkunassa, hyi kamala!!! Ei asuta missään syrjässä, tällainen uudehko asuinalue, jossa naapureita ihan vieressä. En ikinä muuttaisi mihinkään syrjään, oon liian pelokas sellaiseen asumismuotoon. Takapihalla on metsää, mutta se alue on aika pieni, kun heti takana menee tie ja on taloja. Tosin on kai täälläkin jossain lähistöllä karhuja bongattu, tulevat nykyään aika rohkeasti asutusalueille.
Tuttu ilme :D! Hyvin saatu ”filmille”.
Ja tunnekin on tuttu. Mulla on aina kaikki pihavalot päällä, kun olen yksin. Turvallisempi olo, kun vähän näkee ulos. Toisaalta mulla on myös kaikki verhot kiinni, joten tavallaan ihan sama. Meillä on myös naapureita joka suunnalla, sekin luo turvallisuuden tunnetta.
Joo mullakin on joskus nuo pihavalot päällä, mutta sitten joskus myös sammutan ne ajatellen, etten edes halua nähdä sinne pihalle niin tarkasti :D. Meillä on kyllä naapureita ympärillä ihan lähellä, mutta tuolla takapihan puolella vain viistosti ja metsikön takana.
Täällä kans yks pelkuri. Omakotitalossa kerran yksin ollessa, naapurin penskat koputteli ikkunoihin, niin ei ollut sydäri kaukana. Nytkin rivitalossa pitää pitää säleverhot kiinni, tv auki ja valot päällä niin kauan kuin mahdollista, jos on yksin kotona. Se on vaan niin kauheaa olla yksin
Hui kamala, inhottava temppu! Yksin ollessa sitä jotenkin kuulee kaikki äänetkin muka niin selvästi :D. Ja ehkä vähän jotain ylimääräisiäkin ääniä…
Joo, meilläkin on ollut täällä rivitalon pihalla ”ilves” ja vaikka mitä takapihalla, kun olen yksin ollut, ja saanut hirveät naurut, kun olen siitä kertonut. Sit aina vuorotöissä yövuoroissa pelkäsin, että jos katson ikkunasta, niin jos vaikka joku sattuukin olemaan siellä toisella puolella ja tuijottaa suoraan minuun, ehkä on pikkusen vilkas mielikuvitus ;)
Voi apua :D. Kuulostaa ihan mun mielikuvitukselta!
Ei huolta! Siinähän vaan harjoitetaan vatsalihaksia ja sivuttaiskiertoa ;)
:D :D Vatsalihasliikkeiltä tuo alkoi munkin mielestä kuvassa näyttää! Kesäkuntoon-projekti jo alkanut?
Tämä on tosi inhottavaa, kun olen vanhempien luona käymässä, sillä sielläpäin ihan oikeasti liikuskelee hiippari, joka kyttäilee ikkunoista ja ties mitä muuta! (Ja on meillä pariin otteeseen liikuskellutkin…) Mutta voisitteko kuvitella esim. pystylamelliverhoja ikkunoihin? Nehän saisi siirrettyä sivuunkin päiväksi, niin voisi olla mukavampi illalla, kun saa jotakin ikkunoiden eteen.
Hyi hyi, älä ois kertonu mulle! :D
Tuollaisia verhoja voisin ehkä kuvitella, mutta haluan myös tällaiset toisenlaisetkin verhot, joten näyttäisivät ehkä tyhmiltä yhdessä…
Mitenkäs sitten Silhouette-verho? Tässä kuvaus erään liikkeen sivuilta:
”Silhouette® on romanttinen ja naisellinen kaihdintyyppi, jossa yhdistyvät sälekaihtimen ja rullakaihtimen parhaat ominaisuudet. Sälekaihtimesta Silhouette® on perinyt tekstiililamellit, joten voit säädellä sisään tulevan valon määrää. Rullakaihtimesta tuttuja ominaisuuksia ovat taas tekstiilin keveys ja hyvät pimennysominaisuudet. Saat näyttävyyttä olohuoneeseen tai pimennysominaisuuksia makuuhuoneeseen. Valittavanasi on 25 väriä.”
http://www.luxaflex.fi/media/se/slipp-solblekning.jpg
http://www.luxaflex.fi/media/se/battre-akustik.jpg
Tuossa kuvaa verhon rakenteesta ja miltä se näyttää paikoillaan. Ja tosiaan, verhon saa päiväksi rullattua ylös, kuten tavallisen rullaverhon!
Niin ja pakko mainita, että en yritä ”tuputtaa” mitään, mutta kun tällainen vaihtoehto tuli mieleen, niin ajattelin mainita, kun kaikillehan tämäkään ei varmasti ole tuttu. :)
En ottanut tuputuksena, ystävällistä jakaa vinkkejä, kiitos!
Nuo olisi ehkä vähän pölynkerääjät, jotka joutuisi pinta-asennuksena laittamaan ja koska ikkunat on kolmemetriset, kuinka niitä jaksaisi olla pyyhkimässä :P. Lisäksi vierastan ajatusta, että ikkunoiden yläreunaan jäisi jotain ns. ylimääräistä näkyviin, pilaavat hieman ikkunoita. Joten verhottomana mennään, jo neljättä vuotta :D.
Onpa hurrrrja! Ei ole ihme, että pelästyit.
:) Sai kostoksi sarjan pusuja ja haleja!
Pimeät illat yksin, ei ollenkaan kiva tunne. Noin pari vuotta taaksepäin muutettiin tänne meidän nykyiseen taloon rivitalokaksiosta kaiken valon ympäriltä. Ensimmäisten pimeiden saavuttua, iltoina jolloin oltiin kisun kanssa kaksin, sytyttelin kaikki pihavalot päälle. Havahduin kaikkiin rasahduksiin ja muihin ääniin samoin kissa, sepä loi sitä turvallisuutta, juurikin halusin vajota viltin alle piiloon. Nyt olen hieman tottunut tähän, mutta vain hieman. Meillä sohva on ikkunan edessä kun muuta paikkaa ei ole, se kamala tunne kun Viivi-kissa jää sohvan kaiteelle tuijottamaan pimeyteen, eei en katso en katso, huih pakko kuitenkin vilkaista.. :) p.s. täälläkin ollaan seurattu teidän kisun kuulumisia peukut pystyssä :)
Oon miettinyt, että helpottaisiko jos tuolla takapihankin puolella olisi heti lähellä näkyvissä toinen talo, mutta en tiedä… Sitten pelkäisin, että sieltä talosta joku tuijottaa :D. Nyt tuolla takapihan suunnalla on talo, mutta viistosti olkkariimme nähden ja välissä on pientä metsikköä…
Kuvailitpa tutusti tuollaisia pelottavia koti-iltoja! :D
Kiitos mukana elämisestä Meiju!
Hah haa! :D Ihana ilme! Meillä karvakavereilla välillä ihan samanlaisia ilmeitä. Tosin sitten kun koira katselee ulos ikkunoista ja alkaa murista, niin kieltämättä itsellä alkaa vähän puntit tutista. Vaikka ei mitään hätää olisikaan, niin kyllä se vähän säikähdyttää. Meillä minä aina silloin tällöin joudun olemaan tytön kanssa kaksin yötä kotona, kun miehellä työmatkoja. Nyt raskaana ollessa en siitä tykkää ollenkaan, kun muutenkin on vähän erimalliin haavoittuvainen olo, mutta pakon edessä kaikkeen tottuu.
Onneksi meillä naapurit on niin lähellä ja muutenkin aika hyvä neighbourhood watch -fiilis omakotialueellamme, että siinä mielessä hiipparit ei niin kovasti pelota. :)
Ois jotenkin turvallisempaa, jos täällä olisi jokin isokokoinen koira eikä kahta lempeää kissaa :D.
Meillä on myös naapurit lähellä, mutta jotenkin ne ei mua kovin paljoa lohduta (tälle mielikuvitukselle ei varmaan mahda mitään…). Täällä myöskin nämä talot on ihan eri tavalla kuin perinteisillä asuinalueilla: ei mitään suoria rivejä vaan talot on ihan sikinsokin ja eri suuntiin toisiinsa nähden, niin ei ole suoraa näköyhteyttä naapuriin.
Tuttu tunne. :D Nuorena kun asuin vielä vanhempien luona, maalla täysin metsän keskellä, oli hieman pelottavaa olla iltaisin yksin kotona. :D Kaikki valot päällä ja kaikissa ikkunoissa verhot ikkunan edessä ja vielä televisio päällä. Vaikka sitä ei olisi edes katsonut. :D
Nyt onneksi tässä talossa asuu muitakin, ainoastaan kesäisin tulee oltua yksin rakennuksessa ja silloin välillä kyllä voi tulla suru vähän puseroon… :D
Jotenkin tuntui turvallisemmalta olla yksin niissä aiemmissa, huomattavasti pienemmissä kodeissa. Lähes samalla kertaa näki koko asunnon, niin ei tarvinnut pelätä niin kovasti :D.
Voi ei mikä ilme!! :D Aivan loistava kattimus :)
Mieskin äsken ihmetteli että mitä mä oikeen ittekseen niin kovasti hihittelen :)
Anoppilan suunnalla (samassa kaupungissa) jokunen vuosi sitten oli joku ihme hiippari joka kävi kyttäämässä ikkunoista, hyi! Meillä iltaisin on kaihtimet lähes kiinni ettei ihan heti kunnolla kukaan sisään näe ;)
Heheh! Oon itekki niin nauranu tuolle ilmeelle, tuo matikainen kyllä osaa, on se sellainen hauskuuttaja!
Iso BUUUUU hiippareille!
Voi ei mikä ilme :D!
Meillä on oltava verhot pimeällä kiinni, hui kamala :D.
Aika hyvin jo tottunu noihin olkkarin verhottomiin ikkunoihin ku neljäs vuosi jo menossa :).
Hah! Repesin kyllä täysin tuolle ilmeelle :D.
Iltaisin/öisin yksin oleminen on kyllä kamalan pelottavaa. Etenkin kuin seurana on koira, joka säikkyy omaa häntäänsäkkin. Joskus hyppää jopa puolimetriä ylöspäin kun huiskaisee hännällään ja pelästyy, että mistäs tuo tuohon ilmestyi.
Onneksi meillä on toinenkin koira, joka onkin sitten kunnon vahtikoira. Olen pari kertaa joutunut pyytämään koiran ovelle ärisemään kun on ollut niin sitkeitä ”taulukauppiaita”, ettei niistä ole meinannut eroon päästä.
Eivät ole toiste uskaltaneet tulla.
Tällä alueella kävi ennen todella paljon kaikenlaisia huijareita. Nyt ei ole onneksi pariin vuoteen näkynyt.
En lainkaan ihmettele, on se niin hassu! <3
Koirat on tuossa niin hyviä, jos eivät ole säikkyjä siis :).
Hehe, kuulostaa tutulta! Mulla kans nousee sydän kurkkuun, jos myöhään illalla tai yöllä ei mies ole kotona ja koirat alkaa tuijottamaan ovelle tai johonkin ikkunaan..sitten alkaa haukkuminen. Nuo kun ei hauku sisällä kuin silloin, jos kuulevat jotain. Yritä siinä sitten rauhoitella koiria, ja selittää että ei kai siellä nyt ketään ole. Huhhui! Tämä pelko on mm. yksi syy siihen, ettei me asuta omakotitalossa :)
Hui, pelottavia tilanteita tuollaiset todellakin!
Eiii hahahah repesin ihan täysin!! Seuraavaksi pakko luetuttaa Danielilla… :DDD
:D Mä repesin tälle sun kommentille, superhauska!
Mahtavat ilmeet! Minun kissani juoksee välillä ovelle ja murisee. Ihana pieni vahtikissa :).
Voi pientä vahtikissaa :).
Aika hurja ilme! Kyllä säikähtäisin minäkin. :O
Oletko ajatellut valkoisia sälekaihtimia? Ne voi nostaa aika huomaamattomiksi ylös, kun ei niitä tarvitse?
Hyvää viikonloppua.
Piti vielä lisäämäni, että kyllä on katilla hyvä ilme! :D
Ilme on kyllä mahtava! :D
Sälekaihtimet siitä huonot, että ne joutuu laittaa pinta-asennuksena ja keräävät sitten pölyä. Jotenkin myös pilaavat ikkunat, jos yläreunaan jää jotain… Pärjään ainakin toistaiseksi ilman, neljäs vuosi jo menossa :P
Kiitos!
Joo näin se menee, mun kissa kans kyttää kaikkea liikkuvaa ulkona. Onneks on vähän lunta niin voi tarkistaa minkä otuksen jälkiä löytyy lumesta. Jänikset ja ketut liikkuvat ruoan hakumatkoilla pimeässä. Liiketunnistimella toimiva valo karkottaa hiippareita mutta sitten kait niitä luontokappaleita :(
Liiketunnistimet onkin loistavia, meidänkin pihalta löytyy! :)
Hui! Aikamoisen spookyt ilmeet olet saanut kameraan vangittua! :D
Enkö :D.
Tämä oli aivan mahtava teksti kuvien kera! Nuo kisulin ilmeet ovat kyllä melko timanttiset ja hihitin niille metrossa. Kyllä pelkäisin olla yksin kotona omakotitalossa, jos iltaisella ikkunan takana ammottaa musta tyhjyys – liekö siksi en ole koskaan edes kaipaillut kerrostaloelämästä omakotitaloon :)
Voi kiitos, loistava kommentti! :D
Neljäs vuosi tässä jo menossa, joten olen kai jo noihin ikkunoihin tottunut :).
Ton ihanimpaa ilmettä ei voi olla :) Meikäläisellä in ikävä kokemus hiipparista. Alue oli uusi silloin, naapurissa ei vielä asuttu. Havahduin yöllä siihen kuinka joku tuijottaa makkarin ikkunasta, ei kun miestä tönimään hereille äkkiä. Isäntä näki saman naaman ikkunassa ja eiku rynnättiin pihalle kumpikin, ukkeli juoksi kovaa kyytiä karkuun. Silloin meillä ei ollut koiraa vielä. Kyllä pelästyin, varsinkin kun lapset olivat silloin pieniä. Myöhemmin selvisi kuka hiippailee ihmisten ikkunoiden takana. Kaveri oli kaiketi vaaraton, kunhan katseli ihmisiä ikkunan takaa, mutta hölmöintä oli kun hoksasin, että mehän ollaan oltu joskus samassa työpaikassa, en silti ole koskaan pelännyt olla yksin kotona. Sellainen kyllä jäi, jos meidän koira murisee yöllä, niin aina joku menee katsomaan, tällainen koira ei murise muuten jos se ei kuule jotain poikkeavaa. Joskus ajattelen, että tulispa nyt joku, niin pelästyis kunnolla, kun jykevä haukunta ilmoittais et tänne et tule :)
Hyi kamala, tuo ois ihan hirveä painajainen! Mediassa on ollut joskus juttua myös hiipparista, joka tunkeutuu ihmisten koteihin yöllä ja vain katselee, kun he nukkuvat :/.
Voi jessus tuota ilmettä! Repesin täysin! :) Voin kuvitella pelkosi… Aikoinaan edellisestä suhteesta eronneena ja eka kertaa elämässäni yksin asuneena jo edesmennyt kissani asui kanssani. Eräänä pimeänä iltana kissa hyppäsi pystyyn ja katsoi ulko-oven lähellä olevaa ikkunaa (jossa oli onneksi verhot) ja MURISI!!! Arvaa hyppikö sydän kurkussa pitkän aikaa… :)
Mulla on jotenki sellanen pelko, että jos katson pimeällä ikkunaan, niin siellä näkyy jonkun kasvot! Pari joulua taaksepäin sellainen sattuikin: meidän ikkunaan koputettiin… hädintuskin uskalsin katsoa ja sieltähän näkyi: JOULUPUKKI! Naapurin isäntä oli lähössä pukkeilemaan… Huh!
Kaikki mun pelkoni juontaa varmaan lapsuuteen, kun asuimme vilkasliikenteisen päätien varrella, aikaan jolloin ei ollut kännyköitä. Usein ovellemme (tai jopa ikkunaan) koputettiin ja pyydettiin hinausapua, puhelinta tai vettä autoon, jopa yöllä. Lapsena näitä aina säikkyi…
Onneksi enää en ihan niin pelkää, mutta en nauti yksin kotona olemisestakaan!
:D
Apua, pelottava kokemus tuollainen! Mulla on myös tuo sama kasvot ikkunassa -pelko, ollut aina.
Voi apua, miten hauskat kuvat ja teksti! :D :D Tiedän niin kissan tuollaisen katseen! :D :D
:D Kiva että ehdit jättää viestiä! <3
Aina luen, vaikka en viestiä ehtisi jättääkään. :)
Kiva kuulla :).
Oma kissani tekee sitä, että kun ollaan käymässä nukkumaan, hän yhtäkkiä loikkaa istuma-asentoon ja alkaa tuijottaa kattoon. Nykyään se ei ole niin karmivaa, mutta edellisessä asunnossa, joka sijaitsi vanhusten valtaamassa talossa, se oli aika karmaisevaa.. että kummitteliko siellä naapurin mummo tai pappa :D kissa vielä seurasi jotain katseellaan, hyi! :D
Voi ei :D. Mitäköhän hän siellä näkee… On ne hassuja :).
Oijoi joi kun luin muiden tekstejä pimeydestä… Olen/olemme muuttamassa (juu tämä on nyt SE uutinen ;D ) ihka uuteen rivitaloon Klaukkalaan ja kun olen tottunut asumaan kolmannessa kerroksessa niin meillä taitaakin olla pimeällä aina verhot kiinni….
Sisustus sormia jo kovasti kutiaa päästä sisustamaan ;) ;) Mukavaa viikonloppua teille ja kisuille kovasti paijauksia:)
Mahtavaa Niina!!! Onnea onnea onnea! <3 Olenkin kuumeisesti odottanut sun uutista :). Voi kyllä sun ulkoiluhullun nyt kelpaa!
Ihanaa sunnuntaita sinne koko poppoolle!
Jatka upeiden blogien kirjoittamista!
Vanhana kissan ”assistenttina” tiedän, kuinka ihana kissa voi olla.
Kaikkea parasta sinulle ja tulevalle vauvalle & perheellesi!
Voi, kissat on kyllä niin yli-ihania että! :)
Lämmin kiitos viestistäsi ja ihanaa alkanutta vuotta myös siihen suuntaan!